TÄYSTYRMÄYS

No jaa taas se on lokakuu! Tänään oon virallisesti taas vantaalainen. Aika hassuu. Kaks vuotta ja 10 kuukautta sitten oon viimeks ollu vantaalainen! No mut tää on just hyvä:)

No mutta joo. Täl viikolla kouluu ei ollukaan perjantaina vaan keskiviikkona, mikä ärsytti mua (kuten aina mua ärsyttää joku) koska opiskelijoiden pitää aina joustaa. No, se päivä meni koulus ihan kivasti eikä se lopult niin huono juttu ollukaan, et opiskeltiin keskiviikkona. Kävin ke-iltana istumassa Kypärämäen koulun salissa pari tuntia, kun vanhat junnut treenas siellä! Sain myös lahjaks yhdelt junnulta Geisha-rasian :'). Illan vietinki todella ex tempore meiningillä Kortepohjassa erkkaopiskelijoiden kanssa, ku sattumalta vanhoja tuttuja tuli Jyväskylään ja oli ihan sika hauskaa hengaa niiden kaa. Oli niin hauska ilta ja oli kiva tutustuu myös uusiin ihmisiin! Ja vaihteeks viettää iltaa miesseurassa, kun tuntuu, et joka paikas ympärillä on vaan naisia :D

Torstaina oli sit approt ja käytiin päiväl Annin ja Maran kaa ostamassa tarpeita illalle. Esim viinii, mut myös irtoripset ja uusia meikkejä, kiitos Sokos 3+1... Olin etukäteen jo päättänyt, et otan iisisti ja suoritan tutkinnon puoliks vedellä, koska oon ollu pari viikkoa jo flunssassa. Kotona sit eka laittautumaan ja Maran luo alottelee, meiän lähtö oli 18.45 mistä lopulta meinattiin myöhästyä! Puolijuoksulla ehittiin kyl ihan hyvin, ja siitä alkokin sit semmonen approilta että huh huh. Oltiin ootettu näitä approja erityisen paljon, koska mun vikat Jyväskylässä ja come on ANTTI TUISKU oli jatkoilla!!!! Se on vähän niinku meiän inside-juttu toi anatude. No mut niin.

Ekaan baariin matkalla törmäsin yhteen kaveriin, jonka kanssa oltiin keväällä gynen polilla samaan aikaan harkassa. Minttu sit jäi meiän kaa hengaa, ja käytiin juomas Sohwissa shotit yhessä. Sohwista kadun toiselle puolelle Ylä-Ruthiin, siel kaks shottii nassuun ja matka jatku. Ennen baareihin menoo käytiin nopee Mintulla vessassa, kun se asu ihan noiden baarien vieressä. Päästiin melkein kompassille asti, ku rupesin miettii että miten ihmees oon näin humalassa ja olo tosi huono. Muistan kyl, et jäätiin seisoo keskelle katuu ja tiiän mistä juteltiin, sit mentiin katokseen pois kaatosateesta, OP-pankin eteen seisomaan ja jatkamaan juttua. En tiiä kuinka kauan tos on aikaa menny, mutta yhtäkkiä muistan et mul on lähteny jalat alta ja vaan istuin ihan kuutamolla siinä maassa. Minttu kyseli et mikä mul on ja oonko ok, mut en oo vissiin vastannu mitään. Sit aloin oksentaa, ja oksensin kolmen tunnin ajan tosi rajusti. Aikaspeksit on tosi hämärän peitossa, mutta ekan "apua"-viestin oon lähettänyt klo 19.34, ja sen muistan, et sillon istuin jo maassa.

Mä en tiedä, miten päädyin taksiin, Minttu oli kuulemma joutunu taluttaa mut ihan kunnolla sinne. Pääsin sattumalta kotona rappuun sisälle, kun joku tuli ulos samaan aikaan. Seuraava muistikuva on oman kotioven edestä, kun herään siihen et joku tökkii mua olkapäähän ja kysyy, onks mul kaikki ok. En tiiä mitä oon siihen vastannut, mut tiedän, et se tyttö meni siihen viereiseen kämppään. Sit oon taas nukkunut hetken ja kun heräsin uudelleen, kaivelin taskuja ja tajusin, et ahaa tän takia oon oven ulkopuolella... Avaimia ei siis ollu missään, eikä mun kangaskassiakaan. No, onneks puhelin oli, aloin sit soitella ihmisille ja laitoin viestiä ties kenelle. Joskus 22.40 aikaan oon päässyt kotiin, kun olin ymmärtäny soittaa Koasin huoltoon, et tulee avaa oven. Siitä ei menny kauaa, kun kämppiskin saapui kotiin, kun olin sillekin viestittänyt, et voitko auttaa. Istuin jonkun aikaa kuumassa suihkussa täristen, ehkä kylmyydestä, pelosta, nestehukasta, ja vaan itkin. Tässäkään ei oo hajuakaan ajankulusta, mut iskän kans oon viestittänyt klo 22.11 alkaen, ja kämppikselle oon lähettäny ovenavauspyynnön klo 21.41.

Suihkun jälkeen olin yhtäkkiä tosi selvä ja voin paljon paremmin. Olin soittanut aikasemmin häkeen, ja sieltä muistan et mulle sanottiin että pidä puhelin päällä, poliisi ottaa suhun yhteyttä. Niin se ottikin, ja juttelin poliisin kanssa mielestäni kauheen kauan. Todellisuudessa se oliki reilu 10 minuuttia.. :D Ennen nukahtamista oon vielä viestittänyt Jannalle, päivittänyt facebookia, soittanut Visan korttisulkupalveluun ja sulkenut maksukortin. 

Illan aikana mä en oo tajunnu mistään mitään, mut oon kirjottanut selkeitä viestejä, oon pystynyt puhuu puhelimessa ja tajunnut pyytää apua. Kroppa vaan ei toiminut, ja päällimmäinen tunne on koko ajan ollut pelko. En tiedä mitä oon kroppaani saanut, mut mä olin aivan kauheessa jamassa. Poliisikin sano, et onneks en jäänyt yksin, ties mitä mulle oltais voitu tehdä vielä lisäks... Eli kiitos Minttu, Jukka, Anni (joka soitteli monta kertaa ja varmisteli et pääsen turvaan <3), iskä ja kämppis-Jaana! Pelastitte mut.

Aamul kun heräsin joskus puolen seiskan aikaan, olin tosi hyvävointinen. Laitettiin Maran kaa viestiä sillon, ja selvis, et hänetki oltiin tyrmätty pari tuntia mua myöhemmin ja ihan eri baarissa. Kun reilun tunnin päästä siitä nousin ylös ni se huono olo iski ihan täysii. Koitin juoda vettä, mut se oksetti mua niin paljon, et en voinu juoda sitäkään

. Koitin tehä aamupalaa, mut kesken kaiken juoksin vessaan ja oksensin vielä lisää sappinestettä ulos. Sit olo helpottui. Oli selvinny, et mun kassi oli jäänyt illalla taksiin ja kassi oli nyt Mintulla. Mul oli sille aamulle tehtävänä siivota kämppä, käydä palauttaa avain Koasille ja ehtiä junaan kohti kotia klo 10.13. Olin vähän ysin jälkeen kaikkien kamojeni kanssa Mintun oven takana. Olin siel 45 minuuttia, ennen kuin sain herätettyä ne ja oven auki. Äkkiä juosten koasille, kirkkopuiston tolpalta taksi ja matkakeskukselle. Olin asemalla 10.11. Kotona 14.45.

Mun olo oli niin huono, kamat paino aivan helkkaristi, haisin pahalle ja näytin kauheelle. Selvisin silti. Mut oli kyl tosi rankka vuorokausi. 

En tajuu, kuka saa toisten tyrmäämisestä jotain hupia, mut täytyy olla päästä pipi ihminen. En vihaa ketään, mutta en toivois edes vihaamalleni ihmiselle tollasta kokemusta. Mä pääsin vielä suht helpolla, mut herranjumala sentään että oli kauheeta. En jotenkaan vieläkään tajuu, et se olin minä siinä rapussa omassa oksennuksessani. En tiiä tajuunko ikinä, koska olin niin sekasin, mut se oli vaan ihan super pelottavaa. Kamalinta varmaan täs on se, et luulen saaneeni kaikki shotit suoraan tiskiltä. Jollain on tietysti ollu joku pari sekuntia aikaa heittää shotin sekaan jotain, mut vissiin se on riittänyt. Noh, oon voimissani ja ihan kunnossa, yhen kokemuksen rikkaampana, mut en saanu Laudaturia! :( XD Toisin kun Anni, joka huolehti tyrmätystä Marasta, tyrmätystä minusta ja siinä ohessa vielä itse suoritti übertohtorin tutkinnon XD !!! Mikä muija!!!! Huikeeta!! 

Rikosilmotusta en voinut tehä, koska en pysty kohdistaa sitä kehenkään, mut Jyväskylän poliisi tietää tästä ja ai vitsi et oli miellyttävä poliisi muutenkin. Se rauhotti mua niin paljon, kyseli tarkkaan kysymyksiä ja oikeesti otti mut tosissaan ja muistutti vielä, et kiitä ystäviäs ettet jäänyt yksin. Niin oon tehnytkin, mut vielä kerran KIITOS. Ja pitäkää huolta toisistanne ja kun ootte baaris niin älkää jättäkö juomianne yksin. 

Kaikist jotenki lohduttavinta on se, et mut otettiin oikeesti tosissaan. Voin kuvitella, kuinka monta nuorta kännistä tyttöö häke, taksikuskit tai poket saa joka viikko hoitaakseen. Mut mul oli tunne, että musta huolehdittiin ja että mut otettiin oikeesti tosissaan. Jopa se koasin huoltomies oli sympaattinen ja ymmärtäväinen. Seuraavana aamuna ensin bussikuski oli ystävällinen, kun odotti et pääsen kantamuksieni kaa istumaan, ja sit myös taksikuski oli huolissaan ja suutahti, et jumalauta eikö nää tyrmäyskeissit jo lopu. Et oikeesti, kaikki maassa makaavat päihtyneet ihmiset ei oo aina itse aiheuttaneet oloaan!! 

Mut tästä suunta eteenpäin! Voi olla, et en hetkeen käy missään baarissa. Tai sit käyn, esim ens viikol Lontoossa.......

Vahvistusta ajatuksille!

Hei vaan ja hyvää syksyä!
Vaik ilmat ei ehk oo viel kauheen syksysiä, niin mul on kyl ihan syksyfiilis. Ja tykkään just tästä vuodenajasta!

