torstai 31. maaliskuuta 2016

Mut ku emmä haluu

Mä oon kamppaillu itteni ja tän saman aiheen kanssa koko mun opiskelujen ajan. Jo ensimmäisenä lukukautena, ennen kun ees puolta vuotta olin käynyt koulua, mä mietin, että mitä ihmettä mä teen. 

Silloin kaks vuotta sitten mä tosin olin valmis luovuttamaan ihan vaan koska JAMK on perseestä, mikä ei sinänsä oo muuttunut mikskään kahdessa vuodessa. Nyt kuitenkin oon taas tän saman kysymyksen äärellä: mitä ihmettä mä teen.

Oon aika monessa postauksessa kirjotellut, et ei musta koskaan pitänyt tulla hoitajaa. Mulla on aina pienenäki ollu ihan muut haaveammatit, millon oli ortopedi, millon oikojahammaslääkäri ja millon lentoemäntä. Viime aikoina mua on toden teolla harmittanu, et miks ihmeessä mä tuhlaan neljä ja puoli vuotta opiskellessa ammattiin, johon en oikeestaan yhtään ees haluu valmistua?!

Tää vso harkka on ihan superkiva, tykkään tehä vauvojen kanssa juttuja ja toi maailma on jotenkin niin ihana. Toki neljän viikon kurkistus sinne on jokseenkin lyhyt aika, mutta saanpahan aavistuksen! 

Mua kuitenkin suunnattomasti nyppäsee joka kerta, kun mulle sanotaan, että "sä sitten tulevana kätilönä...". Mun omat vanhemmatkin puhuu aina niin, että sitten kätilönä voit valita ihan mistä työstä vaan ja että voithan sä sitten kätilökoulun jälkeen opiskella vaikka terkkariks tai hoitoalan johtamista.

Mutta mitä jos mä en haluu?

Mul on ihan älytön pettymyksen tuottamisen fiilis, kun en haluukaan kätilöks. En mä oo välttämättä vielä tän koulun aikana kertaakaan halunnukaan, mutta oikeestikin tällä hetkellä mulla on niin vahva tunne siitä, että mä en halua kätilöksi. Tavallaan myös tuntuis typerältä jättää koulu kesken ja vaihtaa tässä vaiheessa sairaanhoitajaks, mut yhtä järjettömältä se mun päässä tuntuu pitkittää opiskeluja vaan siks, että saan kätilön paperit tekemättä niillä tulevaisuudessa mitään.

Mua on alkanu jopa huvittaa, kun kelaan, mitä se kätilön työ on. Kuulen pelkkää paskaa kätilön työstä vähän sieltä sun täältä, plus että mua ihan totta ällöttää synnytys. (Otetaan huomioon kuitenkin se, etten oo koskaan ollut synnytyksessä millään tavalla mukana, paitsi tietenkin syntyjänä sillon aikojen alussa.) Mutta se ajatus siitä kaikesta mitä synnytyksessä tapahtuu enemmänkin inhottaa mua kun herättää herkistymistä tai iloa. Sama juttu kun mietin naistentauteihin liittyvää kätilötyötä, hyi helvetti! Sori ihan oikeesti, mutta mä en vaan pysty uskomaan, että musta on kätilöksi. Tai vaikka oliskin harjotteluiden yms. jälkeen, niin mun pääkopassa toi kaikki on vaan niin vastenmielistä että huhhuh.

Arvostan kätilön työtä tosi paljon, mutta mä en oikeesti ite tiedä, mitä mä teen tällä alalla. Joudun varmaan taas pohtimaan asioita uudelleen, mutta eniten mua harmittais tuottaa kaikille pettymys, jos musta ei tuliskaan kätilöö. Toki harmittaa myös, et kun koulu on kesken niin en viitti hakee muihinkaan kouluihin ja samalla tuhlaan vuosia ja opiskelurahoja tähän... Mutta aika näyttää miten kaikki ratkee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti