Ajatuksia kotona asumisesta

Oon siis asunut koko kesän kotona ja siihen ei näy lähitulevaisuudessa tulevan muutosta. Mua ei tavallaan haittaa asuu kotona. Monille se ajatus voi olla outo, et miten voi muuttaa takasin himaan ku on kerran muuttanu pois. Mulle kotiin palaaminen oli tosi luonnollinen vaihtoehto ja en nää siinä suurempia haittapuoliakaan. Mä en oikeestaan ees tiedä, oisinko välttämättä vieläkään halunnu muuttaa pois kotoa, jos en ois saanu opiskelupaikkaa Jyväskylästä. Mut kuka tietää millasta mun elämä ois sit ollu!

Koko kesä meni tosi hyvin. Iskä oli töissä, mä olin töissä, kun iskä oli lomalla niin mä olin töissä, pikkuveljee näin kesän aikana tosi vähän, kun sen päivärytmi on tosi erilainen kun mulla. Mut kyllä sitäki aina näki :D. Ku mä oon nyt lomalla, ni iskä on töissä ja pikkuveli nysvää kotona. Se on ehkä ainoo juttu, mikä mua oikeesti ärsyttää. Se ei oo tehny mitään duunii koko kesänä ja kaiket päivät vaan sluibaa, kun toiset raataa rahan eteen töitä. Mut se on sen valinta.

Nyt syksyn tullen tilanne saa pieniä muutoksia aikaan. Okei, mulla käytännössä viikoilla tapahtuva toiminta on hyvin epätietoista vielä toistaseksi, mutta iskä ja pikkuveli käy töissä ja koulussa arkena. Mä oon puhunu tästä kotona kyllä, mut edelleen se tuntuu olevan tosi hankalaa. Nimittäin toisten huomioiminen. Etenkin silloin, kun joku muu saattaa jo/vielä nukkua. 

Johtuuko se sitten siitä, että tosiaan mulla on ollut (aluksi) tuntemattomia ihmisiä mun kämppiksinä, en tiedä, mutta mä oon kyllä hiljainen. Jos talossa ykskin nukkuu, mä oon hiljaa. Ei tulis mieleenkään aamukuudelta kattoo telkkaria tai kuunnella musaa kovilla volyymeilla. Ei myöskään tuu mieleen keskustella kovaan ääneen jonkun kanssa keskellä yötä tai aamuvarhasella. Mut tässä talossa asuvilla selkeesti noi jutut ei oo kuten mulla.

Eikä siinä mitään, mul on hyvät unenlahjat ja jatkan unia kun meteli lakkaa. Ja yleensä se lakkaa sit, kun keskustelijat menee nukkumaan tai lähtee kouluun/töihin. Fine, kestän sen.

No mitenkäs sitten tämä huushollin laita. Mun vanhempien eron jälkeen tää koti on ollut yks iso kaaos. Tääl on edelleen äidin tavaroita laatikoihin pakattuna, sekalaista tavaraa sekalaisissa kasoissa ympäri kämppää. Imuria täällä käytetään ehkä kerran kuukaudessa. Mulle se ei oo ongelma. Mä en jotenkin nää sitä kaikkee. Jyväskylässä mä oon (uskokaa tai älkää) uskomattoman siisti! Mä siivoon joka viikko kunnolla, astiat tulee tiskattua lähes välittömästi käytön jälkeen eikä pyykkiäkään kerry koriin suuria kasoja. Se on mun tapa mun kodissa. Mut kotikotona... Noooh asia on tosi eri tavalla! Kun keväällä kävin täällä satunnaisesti tartuin joka kerta imuriin, koska mua ärsytti että mun hiuksia oli joka paikassa ja että leivänmuruja tarttui jalkapohjiin kun kävelin keittiössä. Kesän aikana oon imuroinut kerran. Siivonnut kyllä useita kertoja keittiötä, vessaa, omaa huonettani, pessyt pyykkiä, mut semmonen kunnollinen siivoominen on jäänyt. Kuten sanoin, mulle se ei oo ongelma. Mä teen asialle yleensä jotain sit, kun oikeesti ärsyttää.

Me ei olla sovittu mitään siivouspäivää, eikä siivous"alueita". Me iskän kanssa siivotaan kun sen hetki on. Pikkuveljelle toi siivousasia on ihan ylitsepääsemätön. Joka viikko se huutaa mulle että miksei kukaan täällä tee mitään, ja joka viikko mä jätän ne haukut kuulematta, jotka se mulle päin naamaa loukkauksina latelee. Tänään muun muassa korviini kantautui lause "Mikset voi vittu muuttaa pois täältä, ei tää ees oo sun koti ku sun koti on siel Jyväskylässä". Mm. 

Toi lause sai mut ajattelemaan tosi paljon. Miks mä en muuta pois, omaan kämppään jossain tääl pkseudulla? Mä oon katellut asuntoja ja miettinyt eri ratkasuja mun asumisen kannalta, mut joka kerta vastaan tulee ongelma nimeltä raha. Mul ei tällä hetkellä oo varaa asua missään pkseudulla yksin. Kämppiksissä ei ois mitään vikaa, mut kavereilla tuntuu aika hyvin olevan kämppikset ja asuntoasiat jo kondiksessa. 