Nopee päivitys taas. Mä muutan pois Jyväskylästä kahen ja puolen vuoden jälkeen nyt virallisesti! Osotteenmuutokset on tehty ja muutto lähestyy. Tbh oon oikeestaa aika suruissani siitä, vaik onki kiva taas olla omilla huudeilla. Mut kyl Jyväskylä on kiva! Siel on kivoja ihmisii ja hirveen hyvä meininki :) Mut tää homma oli tiedos kyl, et en sinne jää ikuisesti.

Perjantaina ku koulu taas alko ni oli tosi kivaa! Näki kavereita ja jotenki opiskelu tuntu aika kivalta. Meil on paljon kaikkee uutta opittavana ja kaikki on vähän niinku jotain tutkimista ja konkreettista tekemistä ni se on coolii. Myöski perjantaina koulun jälkeen kävin morottaa mun junnui jotka on nyt jo B-ikäsii ( :'( ) ja sit illalla Anni ja Mara tuli mun luo viettää mun kämpän hautajaisii. Oli sika kivaa taas! Ja rentoo! Ja tunnelmallista, kynttilöit ja kaikkee. :D

Ja viel hauskaa perjantaille, et sain viestin yhdelt mun vanhalt pomolta kolmen vuoden takaa, et haluisinko töitä. NO ÖÖ TIETTY :D Olin lähes tasan kolme vuotta sitten ku palasin Suomeen ni töis iltiksessä ja nyt se pomo pyys mua samaan duuniin, ku niil tuli yllättävä sairasloma, ni olin sit jo tänään heti töissä! Oli ihan sika kivaaaaa ai vitsit!!!! Lapsii on melkee 40 mut ne on ihan huikeita! Mun vakkarityöpari on myös superkiva, se oli hyvä ku vähä varotteli et ei kantsi säikähtää jos lapset on aluks ujoja tai jotain mut ei kukaa oikeestaa ujostellu vaa oli tosi reippaita! Ja niiden lasten vanhemmat on kans nii kivoja, tietty voi toi asuinalueki vaikuttaa hieman... Mut must on niin hauskaa nähä, milt näyttää ekaluokkalaiset oikeesti keskustas kasvaneet lapset, miten ne puhuu, miten ne pukeutuu, mitä ne harrastaa. Ja ne on niin ihania. <3

Päivä päivältä mä oon vaa varmempi siitä, et mun elämäntyö tulee olee jotain lasten kaa! Tänääki suoraan töistä koristreeneihin, missä 21 erittäin energistä ja äänekästä tyttöö odotti mua innolla ja spontaanisti yks niistä tuli mun luo naama isossa hymyssä tokaisemaan: "sä tulit!" Täytyy myöntää, et tuli pala kurkkuun, ku oli jotenki niin ihana reaktio :') 

Lapsikiintiö tälle päivälle on tullu täyteen, mutta voi vitsi oikeesti. Oon niin onnellinen tosta työstä että ette uskokaan! Ja myös valmentamisesta. NIIN IHANIA LAPSIA!!!! :')

Ja myös aika lailla onpi varmistunut se, et haluan ehdottomasti lastensairaanhoitajaks. Oliks ylläri?

Ajatuksia kotona asumisesta

Oon siis asunut koko kesän kotona ja siihen ei näy lähitulevaisuudessa tulevan muutosta. Mua ei tavallaan haittaa asuu kotona. Monille se ajatus voi olla outo, et miten voi muuttaa takasin himaan ku on kerran muuttanu pois. Mulle kotiin palaaminen oli tosi luonnollinen vaihtoehto ja en nää siinä suurempia haittapuoliakaan. Mä en oikeestaan ees tiedä, oisinko välttämättä vieläkään halunnu muuttaa pois kotoa, jos en ois saanu opiskelupaikkaa Jyväskylästä. Mut kuka tietää millasta mun elämä ois sit ollu!

Koko kesä meni tosi hyvin. Iskä oli töissä, mä olin töissä, kun iskä oli lomalla niin mä olin töissä, pikkuveljee näin kesän aikana tosi vähän, kun sen päivärytmi on tosi erilainen kun mulla. Mut kyllä sitäki aina näki :D. Ku mä oon nyt lomalla, ni iskä on töissä ja pikkuveli nysvää kotona. Se on ehkä ainoo juttu, mikä mua oikeesti ärsyttää. Se ei oo tehny mitään duunii koko kesänä ja kaiket päivät vaan sluibaa, kun toiset raataa rahan eteen töitä. Mut se on sen valinta.

Nyt syksyn tullen tilanne saa pieniä muutoksia aikaan. Okei, mulla käytännössä viikoilla tapahtuva toiminta on hyvin epätietoista vielä toistaseksi, mutta iskä ja pikkuveli käy töissä ja koulussa arkena. Mä oon puhunu tästä kotona kyllä, mut edelleen se tuntuu olevan tosi hankalaa. Nimittäin toisten huomioiminen. Etenkin silloin, kun joku muu saattaa jo/vielä nukkua. 

Johtuuko se sitten siitä, että tosiaan mulla on ollut (aluksi) tuntemattomia ihmisiä mun kämppiksinä, en tiedä, mutta mä oon kyllä hiljainen. Jos talossa ykskin nukkuu, mä oon hiljaa. Ei tulis mieleenkään aamukuudelta kattoo telkkaria tai kuunnella musaa kovilla volyymeilla. Ei myöskään tuu mieleen keskustella kovaan ääneen jonkun kanssa keskellä yötä tai aamuvarhasella. Mut tässä talossa asuvilla selkeesti noi jutut ei oo kuten mulla.

Eikä siinä mitään, mul on hyvät unenlahjat ja jatkan unia kun meteli lakkaa. Ja yleensä se lakkaa sit, kun keskustelijat menee nukkumaan tai lähtee kouluun/töihin. Fine, kestän sen.

No mitenkäs sitten tämä huushollin laita. Mun vanhempien eron jälkeen tää koti on ollut yks iso kaaos. Tääl on edelleen äidin tavaroita laatikoihin pakattuna, sekalaista tavaraa sekalaisissa kasoissa ympäri kämppää. Imuria täällä käytetään ehkä kerran kuukaudessa. Mulle se ei oo ongelma. Mä en jotenkin nää sitä kaikkee. Jyväskylässä mä oon (uskokaa tai älkää) uskomattoman siisti! Mä siivoon joka viikko kunnolla, astiat tulee tiskattua lähes välittömästi käytön jälkeen eikä pyykkiäkään kerry koriin suuria kasoja. Se on mun tapa mun kodissa. Mut kotikotona... Noooh asia on tosi eri tavalla! Kun keväällä kävin täällä satunnaisesti tartuin joka kerta imuriin, koska mua ärsytti että mun hiuksia oli joka paikassa ja että leivänmuruja tarttui jalkapohjiin kun kävelin keittiössä. Kesän aikana oon imuroinut kerran. Siivonnut kyllä useita kertoja keittiötä, vessaa, omaa huonettani, pessyt pyykkiä, mut semmonen kunnollinen siivoominen on jäänyt. Kuten sanoin, mulle se ei oo ongelma. Mä teen asialle yleensä jotain sit, kun oikeesti ärsyttää.

Me ei olla sovittu mitään siivouspäivää, eikä siivous"alueita". Me iskän kanssa siivotaan kun sen hetki on. Pikkuveljelle toi siivousasia on ihan ylitsepääsemätön. Joka viikko se huutaa mulle että miksei kukaan täällä tee mitään, ja joka viikko mä jätän ne haukut kuulematta, jotka se mulle päin naamaa loukkauksina latelee. Tänään muun muassa korviini kantautui lause "Mikset voi vittu muuttaa pois täältä, ei tää ees oo sun koti ku sun koti on siel Jyväskylässä". Mm. 

Toi lause sai mut ajattelemaan tosi paljon. Miks mä en muuta pois, omaan kämppään jossain tääl pkseudulla? Mä oon katellut asuntoja ja miettinyt eri ratkasuja mun asumisen kannalta, mut joka kerta vastaan tulee ongelma nimeltä raha. Mul ei tällä hetkellä oo varaa asua missään pkseudulla yksin. Kämppiksissä ei ois mitään vikaa, mut kavereilla tuntuu aika hyvin olevan kämppikset ja asuntoasiat jo kondiksessa. 

Mut myös haloo. Miks mä muuttaisin. Mä en ehkä saa tukia enää, mutta mä viihdyn kotona. Mul on hyvät välit iskään ja veljeen. Tää on mun koti. Voin kerätä täällä rahaa ja miettiä sit keväällä uudestaan, et jos saan vakkarityön, niin mihin muutan ja millä aikataululla. Mut tällä hetkellä en ajattele, et mun täytyis muuttaa pois vaan siks, et ei muka vois muuttaa takasin kotiin ku on kerran muuttanu sieltä pois. Joku ehkä ajattelee, mut en mä. Sitä paitsi ainaki mä oon taas lähellä mun perhettä.

Nii, ja vastasin tohon kommenttiin, että muuta sä, kun sua ärsyttää olla täällä. Se keskustelu loppu siihen.

Kesä oli kesä meni

Mitä mittee! Tääki blogi on vissiin ihan hengissä :)

Kyllä vain kymmenen viikkoa meni nopeesti. Mitäs kaikkee tässä kesän aikana tapahtuikaan...

Ihanaa, kun oli lämmintä! Tosin meillä töissä ei ollut mitenkään erityisen mukavaa hellepäivinä, mut kyllä siel selvis. Olin töissä lähes tulkoon joka viikko kuutena päivänä, joten tänä kesänä on kyllä oikeesti tahkottu rahaa. Tietysti se tarkotti sitä, et kavereita en oikein kerenny treffailla. Noh, tää kesä meni näin.

Kuten jo ekassa kesätyökuulumispostauksessa kirjotin, et lähihoitajien työ on aika paskaa. Ni se on. Mut tiettekö mun arvostus lähäreitä kohtaan nousi ihan uudelle tasolle. Eihän sairaanhoitajien tartte tehä käytännös mitään palvelutalos. Lähärit ne on jotka pukee, pesee, on kodinhoitajia, kampaajia, tarjoilijoita, kuuntelijoita, siivoojia ja päivän ainoita juttukavereita. Sairaanhoitajat ottaa verenpaineet ja tarkistaa lääkkeet (okei, tarkka työnkuva tulee mulle selväksi marraskuussa). Mut se fyysinen työ on lähäreillä. 

Mun kymmeneen kesätyöviikkoon mahtu paljon kaikenlaisia tunteita ja tapahtumia. Kahdesti olin sairaslomalla, mikä kertoo myös oikeesti fyysisyydestä, aika monesti vihasin aamuherätyksiä, aika monesti olin hiessä kuin pieni sika, aika monesti tulin iloiseksi asukkaiden kehuista ja spontaaneista reaktioista, mutta myös aika monesti otin sanoja itseeni tai mietin jonkun kommentteja useamman hetken. Silti mä tykkäsin tosta työpaikasta tosi paljon. Kivat työkaverit, ihan mielettömän mukavat esimiehet ja tarpeeksi kirjava asukaskunta. Kyllä mä mielelläni meen tonne marraskuussa tekemään sairaanhoitajan harkan!

No mitä nyt?

Syksy alkaa mulle virallisesti koulujen alkaessa. Koulut=alakoulut, yläkoulut ja lukiot. Eli käytännössä syksy on alkanut. Mun koulu alkaa vasta 9.9., joten mulla on nyt kesäloma! En oo ihan vielä lomamodessa, mut eiköhän se ens viikolla siihen vaihdu, kun saan tehä kaikkia lomajuttuja ja nauttia omasta ajasta. Myös aurinkoloma odottaa, eli vaik Suomen sää ois jo syksyssä niin pääsen mäki nauttimaan kesäsäästä!!! 

Syys- ja lokakuussa siis on koulua perjantaisin. Irtisanoin just kämpän, koska en tartte kolmea päivää varten kallista huonetta, vaikka se kämppä onkin ihan sika kiva. Vietän sit lokakuussa kolme to-pe-yötä serkkuni kainalossa. :D

Marraskuun tosiaan oon kotihoidon harkassa ja joulukuun näillä näkymin vietän Tampereella harkassa! Keväästä mul ei oo mitään hajua, mut oon ymmärtänyt niin, et on enää lyhyt teoria ja sit vissiin kuuden viikon harkka. Sit se ois kai siinä!!! Pitäis koittaa vaan keksiä, et mitä mä teen sit ku oon valmis. Hoitoalalle en ajatellut hakeutua...

Mutta niinku kesä oli ja meni! Oli ehkä vähän erakkokesä sosiaalisesti, mut kyllä mä kävin Ruississa uuden työkaverin ja Jyppiläkamujen kaa, olin vapaaehtoisena alle 20-vuotiaiden miesten EM-koriskisoissa, pääsin ite pelaamaan korista Tampereella, kun koottiin vanha junnujengi kasaan. Vitsi että oli kivaa! En ollu ite pelannu sen akillesjänne-äksidentin jälkeen, mut peli kulki yllättävän hyvin ja yllätin itseni jaksamalla juosta myös viimeisen pelin 28 minuutista  noin 25 minuuttia! Pääsin käymään myös mökillä ja ehdin mä muutamaa kaveria oikeesti ihan treffatakin. Ihan hyvä kesä, mut toivon, et ens kesä ei menis ihan samalla kaavalla! 

Mutta hei tervetuloa syksy! Moi Helsinki! Good to be back! (Ja oikeesti äsken kun täyttelin kalenteria, niin en vois olla tyytyväisempi päätöksestä siirtyä kätilöstä saikkariks!!!!!)

work work work

Heipä hei!

Niin vaan taas kului lomaviikko, kai se tuli hyvin käytettyä. Ainakin luin tenttiin ja kävin moikkailee vanhoja lukiokamuja. Ja tajusin, et ei helkkari, mä alotin lukion kuus vuotta sitten :D:D:D
Viikonloppuna oli juhlatunnelmat Tampereella, kun serkuksista jo viides sai ylppärilakin päähänsä! Sunnuntaina tulin vasta illalla takasin Tampereelta, joten en kerinny ees hermoilla uutta työpaikkaa.

Maanantaina oli siis eka päivä tuolla töissä, ja seurailin vaan mun perehdyttäjää enkä oikein osannu kysellä ees mitään. Mul yleensä harkoissakin menee se pari päivää päästä sisään talon tavoille ja tuntuu, et oon vaan enemmän tiellä kun hyödyks. Mun kolmen päivän perehdytys jäikin vajaaksi kahdeksi, ja keskiviikkona teinkin jo itekseni omaa listaa. Eihän toi itse kotihoito niin ydinfysiikkaa oo, ehkä enemmänkin kaikki se tekninen puoli on hakusessa. Esim. aikataulutus, kirjaamisjärjestelmän käyttö, puhelimen käyttö yms. Mulle viel tosi reilusti annettiin ykköshälytyspuhelin, mikä siis soi jatkuvasti. En osannu kauheesti käyttää sitä, nii en tiiä painelinko aina oikeita nappeja, mut toivottavasti kukaan ei jääny pahaan pulaan... :D

Tänään mul on eka iltavuoro. Sekin on vähän mielenkiintosta, et en oo yhtään iltaa ees ollu tos talossa ja nyt sit pitäis vaan selvitä siitäki yksin. Mut kylhän mä selviin. Kysymällä kaikki selvii.

Mul kyl vähän muuttuu käsitys lähihoitajan työstä nyt, kun ite tekee sitä. Siis oikeesti toi työhän on aika paskaa. Ja mul meinaa tehä tiukkaa ajatus siitä, et oon periaattees jo nyt kouluttautuneempi työntekijä, kun kukaan niistä. Mut enää yheksän viikkoo.

En oo järin innoissani tästä kesästä ja tästä työstä, mutta onpahan jotain töitä ja rahaa tulee!

Ja viimeiseksi tän aamun piristyssähköposti:

kesä hölliiiii

Hei vaaan!

Kauhee haipakka tahti ollu päällä koko viikon! Viimenen viikko Jyväskylässä niin tietysti mulla oli tälle viikolle sit ihan sikana hommaa.

Olin joka päivä harkassa, mikä oli tosi hyvä. Joka aamu otin kyllä 600buranan ja 1000panadolin, ja niiden kans selvisin ihan hyvin. Pääsin yksiksi päiviksi fertille (lapsettomuuspoli), syöpäpolille ja erikoislääkärin vastaanotolle, ja sit muut päivät olin toimenpidehuoneessa. Oli hyvä viikko harkassa, ja jäi hyvä mieli tosta polista, et seuraavat ketkä sinne menee niin voin heille lämpimästi suositella tota osastoo!!

Koriskausikin saatiin päätökseen tällä viikolla, normi treenit oli tietysti ma,ke ja pe mut sit tiistaina oli päättäjäiset. Laitettiin tytöt pähkäilemään Prison islandiin tunniksi, jonka jälkeen mentiin viettämään iltaa saunatiloihin Jyväsjärven maisemiin. Oli oikein hyvä ilta, ja toi joukkue on paras mitä on ikinä voinu toivoa!!! Myös ilolla "annan paikkani" Jakelle ens kaudella, kun niin mukava tyyppi hänkin on ja heti natsas tyttöjen kanssa kemiat! On nimittäin paljon helpompi jättää toi joukkue kun tietää et siinä on oikeesti kiva tyyppi valmentamassa Karrin kanssa tyttöjä :').

Nohsitten perjantaina lähin treeneistä junalla kotiin ja olinki sitte vasta puolilta öin kotona, kun osuin taas junaan jonka alle joku henkilö päätti elämänsä. Muutenkin myöhänen iltajuna, niin se 40 minuutin viivästyminen kyllä ärsytti. Mutta ei mul onneks ollu kiire! Lauantaina aamulla nappasin auton ja kaverin siihen kyytiin ja ajoin....Jyväskylään! Kaikki tavarathan siis oli siellä, ja kävin ne hakemassa kesäks pois. Vuokralainen kävi kans kirjottamassa sopimuksen ja sai avaimen kämppään, niin meni tosi näppärästi eilispäivä. Kauheesti oli tekemistä kyllä Jklän päässä, kun en ollu pakannut mitään ja siivoominenki oli hankalaa kun kämppä oli täynnä tavaraa. Mut kolmes tunnis selvittiin!! 

Tänään sitte aamusta alkaen ruvettiin iskän ja pikkuveljen kanssa siivoomaan kotia. Jokainen alotti omasta huoneestaan ja sit vast mentiin yleisiin tiloihin. Heivattiin varmaan 20 säkillistä vaatteita, roskaa, elektroniikkaa pois, ja silti tuntuu, et viel vois jatkaa tätä roinan heivaamista... Mut nyt sain mäkin kamat purettua laukuista kesäks kaappeihin ja tää huone on jotenkin jossain järjestyksessäkin nyt. Oltiin me kyl ahkeria :)

Tää kevät oli niinku taas tässä. Enää vuos kouluu! Ihanaa kesä on nyt. Ja mulla viikko hengähdystaukoo ennen töitä. Ihanaaaaa...... Nyt aion ottaa lasin lahjaksi saamaani luomuvalkkaria ja katsoa elokuvan Inside Out. Hyvää kesää ihmiset! 

STOP

Tää koko viikko on menny ihan perseelleen. 

Mulla on viimeset kuus viikkoa ollu harkkaa sairaalan homeisimmissa osissa, ja se on verottanu aika kovasti. 

Altistuin homeelle 2013 syksyllä, kun olin töissä semmosessa koulussa, joka oli purkutuomion saanut juurikin sisäilmaongelmien takia. Sillon oireilin niin, että olin ma, ti ja ke normaalisti töissä, ke illalla nousi kuume ja olin loppuviikon pois. Tätä jatkui useampana viikkona.

Jamkin vanha hyvi-kampus Puistokadulla oli toinen, missä aloin oireilemaan heti 2014 tammikuussa. Oli ihan tosi vaikee keskittyä luennoilla, kun päätä särki jo noin vartin sisätiloissa olemisen jälkeen. Puistokadulta muutettiin kesän aikana pois, koska niin moni oireili sisäilmasta.

2015 keväällä rupesin oireilemaan omassa kodissani Kuokkalassa. Meidän vessan seinä oli täynnä mustaa pilkkua (joka edelleen Koasin mielestä oli vain likaa), ja sillonkin oireet oli päänsärky, kuume ja uutena tuttavuutena kohtasin muutaman kerran migreeninkin. Lähdin lähes joka viikonloppu etelään, jotta en ois yhtään ylimääräisä aikaa siinä kämpässä. Sielläkin oireet alkoi nopeimmillaan vartissa, ja kuume nousi alle puolessa tunnissa.

Pitkiin aikoihin en kärsinyt oikeestaan missään sisäilmaongelmista, mitä nyt joskus treeneissä huomasin, että koulujen liikkasalit ei ehkä oo ihan niitä ilmanlaadultaan puhtaimpia paikkoja. Nyt sitten tää kevät, kohta kolme kuukautta keskussairaalalla, alkaa ottaa yliotetta musta. Migreeneitä mulla siis ei todellakaan usein oo, ehkä kahdesti elämässäni oon joutunut taipumaan sille, mutta nyt kuuden viimeisen viikon aikana mulla on ollut neljä migreeniä (en tiedä onko ne migreenejä vai ei, mutta ihan älytön päänsärky). Viime viikolla heti toisena päivänä naisten poliharkassa jouduin jäämään kotiin nukkumaan migreeniä pois. Tällä viikolla mä oon ollut ainoastaan maanantaina harkassa, koska tiistaina nousi kuume ja se on kiusannut mua aina tähän päivään asti.