Mut myös haloo. Miks mä muuttaisin. Mä en ehkä saa tukia enää, mutta mä viihdyn kotona. Mul on hyvät välit iskään ja veljeen. Tää on mun koti. Voin kerätä täällä rahaa ja miettiä sit keväällä uudestaan, et jos saan vakkarityön, niin mihin muutan ja millä aikataululla. Mut tällä hetkellä en ajattele, et mun täytyis muuttaa pois vaan siks, et ei muka vois muuttaa takasin kotiin ku on kerran muuttanu sieltä pois. Joku ehkä ajattelee, mut en mä. Sitä paitsi ainaki mä oon taas lähellä mun perhettä.

Nii, ja vastasin tohon kommenttiin, että muuta sä, kun sua ärsyttää olla täällä. Se keskustelu loppu siihen.

Kesä oli kesä meni

Mitä mittee! Tääki blogi on vissiin ihan hengissä :)

Kyllä vain kymmenen viikkoa meni nopeesti. Mitäs kaikkee tässä kesän aikana tapahtuikaan...

Ihanaa, kun oli lämmintä! Tosin meillä töissä ei ollut mitenkään erityisen mukavaa hellepäivinä, mut kyllä siel selvis. Olin töissä lähes tulkoon joka viikko kuutena päivänä, joten tänä kesänä on kyllä oikeesti tahkottu rahaa. Tietysti se tarkotti sitä, et kavereita en oikein kerenny treffailla. Noh, tää kesä meni näin.

Kuten jo ekassa kesätyökuulumispostauksessa kirjotin, et lähihoitajien työ on aika paskaa. Ni se on. Mut tiettekö mun arvostus lähäreitä kohtaan nousi ihan uudelle tasolle. Eihän sairaanhoitajien tartte tehä käytännös mitään palvelutalos. Lähärit ne on jotka pukee, pesee, on kodinhoitajia, kampaajia, tarjoilijoita, kuuntelijoita, siivoojia ja päivän ainoita juttukavereita. Sairaanhoitajat ottaa verenpaineet ja tarkistaa lääkkeet (okei, tarkka työnkuva tulee mulle selväksi marraskuussa). Mut se fyysinen työ on lähäreillä. 

Mun kymmeneen kesätyöviikkoon mahtu paljon kaikenlaisia tunteita ja tapahtumia. Kahdesti olin sairaslomalla, mikä kertoo myös oikeesti fyysisyydestä, aika monesti vihasin aamuherätyksiä, aika monesti olin hiessä kuin pieni sika, aika monesti tulin iloiseksi asukkaiden kehuista ja spontaaneista reaktioista, mutta myös aika monesti otin sanoja itseeni tai mietin jonkun kommentteja useamman hetken. Silti mä tykkäsin tosta työpaikasta tosi paljon. Kivat työkaverit, ihan mielettömän mukavat esimiehet ja tarpeeksi kirjava asukaskunta. Kyllä mä mielelläni meen tonne marraskuussa tekemään sairaanhoitajan harkan!

No mitä nyt?

Syksy alkaa mulle virallisesti koulujen alkaessa. Koulut=alakoulut, yläkoulut ja lukiot. Eli käytännössä syksy on alkanut. Mun koulu alkaa vasta 9.9., joten mulla on nyt kesäloma! En oo ihan vielä lomamodessa, mut eiköhän se ens viikolla siihen vaihdu, kun saan tehä kaikkia lomajuttuja ja nauttia omasta ajasta. Myös aurinkoloma odottaa, eli vaik Suomen sää ois jo syksyssä niin pääsen mäki nauttimaan kesäsäästä!!! 

Syys- ja lokakuussa siis on koulua perjantaisin. Irtisanoin just kämpän, koska en tartte kolmea päivää varten kallista huonetta, vaikka se kämppä onkin ihan sika kiva. Vietän sit lokakuussa kolme to-pe-yötä serkkuni kainalossa. :D

Marraskuun tosiaan oon kotihoidon harkassa ja joulukuun näillä näkymin vietän Tampereella harkassa! Keväästä mul ei oo mitään hajua, mut oon ymmärtänyt niin, et on enää lyhyt teoria ja sit vissiin kuuden viikon harkka. Sit se ois kai siinä!!! Pitäis koittaa vaan keksiä, et mitä mä teen sit ku oon valmis. Hoitoalalle en ajatellut hakeutua...

Mutta niinku kesä oli ja meni! Oli ehkä vähän erakkokesä sosiaalisesti, mut kyllä mä kävin Ruississa uuden työkaverin ja Jyppiläkamujen kaa, olin vapaaehtoisena alle 20-vuotiaiden miesten EM-koriskisoissa, pääsin ite pelaamaan korista Tampereella, kun koottiin vanha junnujengi kasaan. Vitsi että oli kivaa! En ollu ite pelannu sen akillesjänne-äksidentin jälkeen, mut peli kulki yllättävän hyvin ja yllätin itseni jaksamalla juosta myös viimeisen pelin 28 minuutista  noin 25 minuuttia! Pääsin käymään myös mökillä ja ehdin mä muutamaa kaveria oikeesti ihan treffatakin. Ihan hyvä kesä, mut toivon, et ens kesä ei menis ihan samalla kaavalla! 

Mutta hei tervetuloa syksy! Moi Helsinki! Good to be back! (Ja oikeesti äsken kun täyttelin kalenteria, niin en vois olla tyytyväisempi päätöksestä siirtyä kätilöstä saikkariks!!!!!)