En tietenkään oo varma, mistä mun oireilut johtuu, mutta 1+1. Tää kuume kylläkin vahvasti vaikuttaa siltä, että kroppa sanoo stop. Oon kuitenkin sykkiny tänä keväänä aika paljon joka osa-alueella, ja tälleen on käyny ennenkin että en huilaa tarpeeks ja sit yhtäkkii oon todella kipee. Esim. viime kesänä kävi just samalla tavalla, ja olinkin kipee ekan viikon Englannissa.

Video throwbackit viime kesältä, kun iski täysstoppi kroppaan...

Joka aamu oon herännyt 5.50 valmiina lähtee harkkaan ja todennu, että ei oo voimia. Myöskin iltaisin oon buranan voimilla mennyt nukkumaan ja toivonut, että kuume ei nouse. Yöt on menny aika huonosti, ja vasta viime yönä nukuin oikeesti hyvin ja sikeesti aamuun asti. Josko se tästä... Aamuisin oon sitten soittanu aina mun ohjaavalle opettajalle (joka on myös apulaisosastonhoitaja), ja ilmottanut että enpä vielä tänäänkään pääse paikalle. Tänään hän sit sanoi, et oli soittanut toiselle opettajalle ja kysynyt, mitä näiden tuntien kanssa tehdään, niin siirrän nää korvattavat tunnit johonkin toiseen harkkaan. Huh. Ei enempää kirjallisia tehtäviä! Mutta ens viikko ois ihan kiva pystyy tekee kokonaan, kun näitä harkkapäiviä on muutenkin tullu tehtyä tosi vähän. Ja vaikka en suoranaisesti tosta harkasta ihan älyttömästi tykkääkään, niin ne ihmiset on tosi kivoja, ja kyl harkka on aina harkka, voittaa kotona makoilun 6-0. 

No mut pää pystyyn ja asenne ratkasee. Koht on oikeesti kesäki ja kaikkee!!!

Vika harkka finally

Ei jessus mitä meininkiä! Taas oon jättäny fiksusti paljon tehtävää tälleen loppukiristykseen vaik kuin olin ajatellut et joo kiva sit ettei toukokuulle oo enää mitää. No juu. Onhan sitä.

Kumminki joo siis leikkuriharkka loppu ja se oliki kyllä oikeestaan tosi kiva harkka! Monestakin syystä, mut jotenki vaa se natsas varmaan parhaiten mun kaikista harjotteluista koko opiskeluaikana! Luonnollisesti siirtyminen sitten tähän vikaan harkkaan tuntu aika nihkeeltä...

Oon nyt siis ekaa viikkoa naisten poliklinikalla enkä voi kyllä sanoa muuta kun että olen tehnyt oikean päätöksen. Ei musta vaan oo kätilöks. Ei saakeli oo. Must on ihan kivaa kyllä se, että kätilöt on tuolla tosi kivoja ja hauskoja ja noi erikoistuvat lääkärit on tosi kivoja ja tykkään siitäkin että saa jutella potilaille kun ne on ihan täysissä järjissään. Mut pliis oikeesti, mä en vaan pidä tosta alapäämeiningistä :D Ja suuri osa potilaskohtaamisista on tavallaan negatiivisia, vaikka no joo tavallaan nyt joku keskeytyshän ei oo silleen negatiivinen asia. Ainakaan joka kerta. Ja jotkut näytteet tai anatomian muokkaamiset on kans elämänlaadun parantamiseen liittyvii juttuja, mutta kaikki mis mä oon ollu nyt mukana on ollu aika negistapauksia sen suuremmin mitään avaamatta.

Itse poliklinikka ympäristönä vois olla ihan ok paikka olla töissä, työajat on kivat ja välillä voi olla tosi hektistäkin päivien sisällössä, mikä tuo kivaa vaihtelua. Ja onhan se oikeesti totta, että päivät menee nopeemmin kun on monta eri potilasta hetken kerrallaan päivän aikana. Et tosi hyvä kokemus polista ympäristönä ainakin tähän asti.

Tänään vielä uudestaan postitin mun siirtohakemuksen, ja en kyl vaan malta odottaa että mä saan virallisesti sanoa että oon sairaanhoitajaopiskelija!!!! Tein myös läsnäoloilmottautumiset ja oikeesti. Siis nyt melkein on tippa linssissä: mä tein mun viimeisen läsnäoloilmottautumisen. Mun viimeinen läsnäololukukausi on 17K. JUMALAUTA TAJUUTSÄ!!!!!! Enää kaks lukukautta :):):):):):):) 
(okei ja nyt varmaan en saakaan sitä siirtoo kun oon tälleen hehkuttanu ja jinxannu koko jutun XD)

Joka tapauksessa kesä tulee ja harkkaa jäljellä 12 päivää ja kyllä ne asiat tästä vaan hoituu kun ottaa yhen asian kerrallaan hoidettavaksi. HYVÄ MÄ! Tsemppii muillekin loppukevääseen!

LOS 3&4/4 sekä muuta lätinää esim. vapusta!

Teen taas saman ratkasun ku aikasemminkin, että yhistän samaan postaukseen nää kaks viikkoa vaikken täysin tiiäkään mitä ens viikko tuo tullessaan.

Eli tää kolmas viikko leikkurissa oli eka viikko instrupuolella. Ainaki ekan viikon perusteella tykkäsin enemmän anestesiapuolella olla, mut toisaalta i-hoitajalla on pääasias enemmän tekemistä! Mut on kyl ollu kiva ku nyt osaa jo jotain juttuja sillee itekin nii on voinu tehä vaa ja olla oma-aloitteisempi. 

Mun ohjaaja on ihan kiva, se on semmonen töhö, mut kyl tosi mukava. Sil on kissa, nii tullaan hyvin juttuun... :D Se on vissiin joku urosalin vastuuhoitaja tai jotain, nii oikeestaa koko viikko meni sit urologisis leikkauksissa. Aluks tuntu tosi tyhmältä, ku ei niissä ees tartte pukeutuu steriilisti ja muutenki se on aika lailla vaa lääkärin yksin työskentelyä, et hoitaja vaa valmistelee ja sit ite leikkauksen aikana hoitaja ei kauheesti oo mitää tehny. Kumminki sit vihdoin perjantaina pääsin iteki osallistuu ja pukeuduttii ekan kerran ohjaajan kaa steriilisti ja pääsin sit ojentelee instrumentteja yhtee leikkaukseen. Olin aatellu et no sehän nyt on varmaa iha piece of cake mut ei se ollukaan ku en ees tiä niiden instrumenttien nimii ja muutenki miten päin ne kuuluu antaa lääkärille... Noh onneks mun ei kaikkee tarttekaan osata, ja se mun ohjaaja kyllä ohjaa tosi hyvin niin en oo ihan hädässä. 

Pääsin tän viikon aikana näkee sillee siistei juttuja, ku pyysin et voidaaks mennä joihinki muihin leikkauksiin ku niis urojutuis ei oo mitää. Näin kohdunpoiston, munuaisenpoiston, säären amputaation ja joitain muita munuais- ja tähystysjuttuja. Oli kyllä siistii päästä näkee kaikkii noita!! Se kohdunpoisto oli jotenki hassuu, kun aloin miettii miten hiton isoks se kohtu sit laajenee ku siel niinku kasvaa vauva. Ku se oli oikeesti ihan siis pienempi ku nyrkki. Ja semmonen ihan kiintee ja kova, ku se halkastiin sit auki nii jotenki ihan hämmentävää miltä se näytti :D Myös se amputaatio oli semmonen mikä jäi mieleen, se oli hurjaa. Ihana semmonen vanhempi potilas ja oli oikein hyväntuulinen, sit se vaa heitti kaikkee läppää että eipä tanssita enää tällä jalalla ja että muutenki oon lyhyt nii nyt ei enää yletä jalatkaa maahan! Ihan huikee potilas ja suhtautuminen jalan amputaatioon. Mut seki oli siis ihan hereillä et kaikki se sahaaminen ja luiden katkasu on saattanu kuulostaa aika ikävältä. Ja oli se mustaki aika kreisii, veri vaa roisku ja sit ku se jalka oli irti nii se oli jotenki ihan tosi karun näköstä ku se vaa oli siinä pöydällä ja se lihas vaan jatko sykkimistä tosi pitkään siinä. Jännän nopeesti se iho meni semmoseks "kuolleen" näköseks mut silti et varmaan siis useemman minuutin ajan ne lihakset vaan sykähteli siinä irrotetussa jalanpätkässä. Se oliki kuulemma aika harvinaista et se jatko sykkimistä niinki kauan.

No mitäs muuta tällä viikolla. Maanantaina oli opiskelijoiden olohuone ja siel oli aiheena kuolevan potilaan kohtaaminen. Siel oli paikalla sairaalan toinen pappi ja hän oli kyl jotenki aivan ihana. Edelliseltä koulutukseltaan fyssari! Mut ihana pappi, varmasti tosi kiva hänen kanssa ois jutella jos oisin potilas. Se oli muutenki tosi hyvä olohuonekerta, et onneks menin! 

Ens viikolla tiedossa lyhyt viikko kiitos helatorstain, ja vissiin ainakin johonki rinnanpoistoon oli tarkotus päästä mukaan! Muuta en muista mitä sovittiin. Nii joo ja arviointiki on keskiviikkona! Ja tiistaina pitää ottaa VAKAVAsti.

Sit tietysti oli tää vappu, mul ei ollu mitää suunnitelmii vielä perjantaina illalla, ni sit vaa laitoin viestii mun koriskamulle että hei voinko hengaa niiden kaa. Sit lauantaina mentii kirkkopuistoo kattoo Minna Canthin lakitus (ja melkein missattiin seki XD) ja sit mentiin istuskelee yhelle sen porukan tytöistä kotiin. Baariin ei ikinä päästy, ku joka paikkaan oli kauheet jonot eikä jaksettu jonottaa parii tuntii, mut silti meni tosi kivasti koko ilta! Tänää olin harjulla piknikillä eka Maran kaa ja sitte loppuajan olin taas noiden erkkojen kaa. Oikein hyvä eka (ja ehkä vika :( ?!) vappu Jyväskylässä! Hyvät kinkerit täälläki on! Mutta huvitti vaan että täällä on niin vähän porukkaa, että jos oisin Helsingis lähteny yksin ja koittanu ettii kaveriporukkaa vaik Kaivarissa nii en ois löytäny, täällä näin jo kaukaa missä noi tyypit istu siel Kirkkopuistossa! Mut ihan kiva niinki :P

Hei mutta hyvää kesän odotusta! Nyt se alkaa olee jo aika lähellä se kesä, ainaki tänne Jyväskylään on ens viikoks luvattu tosi lämpimii kelejä että josko sitä kehtais lähtee ilman takkia jo liikenteeseen... Ja ku ruvettiin tekee jo suunnitelmii kesäks et mihin ja millon nii tuntuu että iha oikeesti se kesä on IHA KOHTA! Jes!

To be or not to be. Well... NOT!

Otsikko kertoo jo aika paljon! Ollako vai eikö olla.

No sitä samaahan täs on nyt jauhettu jo aikas paljon. Kuitenkin kun eilen sain kasvokkain kerrottua ystävälleni Mialle, niin nyt voin tännekin kirjotella ihan kaikkien silmille. 

Jännää, et kun olin päätöksen tehny, nii ajattelin ekana, et mikä mun blogin nimi nyt tulee olee? En oo siit vieläkään ihan varma, mut olkoon siihen asti tämä, kun keksin uuden.

Täs vaihees viimeistään joku on jo saattanu arvata mistä on kyse. No juurikin siitä, että opiskeluaika lyheni juuri vuodella, ja musta ei siis tule kätilöä vaan sairaanhoitaja.

Mun blogia lukeneena tietää, että tän asian kanssa on kamppailtu paljon. Välil on ollu niin siistii, niin siistii ja sit taas varmaan yhtä useesti on ollu ihan paskaa. 

Täst on nyt kaks ja puoli viikkoa aikaa, kun ton päätöksen tein. Kello oli jotain kymmenen illalla kun kirjotin sähköpostin mun tutoropettajalle, että mitä teen. Sitä ennen olin laittanut viestii mun (ex)luokkalaiselle, joka teki saman päätöksen puoli vuotta sitten. Ainolta sain hyvät vinkit ja neuvot ja hyvän vahvistuksen päätökselle. Kiitos siis Aino! 

Mua jännitti ihan älyttömästi soittaa mun vanhemmille ja kertoo niille tästä. Soitin eka iskälle, koska aattelin että sille on vaikeempi kertoo. Oliki kyl aika vaikee mennä asiaan, höpötin kaikkee ihan muuta siihen asti kunnes iskä tiukasti komensi kertomaan miks mä oikeesti soitin. Puhelu kesti lähes kaks tuntia ja siihen mahtu kyllä niin itkua kuin nauruakin ja kauheesti kaikkea järkeilyä. Mutta iskä kyllä oli mun päätöksen takana, vaikka mulla oliki kauhee fiilis, et petän iskän ja en taaskaan suorita loppuun sitä, minkä alotin.

Äidille ajattelin olevan helpompaa puhua. Sille oon muutenki vuodattanu viime aikoina kaikkee turhautumista harkkaan ja kouluun. Mut äiti oliki aika hiljanen ja puhelu ei kestänyt normaalia kauempaa, ja puheenaihekin oli aika nopeesti käsitelty. Jäi vaan mieleen äidin lause, että kai sä sitten pystyt tekemään ton loppuun joskus myöhemmin. Noh, en taida edes ottaa asiasta selvää...

Ku olin puhunu äidin ja iskän kaa ne puhelut, mun poskia kuumotti ja sydän hakkas. Sit vaa aloin itkee. Mul tuli niin iso helpotus, et olin vihdoinki saanu päätöksen tehtyä ja kerrottua siitä, ja vielä puhelimitse järkevästi ja rauhallisesti perustelemaan tätä. En jaksa kauheen yksityiskohtaisesti kirjottaa niistä, mutta perusteluina tälle on mm. vähäinen kiinnostus alalle (vielä pienempi kätilötyöhön) sekä taloudelliset syyt. Myöskin ajatus siitä, että mä opiskelen ammatin, jonka joku muu mulle haluaa kuin minä, tuntui ihan naurettavalta. Mua myös viime aikoina on sikana ahdistanut se, kun Riikka ja kätilö on laitettu samaan lauseeseen. Mä en oo pystyny ajattelee itteäni kätilönä ja se on vaan ollu ahdistava ja painostava ajatus.

Sain tosi nopeesti vastauksia opettajilta, ja mun uus tutorope on kyllä aivan mielettömän hyvä ja hoitaa hommansa todella hyvin. Hän haluaa monta kertaa varmistaa mun asiat ja laittaa sähköposteja ja soitettiinkin vielä tälläkin viikolla. On kyllä kerrankin semmonen fiilis, että jotain aidosti kiinnostaa mun koulunkäynti ja ajallaan valmistuminen. 

Aikamoinen selvittely tässä onkin ollu käynnissä, esimerkiks siitä kuinka mä oon tehnyt enemmän opintopisteitä yhdes harkassa kuin sairaanhoitajien pitää, kuinka saan korvattua kirran harkan naistentaudeilla ja miten mun hopsin sais vaihdettua jo nyt sh-opsiin. Mut kaikki on ainakin tähän asti selvinny eikä tuu ongelmia suoritusten kanssa. Jos jostain ongelmia tulee, niin asumisesta, kun en haluais pitää asuntoa Jyväskylässä turhaan seittemää viikkoa varten syksyllä. Enköhän mä jotain keksi tähänkin ratkaisuks!

Eli mun syksy tulee olee just kiva! Eka jakso on teoriaa, opintojaksot on potilaan kliininen tutkiminen ja hoidon tarpeen arviointi joka on vaan 3op. Toinen on sit laajempi eli 7op kliinisen hoitotyön päätöksenteko. Sit kakkosjakso menee harkoissa, kotihoito&vastaanotto, katotaan nyt kumpi on eka ja missä ne teen. Toivottavasti tuol etelässä! Mut erityisen kivan tost syksyst tekee se, et koulu alkaa oikeesti vast 5.9. Sehän tarkoittaa, et mul on oikeesti kesälomaa tänä kesänä!!!! Ja syksyn kiva juttu on myös se, että oon oikeesti marraskuuhun asti täällä ja oon mukana tyttöjen korisjutuissa!!!!

Mun asenne opiskelua ja JAMKia kohtaan on ottanu ison harppauksen eteenpäin, koska mua motivoi ihan älyttömästi se ajatus, et mä oon vuoden päästä valmis sairaanhoitaja. Mul on oikeesti enää vuosi jäljellä. Ihan superia. Pitäis vaan vielä pohtia ja ihmetellä, et mihin sitä sit haluais suuntautua. Lapset oli aika selkee, mut kai niit muitakin vaihtoehtoja täytyy miettiä ja punnita! Mut oikeesti, eihän täs oo enää paljoo mitään jäljel, kun vuodet menee niin nopeesti!

Sairaanhoitaja vm. 2017, 22-vuotiaana. Ei paha. Sitä paitsi yhet valmistujaiset vietin isoveljen kaa, nii täytyyhän mun saada valmistujaiset pikkuveljenki kanssa. ❤️

Sit ku valmistun yliopistosta siihen ammattiin, josta oon kuuskesäsestä haaveillu, ni ne valmistujaiset on yksin mun!!!

LOS 1/4&2/4

Heipä hei.

Eka viikko leikkurissa anestesiapuolella hurahti ja fiilikset siitä on ihan ok. Olin melkeen koko viikon heräämössä, mikä oli todella boring. Potilaita oli jotenki kovin vähän joten päivät oli vaan istuskelua ja ehkä kolme minuuttia kerrallaan sai tehä jotaki potilaan kanssa ennen ku se lähti kotiutusheräämöön. Perjantaina kuitenki pääsin saliin, missä tehtiin rannekanavan vapautuksia tyyliin viis. Mut oli ihan kivaa, lääkäri oli tosi kiva ja muutenki sain tehä suht paljon nii päivä kulu kyl nopsaan!

Tänään päivä koostui samoista leikkauksista, niit oli tosin seittemän! Mut oli silleen ihan kiva et jatku siit mihin perjantaina jäätiin, nii ties mitä tehään ja osas valmistella salia ja potilaita sen mukaan. Vikana oli joku gynepotilas, mut siinä en oikeestaa tehny mitään kun ensinnäkin meit opiskelijoita oli kaks, ane ja instru, sit meidän ohjaajat, sit toinen instruhoitaja, erikoistuva anestesialääkäri ja anestesialääkäri, erikoistuva gynekologi ja gynekologi ja kolme jotain oisko ollu amanuensseja. Väkee oli sen verran paljon, et en mää ees nähny mitä siel tapahtu. Tiiän vaan, et ne ei saanu tehtyy sitä mitä piti :D

Tänään myös siis ekaa kertaa näin intubaation! Kaikki muut leikkaukset on tehty paikallispuudutukses tai plexuksessa tai epiduraalissa niin en ollu aiemmin nähny. Se oli jotenki aika hurjaa, ku se potilaski oli tosi pieni ja sinne vaa survastiin se larynxmaski joka näytti aivan järjettömän suurelta sen suuhun. Ei mitään se nukahti tosi nopeesti ja meni muutenkin ihan hyvin, mut sit se herätys oli jotenki kauheeta kun se vaan yski ja kako koko ajan. Varmastihan se oksennusrefleksi tuleeki ku on semmonen saatanallinen kapula suussa... :D

No mutta. Toka viikko leikkurissa! Tuntuu kyl vähä paskalta ku ajattelee et tää on niinku vika viikko anestesiaa et jes koht harkka loppuu mut sit onki viel oikeesti toiset kaks viikkoo instrupuolella. Ja sit viel se naistentaudit.... helkkari sentään tätä aamuherätysten määrää </3 no totunpahan sit ainaki ku kesä tulee olee varmaan aika pitkälti myös aamuherätyksiä!

Äh mul ois kauheesti ajatuksii mut en jaksa nyt koota niitä järkevästi kasaan. Ehkä teen joskus jonku järkevän postauksen kun oon tarpeeks virkee! En vältsii jaksa tehä enää toisest aneviikosta tekstii, ku ei se oo nii ihmeellistä. Ni palaan sitte ku oon vaik instrupuolella. Tai jos teen jotai kivaa vappuna. Mut ok. Byeeee!

LOS alkutunnelmat

Pakko tulla heti päivittämään fiiliksiä, koska ne on kaikesta huolimatta hyvät!!!

Taas kerran mul oli kauheet ennakkoluulot, että leikkuris on ihan jotenki super kriittistä ja et on niinku tosi tosi tarkkaa ja kaikki pitää osata valmiiks tosi tosi hyvin.

NO EI.

Kaikki tää osoittautui pitkälti vääräksi heti kun aamulla osastolla meidät opiskelijat otti vastaan oikein miellyttävä opiskelijavastaava Mikko. Kierrettiin kaikki leikkausosastot läpi ja käytiin käytännön juttuja samalla läpi, mut mä en kyl muista puoliakaan mitä höpötettiin, enkä varmaan ees löydä pukkaria huomenna päikissä :-D

Meiät kaikki neljä opiskelijaa tyrkättiin heti vaan saleihin ja mukaan toimintaan. Mul on ekana anestesiapuoli, ja voin vaan sanoa että HYVÄ RIIKKA, tein hyvän valinnan kun otin ne näin päin!! Leikkaussali itsessään on ihan tosi oma maailmansa, nii musta on tosi kiva että pääsee nyt eka kahen viikon ajan vähän seuraamaan mitä ne sillä i-puolella tekee, kun anehoitajalla on tavallaan aika simppeli homma (varsinkin jos potilas on puudutettu ja hereillä). Maanantaina olin siis kolmessa päiväkirurgisessa olkapääleikkauksessa mukana, ja olin kyl niin pihalla XD Ensinnäkään en ees tienny keitä kaikkia ne tyypit oli siel salissa. Tai okei kaks niist oli sillee epäselviä tapauksia. Otin heti taas aktiivisen roolin opiskelijana ja ängin itteni seuraamaan plexus-puudutuksen laittamista. Pääsin siinä kyllä sitte osallistumaanki ihan vähäsen, ku laitoin potilaalle seurantalaitteet, lisähapen ja OMG MITEN KUUMOTTAVAA OLI kun lääkäri pyys mua laittaa ultraäänilaitteeseen sitä geeliä ja pujottaa sen koko systeemin muovipussiin?!?!? Olin iha varma, että mokaan sen, mut no sitä nyt ois ollu vaikee mokata hahah! Mut siis niin heti ekas leikkaukses huomasin, et ei ne hoitajatkaa aina tiiä kaikkee, esim mitä instrumenttii tarvitaan tai et aijaa, tähän leikkaukseen kuulukin rtgkuvaus... Joten todellakaan ei opiskelijankaa tarvii kaikkea osata valmiiks!
Se oli viel hauska potilas kun se sai sit kevyen rauhottavan lääkkeen nii se rupes höpöttää kaikkee tosi hassuu ennen ku se nukahti. Tuli mielee iha oma humautus viiden vuoden takaa, ku aloin kans selittää kaikkee maan ja taivaan väliltä...

miten niin mua muka jännitti?

No tänää sit heti aamusta menin oman ohjaajan kans heräämöön. Olin jo etukäteen kelannu, et voi nyt helvetti joku heräämö et vähänkö tylsää. No se kyl oliki iha sika tylsää. Vast kymmenen maissa tuli eka potilas salista, ja oikeesti ei siel niinku tehty mitää sille :D Laitettiin seurantamonitoreihi, annettii jotain juomista ja siis oikeesti ei paljon mitään muuta. Onneks sit tuli sille mun ohjaajalle pyyntö, että voisko se mennä i-hoitajaks SEKTIOON. Mä heti kärppänä sanoin, että mää lähen mukaan jos vaan sille äidille sopii. No äidille sopi ja siel mä sit olin, mun ekassa "synnytyksessä"!!!!!

Se oli kyllä tosi hurja homma. Mulle monta kertaa sanottiin, että mitä teen jos tulee paha olo tai jos alkaa pyörryttää. Mä olin vaa nii innoissani, et en ees osannu jotenki ajatella, et vois tulla paha olo. Enemmän mua eilen jotenki inhotti, ku skopioitiin olkapäätä ja must ne kudokset näytti iha superällöiltä, ihan ku ois ollu jotain linnun höyhenii siel leijumassa. Sit lopetin kattomisen. :D
Mut tuol sektiossa kaikki ihan puuduttamisest lähtien oli jotenki kauheen kliinistä ja liian rutiinia ja mua hirvitti, et eiks kukaan sille äidille juttele, se kuitenkin on saamassa lapsen. Se mahan auki viiltäminenki oli aika kreisii, ku se gynekologi vaa niinku leikkas siit semmosen suikaleen ihoa pois. Sit se kerros kerrokselta rupes vaa viiltelee kudoksii auki kohti kohtua. Mä en aluks ees tajunnu et nyt seuraava viilto tulee kohtuun, ku se lapsi oli niinku selkä ylöspäin nii se ei näyttäny miltään, mut sit ku se kohtu viillettiin auki nii iha hulluna vaa lapsivettä valu ja imusäiliö täytty kauheet vauhtii! Sit vaa ihan käsin revittii isommaks niit kaikkia kudoksia ja kohtua ja kaivettiin sen lapsen pää sieltä ulos. Sit se jo alkoki parkuu vaikka vaan pää oli ulkona! Sit ku lapsi oli kokonaa nostettu ulos nii en oikee tiiä mitä siin sit tehtiin, napanuora ainaki katkastiin ja sit se vaa annettiin kätilölle. Siinä meni kyl keskittyminen kokonaan vauvaan, et en todella tiiä mitä siin tehtii äidille sen hetken ajan. Istukka kaivettiin ulos ja se oli kyl ehkä ällöttävin osuus. Se oli must vaan tosi inhottavan näkönen. Se kohtu oli kans iha jotenki valtava, en tosin tiiä onks ne aina tommosia mut se vaa näytti todella suurelta. Sit ne imi ja paineli kohtua ja rupes pikkuhiljaa parsii paikkoja kasaan. Siinä kesti tosi kauan, ja taas mua kauhistutti et kukaan ei sille äidille jutellu eikä kertonu mitä tehään tai mikä tilanne. Mäkään en päässy sen äidin luo, ku en ollu steriili ja olin siellä kaikkien steriilien vehkeiden takana äidin jalkopäässä. Mut sit varmaan ku oli tunti menny sitä ompeluu niin se äiti rupes ite juttelee ja kyselee, varmaan kyllästy olee hiljaa! Mut kyl se kyseliki kaikkee että oliko lapsella hiuksia ja mitä se paino ja rupes puhuu nimiehdotuksista. Et oli sil kaikki ihan hyvin :-)

Mutta niinku oikeesti. Näiden kahen päivän perusteella tää on ollu ihan tosi mielenkiintosta! Ja EHDOTTOMASTI paras vastaanotto opiskelijoille ja todella opiskelijamyönteinen ympäristö!!! Kertooko jotain, et joka viikko on kahdesti opiskelijoiden tapaaminen joko koulutuksen tai yleisen höpinän merkeissä. NIIN SIKA HYVÄ ILMAPIIRI. Kiva jatkaa tästä! Ja finally saan koko harkan tehdä oman ohjaajan kaa, joka ainaki täs anepuolella on ihan superkiva! 

Koko stoori löytyy snäpistä, täs vaan nopee sneak peek mitä sinne ehin päivittelee ennen kotiinlähtöä :D

VSO 4/4 –– 1/3 done

No niin, vastasyntyneillä neljä viikkoa on täynnä!

Viimenen viikko meni kyllä silleen tosi nopsaan, mutta se oli omalla tavallaan myös kaikista paskin viikko. Maanantaina illalla oli kiva vuoro oman ohjaajan kanssa, sain oikeestaan hoitaa vauvan ite lähes kokonaan. Oli muuten siihen mennessä pienin vauva mitä olin koskaan nähny. Ja oli oikeesti TOSI pieni, syntyi viikolla 27!! 

Tiistaina pääsin aamuvuorossa käymään (ekaa kertaa ikinä) Kuopiossa KYSsissä hakemassa vauvelin kotikaupunkiinsa. Oli tosi jännää lähtee, koska en myöskään koskaan ollu ollu ambulanssissa ennen! Ja myös se toinen niistä sairaankuljettajista oli ihan kivannäkönen... (Tosin stalkkasin sen myöhemmin, se onki aika nuori xD) Valitettavasti kyllä sekin päivä alkoi vähän ikävissä merkeissä, kun siis tosiaan kuljetukselle oli lähössä mukaan mun oma ohjaaja, ja mulla oli iltapäivällä arviointikeskustelu. Aamulla sitte sanoin siitä siinä kun jaettiin huoneita ja potilaita, että näin on, niin sain tylyn vastauksen, että "en voi olla pois kuljetukselta", minkä ymmärrän kyllä koska kaikki hoitajat ei tee kuljetuksia. No sit pokkana kysyin, että enkö mä sit voi lähtee sinne kuljetukselle mukaan kun se on mun ohjaajakin. No siinä sit oli apulaisosastonhoitaja myös mukana keskustelussa sekä se mun ohjaaja ja toinen opiskelija. En tiennyt, että sen toisen opiskelijan oli tarkotus lähteä mukaan kuljetukselle. Se aoh sano, että mun kantsii lähtee ihan sen takii kun oon kätilöopiskelija ja myös siks, että se on mun oma ohjaaja. No mä sit lähin, mut tuntu tosi tyhmältä viedä siltä toiselta opiskelijalta se mahdollisuus päästä kuljetukselle mukaan...  Anyway se hakureissu meni kans vähä vissii bershiillee, ku eka oltii väärän perheen luona (hoitajat siel ohjas väärään huoneeseen -.-) ja sit kuljetusinkubaattoris oli pieniä teknisiä vikoja. Well done.... :D No saatiin lapsi ja äiti kyytiin ja päästiin ihan turvallisesti perille Jklään! Ja siis jos se maanantain lapsi oli pieni, niin tää oli kyllä sitte ihan mini. Se oli syntyny vähän reilu 400 grammasena, ja se oli nyt jonku viiden viikon ikänen ja edelleen paino vaan reilut 900 grammaa!! Mutta se oli ihana vaavi.

Keskiviikkona sit taas yllättäen mul ei ollu omaa ohjaajaa ja aamulla menin kansliaan ihan niin kuin joka aamu ja kysyin, et kenen kanssa oon sen päivän. No siinä sit kuulin kun huoneet jaettiin, että se opiskelija jonka piti tiistaina lähtee kuljetukselle niin lähti sit sinä keskiviikkona hakureissulle, ja sit tosi moni hoitaja oli sillee että "no vihdoin seki pääsee, nyt siltä ei kyllä viedä enää mattoa jalkojen alta, nyt kukaan ei vie sun mahdollisuutta vaikka mikä ois!!!!!" Siitä tuli tosi paha mieli, koska en mä tietenkään itekään ois halunnu viedä sen mahdollisuutta lähteä sillon tiistaina mukaan, eikä se loppujen lopuks ees ollu mun päätös lähteä ylipäätään. Mut en vielkään ymmärrä, että miks se ois menny tiistaina mun ohjaajan kaa kun se pääs keskiviikkona oman ohjaajansa kanssa??? Anyway se keskiviikko oli kans vähä nihkee päivä ja aika kului tosi hitaasti, kun ei ollu kauheesti mitään tekemistä. Askartelin sit pari korttia ja vaan istuskelin vanhempien seurana potilashuoneessa. Illalla onneks sain kivaa ajateltavaa, kun lähin Paviljonkiin kuuntelee Anssi Kelaa. Jumalauta että on hyvä muusikko!!!!! Oli ihan superhyvä keikka.

Torstaiki sit taas alko ihan päin pyllyä vittuja, kun taaskaan ylläri ei ollu omaa ohjaajaa. Kysyin sit totuttuun tapaan, että "no kenes kans mä tänään meen" ja aoh sanoi että no "mee ton X:n kanssa." No mä sitte menin ja en viittiny keskeyttää raporttia ja sanoin vasta rapsan jälkeen, et "niin hei X mä oon tänään sun kanssa jos vaan sopii". No hän tuhahti ja pyöritti silmiään, mut ei vastannu mitään. IHAN VITUN KIVA PÄIVÄ TULOSSA mä ajattelin. Olin jo harkan alussa ollu yhen vuoron tän saman ihmisen kanssa (siitäkin päivästä on aikaisempi avautuminen blogissa...), joten en ehkä itekään ollu valmiiks kauheen innoissani siitä. Mut sain kyl koko päivän käytännössä yksin hoitaa sen vauvan ja oli silleen ihan kiva. Sit se hoitaja ohjas kyllä ihan kivasti sen päivän ja neuvo lääkelaskuissa ja kerto kaikkia hyödyllisiä juttuja esim. valohoidosta. Mutta oli mul koko päivän ajan semmonen fiilis, et mä oon vaan tiellä ja että sitä ärsyttää ohjata mua. Tein myös torstaina sen harkasta annettavan palautteen ja sinne kyl annoin palaa ja olin ihan rehellinen, et en kyl suosittelis tämän oman harkkajakson perusteella kellekään tota osastoa. Jäi tosi paska fiilis neljästä viikosta siellä. Lisäks must siel oli tosi nihkee tunnelma ja kiree ilmapiiri, joka tuntu purkautuvan opiskelijoihin. Tunnit onneks tuli täyteen, niin pääsin jo perjantaina kohti kotikotia. Siinäkin kun torstaina huikkasin kansliaan kiitokset harkasta niin ei sielt oikein kukaan vastannu mitään, jokunen "hyvää jatkoa" sieltä tais kuulua. Vähän kaduttaa, et vein sinne kalliit suklaat kahvihuoneen pöydälle kiitokseks XD (ei oikeesti)

Tää viikonloppu on ollu ihana nollaus kaikkeen sairaalamaailmaan eikä oo tarvinnu miettiä paljoo mitää. Perjantaina kävin kuuntelee Bar Loosessa keikkaa, kun mun veli esiinty siellä, ja oli tosi hauskaa yllättää se! Myös oli kiva käydä vähä kuuntelemas tanssimusaa, TCT:n musa ku on aika tanssittavaa! Lauantaina kävin aamulla ja iltapäivällä kattoo mun vanhojen junnujen pelejä kotikentällä, ja hienosti ne pelas molemmat pelit, voitti kummatki jollain tyyliin 50 pisteellä!! Käytiin kans IKEAssa pyörimässä ja syömässä legendaariset lihapullat. Tänään käytiin kummitäti+kummitukset –brunssilla ja iltapäivällä kävin Tapiolas kattomassa iskän kaa Honka-SäyRi -matsin, kun SäyRis pelas mun junnuja Jyväskylästä. No, se peli oli aika farssi, mut veikkaan että oli mun tytöille tärkeetä, et olin siellä. Ja olihan se tietty mullekin. :)

Nyt istun junassa matkalla kohti Jyväskylää ja harkkaa 2/3. Leikkuri, täältä tullaan... Ei todellakaan kauhean innostuneena, mutta silti. Nopeesti toi neljä viikkoa onneks menee! Katotaan mitä kaikkea tää kevät nyt tuo tullessaan ja mitkä fiilikset on minkäki harkan jälkeen! Saan myös olla loppukevään itekseni tuolla kotona, ku kämppis ilmotti että se lähtee kotipaikkakunnalleen töihin. Ok, käy mulle :-)

VSO 3/4

Kerkesinhän mä vielä tällä viikolla päivittämään kolmannen viikon fiiliksiä!

Alkuviikko meni taas tosi nopeesti, tein kaks iltaa ja loput aamua. Torstaina mun oma ohjaaja vihdoinki palas lomaltaan ja sain huikean yhden päivän viettää oman ohjaajan kanssa! Se oliki kyllä ihan kiva päivä, sain oman vauvan hoidettavaks ja kotiutin hänet, sit tuli hätäsektio niin näinpähän senkin tilanteen että mitä sillon kukakin tekee. En mä sinne sektiosaliin päässy mukaan, eikä se vauvakaan sit lopulta tullut meille, mutta hetken oli kyl hulina päällä! Käytiin sen mun ohjaajan kanssa vielä läpi, et mitä mä olisin tehny ja miten olisin toiminu, jos oisin ollu siellä sektiossa. Ja käytiin siel salissakin mikä oli tosi kiva, koska nyt tiedän mihin meen viikon päästä maanantaina aamulla kun alkaa leikkuriharkka!

Apulaisosastonhoitaja kyseli kanssa, et miten mul on menny harkka ja oonko tykänny. Kerroin sit mitä oon mieltä ja että voisin kuvitella itseni tonne töihinkin. Sanoin myös, että harmi kun ei oo noita omia ohjaajia ollut, niin hän ei oikein osannu sanoo siihen mitään. Mutta eihän noille aina voi mitään muuta tehäkään ku vaan pärjätä! Tosin neljä vuoroa neljän viikon aikana omien ohjaajien kanssa on vähän heikkoa... :D Muiltakin ohjaajilta keiden kanssa oon yksittäisiä päiviä ollut niin sain palautetta, että hyvin on mennyt ja että oon kehittyny tosi paljon :-) Huomaan itekin sen kyllä, mut tuntuuhan se tosi kivalta että muutki huomaa! 

Tiistaina on arviointi iltapäivällä, ja kyllä vähäsen mietityttää, et miten mua arvioidaan kun tosiaan oon melkein kaikkien hoitajien ohjauksessa ollut, ja omien ohjaajien kanssa molempien ohjauksessa kaks päivää. Noh, itsearvioinnissa täytyy olla sit tarkkana ;)

Keskiviikkona ois Kelastisen keikka Paviljongissa, täytyypä vielä kattoo ens viikon vuorot uudelleen niin, että pääsis sinnekin! Viikonloppu on viimeinkin kokonaan vapaa, enkä kyl aio ottaa siihen mitään menoja! Huhtikuun kaikki muut viikonloput onkin aikamoista haipakkaa... Eilenki käytiin Lapualla pelaamassa ne final fourit ja haettiin hopeat kotiin! Ihan kivahan se oli saada mitalikokoelmaan yks mitsku keskiseltäki alueelta, ku eteläiseltä alueelta on jo niin monta... (vaatimattomuus kaunistaa, right?) ;)

Kohti viimeistä vauvaviikkoa! Hörs!

Mut ku emmä haluu

Mä oon kamppaillu itteni ja tän saman aiheen kanssa koko mun opiskelujen ajan. Jo ensimmäisenä lukukautena, ennen kun ees puolta vuotta olin käynyt koulua, mä mietin, että mitä ihmettä mä teen. 

Silloin kaks vuotta sitten mä tosin olin valmis luovuttamaan ihan vaan koska JAMK on perseestä, mikä ei sinänsä oo muuttunut mikskään kahdessa vuodessa. Nyt kuitenkin oon taas tän saman kysymyksen äärellä: mitä ihmettä mä teen.

Oon aika monessa postauksessa kirjotellut, et ei musta koskaan pitänyt tulla hoitajaa. Mulla on aina pienenäki ollu ihan muut haaveammatit, millon oli ortopedi, millon oikojahammaslääkäri ja millon lentoemäntä. Viime aikoina mua on toden teolla harmittanu, et miks ihmeessä mä tuhlaan neljä ja puoli vuotta opiskellessa ammattiin, johon en oikeestaan yhtään ees haluu valmistua?!

Tää vso harkka on ihan superkiva, tykkään tehä vauvojen kanssa juttuja ja toi maailma on jotenkin niin ihana. Toki neljän viikon kurkistus sinne on jokseenkin lyhyt aika, mutta saanpahan aavistuksen! 

Mua kuitenkin suunnattomasti nyppäsee joka kerta, kun mulle sanotaan, että "sä sitten tulevana kätilönä...". Mun omat vanhemmatkin puhuu aina niin, että sitten kätilönä voit valita ihan mistä työstä vaan ja että voithan sä sitten kätilökoulun jälkeen opiskella vaikka terkkariks tai hoitoalan johtamista.

Mutta mitä jos mä en haluu?

Mul on ihan älytön pettymyksen tuottamisen fiilis, kun en haluukaan kätilöks. En mä oo välttämättä vielä tän koulun aikana kertaakaan halunnukaan, mutta oikeestikin tällä hetkellä mulla on niin vahva tunne siitä, että mä en halua kätilöksi. Tavallaan myös tuntuis typerältä jättää koulu kesken ja vaihtaa tässä vaiheessa sairaanhoitajaks, mut yhtä järjettömältä se mun päässä tuntuu pitkittää opiskeluja vaan siks, että saan kätilön paperit tekemättä niillä tulevaisuudessa mitään.

Mua on alkanu jopa huvittaa, kun kelaan, mitä se kätilön työ on. Kuulen pelkkää paskaa kätilön työstä vähän sieltä sun täältä, plus että mua ihan totta ällöttää synnytys. (Otetaan huomioon kuitenkin se, etten oo koskaan ollut synnytyksessä millään tavalla mukana, paitsi tietenkin syntyjänä sillon aikojen alussa.) Mutta se ajatus siitä kaikesta mitä synnytyksessä tapahtuu enemmänkin inhottaa mua kun herättää herkistymistä tai iloa. Sama juttu kun mietin naistentauteihin liittyvää kätilötyötä, hyi helvetti! Sori ihan oikeesti, mutta mä en vaan pysty uskomaan, että musta on kätilöksi. Tai vaikka oliskin harjotteluiden yms. jälkeen, niin mun pääkopassa toi kaikki on vaan niin vastenmielistä että huhhuh.

Arvostan kätilön työtä tosi paljon, mutta mä en oikeesti ite tiedä, mitä mä teen tällä alalla. Joudun varmaan taas pohtimaan asioita uudelleen, mutta eniten mua harmittais tuottaa kaikille pettymys, jos musta ei tuliskaan kätilöö. Toki harmittaa myös, et kun koulu on kesken niin en viitti hakee muihinkaan kouluihin ja samalla tuhlaan vuosia ja opiskelurahoja tähän... Mutta aika näyttää miten kaikki ratkee.

VSO 2/4

Hei taas.

Viikko on vierähtänyt taas ja oikeestaan puolessa välissä ekaa harkkaa ollaan! Tuntimäärienkin suhteen, siit oon aika ilonen, koska missasin kuitenki ekalla viikolla ne kaks päivää heti alkuun kun olin kipee.

Tää viikko on tuntunut ihan mielettömän pitkältä. On tapahtunut niin sikana kaikkee ja joka päivä tapahtuu yllättävän paljon, vaik aluks tuntui et eihän tuolla tehä mitään. Kyllä tehään! Ja nyt ku on silleen tottunu, nii osaa myös kehitellä muita hommia siks ajaks kun vanhemmat on osastolla.

Alkuviikko oli kyl vähän vaikee, mul oli kahtena päivänä peräkkäin ihan suoraan sanottuna perseestä olevat ohjaajat. Eihän se nyt mun syy oo, että mun ohjaajat ei oo töissä ja joudun ottaa kenen sattuu mukaan vuoroja. Mutta tuntui kyl just siltä, että mun syy se on. Sain kaikesta mitä tein, paskaa palautetta, ja kun toinen niist ohjaajista kysy mun tavoitteita (OK – kiva että kysyi, mut tavallaan ne ei kyl kuulu hänelle kun ei oo mun oma ohjaaja), niin kun sanoin muutamia mitä oon miettinyt, niin sain vaan vastaukseks että no noi on kyllä aika huonoja tavotteita. JEP. Mul meinas itku tulla, ja ku selitin kaikkee että nii oon nyt ollu useemman kerran harkassa ilman ohjaajia että oon jo tottunu et oon heittopussina yms niin en kyl saanut minkäänlaist ymmärrystä. Blaah, oli vaan tosi rankat päivät ja oli itku herkässä. Mut ne oli yksittäiset keissit, se siitä! Etiäppäi!

Nyt pari viime päivää oon ollut tosi kivojen ohjaajien kaa, yks niistä jäi just lomalle HÖH ja yks tekee tässä lähipäivinä nyt öitä. Itekin olin eilen elämäni ekassa yövuorossa ja oli kyllä silleen hyvä kokemus. Sai ihanan paljon hoitaa vauveleita, kun ei niit vanhempia ollu siellä! Mutta pitkältä tuntui viimenen tunti :D. Onneks sain vielä kyydin kotiin siltä mun ohjaajalta kun se asuu tässä aika lähellä. Mutta tosi pienillä unilla on tää päivä menty, koska huomenna pitää jo mennä iltaan niin rytmi piti saada heti käännettyä takasin. Mul olis ollu toinenki yövuoro ens viikolla perjantaina, mut meidän pitää lähtee sinne Lapualle jo kuudelta lauantaina, niin en sit pystykään tekee yötä. Eli ens viikko on neljä aamuu + se lauantain tappoherätys.......... Onneks kelloi käännetään, nii on aikasemmin jo valosaa, auttaa heräämisissä! :)

Tää on eka pääsiäinen, kun oon yksin enkä perheen kanssa. Jännä, et en oo ikävöinyt kotiin tosi pitkään aikaan, mut kun tietää että muut on siellä yhessä saman ruokapöyän ääressä niin meinas taas itku tulla! Soitin äidille ja iskälle niin ikävä lievitty. Mut kyllä iskä oli taas niin hyvän(näkösen) menun laatinu kotopuolessa, et harmitti senkin puolest etten päässy pääsiäisruokailulle mukaan! xD Tein mä omat pääsiäispöperöt ja jumaleissön et tuliki hyvää. :) :) :)

Noi kuvat on siis iskän tekemistä ruuista. Pääruokana oli melkein samanlainen annos kun mulla, mut siitä ei oo kuvaa... Alla on mun tekemät pöperöt, ai että kuulkaas kun oli hyvvee! Ja tos valmistamises meni ehkä 20 minuuttii, kun pilkoin sipulit ja paprikat ja munakoison ja pistin biffin pannulle. Avot.

No mutta, vielä huomenna ilta ja sit maanantaina huilataan taas! Kolmas viikko käynnistyy tässä aivan näillä näppäimillä! Mukavaa pidennettyä viikonloppua niille, keillä se oikeesti on! Nyt jatkan ihanan Les Misin kattomista, yks parhaista musikaaleista ehdottomasti. Ja aika hyvä leffaversiokin kyl. Ok bye!

VSO 1/4

Heissan alla!

Mun piti kirjotella jo aikasemmin harkkakuulumisia, mut en vaan yksinkertasesti oo ehtinyt. Ja muutenki ekan viikon jäljiltä oon ihan hullun poikki... 

Eli mul alko harkka keskiviikkona, koska olin tosiaan viikon semmoses flunssassa, että en päässytkää maanantaina alottaa. Tiistainaki vielä pärskin jonkin verran, et olin senki päivän poissa, ja keskiviikkona pääsin sit vihdoinki alottaa. Tein työvuorot ja sain perehdytystä ja tutustuin osastoon ja aika lailla vaan seurailin kaikkea, mitä siellä tapahtui. Torstaina olin ekaa päivää oman ohjaajan kanssa, ja siis se on ihan super kiva ja hyvä ohjaaja!!! Koko päivän se ohjas tositosi hyvin ja tutustutti uusiin juttuihin ja vitsi, oli kyllä pää niin täynnä tietoo et ihan iltapäivällä rupes hulluna särkee päätä :D Se meni sit kotona päiväunilla ohi. 

Perjantaina pääsin sit ekaa kertaa oikeesti tekeekin jotain yhen vauvan kanssa. Se oli niin sulonen vauveli en kestä! Tää vauva jota hoidin oli täysaikanen, niin sain tavallaan totutella käsittelee vauvoja hänen kanssa kun ne keskoset on oikeesti niin pienii että tuntuu et ne hajoo käsiin ku ne vaan on niin kovin pikkuruisii. Mut ihania pieniä tuhisijoita ne on <3. Ja täytyy sanoo, et olin mä aika hento-otteinen ton ns. ison vauvanki kanssa, mut laskeskelin myös että tulee kohta kaheksan vuotta siitä, ku oon viimeks hoitanut vauvaa, et ei sinänsä kyl oo ihmekään...

Jotenki toi osasto on silleen tosi hiljanen ja rauhallinen, vaik siel lähes koko ajan joku vauva itkee tai jonkun monitori hälyttää, mut silleen hiljanen et meinaa tuntua ettei oo mitään tekemistä. Ku aamutoimet on tehty ja vauva syötetty, ni se seuraava kaks tuntia tuntuu tosi tylsältä vaa oottaa et millon vauva herätetään taas syömään. Ja tosi monen vauvan vanhemmat on aina aamusta iltaan osastolla hoitelemassa lapsiaan nii siinäki hoitajal on vaan semmonen taustalla seuraajan rooli. Mullakaan ei kauheesti oo viel mitään osaamista, nii sit opiskelijana oon tavallaan tosi hiljases roolissa, ku kaikki vastaukset hankaliin kysymyksiin tulee ohjaajilta. Mut ehkä se tästä parin viikon aikana! 

En kyl voi ymmärtää miten mul on niin huono tuuri joka harkas ohjaajien kaa. Nytki mulle merkattii kaks ohjaajaa, niinku kaikille muillekin, mut toinen niistä (joka oli se ihan superkiva) jäi just kahen viikon lomalle ja toinen tekee pitkii yöputkii ja niiden jälkeen on aina pitkään vapailla. Siispä en häntä välttämättä nää ollenkaan koko harkan aikana :D Mut niinku mun järkeen ei käy lainkaan toi systeemi, jos hänel on tommoset vuorot, niin miks hänet nimettiin mun ohjaajaks?? Nyt joudun periaattees kaks viikkoo joka vuoroon menee sillee et hei, ottaako joku mut tänää mukaansa. Ainahan joku ottaa, mut sit taas siit arvioinnist tulee hankalampaa ku on ollu joka vuoron tyylii eri ohjaajan mukana. 

No joo. Tää viikonloppu on vapaa, ens viikost tulee semi tiukka, et tulee unet tarpeeseen. Onneks oon viikonloput pääasias yksin, ni ei tartte herää kämppiksen kolistuksiin. 

Tänää oli vikat sarjapelit ja me ollaan keskisen alueen sarjakakkosii, mikä tarkottaa et kahen viikon päästä pelataan final four pelit!!! Sielt ku saatais ees yks vinsti ni tultais mitalit kaulas himaan Lapualta! ;) Ei vaan siis oikeesti oon jo nyt ihan sairaan ylpee noist likoista, tää sijotus on iha mieletön saavutus itsessään. Vaikeit pelei, vaikeit turnauksii ja vaikeit treenei käyty taas tälläki kaudel läpi niin monia, et tää sarjakakkosena olo on mulle yks iso mitali. En vois olla ylpeempi koutsi! Tänää just matsien välis muutaman likan kaa juteltii kopis, ja sain kehuja valmentajana olostani, ja kyl se tuntuu tosi hyvältä. Se, et oon ite tehny ihan älyttömän duunin harjottelemal olee kakkoskoutsi on ollu hankalaa, mut siit teki viel vähän hankalampaa se, et viime kaudel ykköskoutsi ei ollu kovin hyvä eikä pidetty tyttöjen keskuudessa. Et tää kausi on ollu kyl todella hyvä ja mun on ollu helppo valmentaa tässä, ku on ollu niin sika hyvä kollega pääkoutsina! Samalla mua ihan kauheesti harmittaa, koska toi joukkue hajoo kesän jälkeen kun osa jatkaa C:ssä ja osa menee B-junnuihin. Toki mun koutsiura HoNsUssa on kans tulossa tiensä päähän, ku mul on tavotteena tehä kaikki loput harjottelut pkseudulla jos ikinä vaan mahdollista. Mut tää HoNsUn -02-03 tyttöjen joukkue on raivannut mun sydämestä niille oman paikkansa ikuisesti! :') ❤️❤️❤️