sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Turhaa pelottelua!

Viime viikol harjoteltiin labrassa i.v. kanyylin laittoa. Jos olin verinäytteenotosta sekasin, niin tää kanylointi tuotti oikeesti jotain lisälyöntejä... Mä en vaan oikeesti kestä suonia. Hyi. Varsinkaan tos rantees ja kämmenselässä. Yh.

Saatiin harjotella taas leikkikädellä, mut ei se ollu yhtään sama. Siinä oli valmiit reitit neulalle mentäväks, eikä siin ollu semmosta oikeeta "vastusta", mitä ihosta tulee. Ja suonesta...

Me tehtiin kolmen ryhmässä kanyloinnit, ja mä olin ekana potilas. Mua jännitti niin paljon, et ajattelin sen olevan viisainta päästä eroon jännityksestä, koska eihän mun pistämisest tulis mitään kun kädet sheikkaa. Mua sit pistettiin, ja se oli niin epämiellyttävää. Mä en kyllä ollut helpoin potilas, en ollu kauheesti hiljaa. Ja annoin hoitajan hyvin selkeästi tietää, että ei tunnu kivalta! Sori, Aino. Hyvin se meni, ekalla suoneen (vaikka joutuki vähä kalastelee), ja that's it! Mut ikävältä se tuntu.



Mun kanylointi ei onnistunu ekalla kerralla. Maran suonet on muutenkin tosi pienet, mut en vaan osunu. Hetken kalastelin, ylösalas, oikeellevasemmalle, mut en saanu suonesta kiinni. Aattelin, et okei no ihan sama, nyt ainaki tiiän mitä tää on. Vaihdoin labrakamat pois päältä ja katoin ku muut teki.

Meil oli semmonen ensihoitaja Kalle mukana avustamassa ja opettamassa kanyylinlaittoa, ja se sit käski mun pistää uudelleen, koska kaikkien piti saada onnistunut suoritus. Tälleen jälkeenpäin kiitän kyllä häntä, koska jäi hyvä mieli ja todellakin nyt tiedän, et sen tuntee kun se suoni läpäistään. Mara oli uudestaan mun potilaana, ja se meni tosi hyvin! Oikeen tunsin semmosen napsahduksen, kun neula puhkas suonen seinän. Ei voinu olla huomaamatta! Että kiitos Kalle, opetti tosi hyvin ja rauhallisesti, eikä muakaan enää jännittäny melkeen yhtään. :)

Tää kanylointi oli varmasti vaikein homma mulle labroista. Mutta done! Ihan turhaan siitä peloteltiin, että tosi vaikee ja sattuu yms. Jokainen kokee sen eri tavalla, varmasti kenestäkään se ei tuntunu kivalta, mutta jokainen onnistui. Toinen ryhmä kerto, että niillä kanylointi oli onnistunut ihan vaa muutamalla, joten tuntu kivalta, et meillä oikeesti katottiin että jokainen onnistuu. Ei sit ehkä niin paljon jännitä, kun kentäl ekaa kertaa laittaa kanyylia potilaalle.

Tänään ja huomenna oon korvaamassa viime syksyn ankkuriviikon poissaoloa (sillon kun olin Studia-messuilla.....). Vähän silleen ärsyttää, kun omaa kouluu ois kyllä kans ihan kiitettävästi. Mut enää kaks aamuu ja kotiin.... <3

maanantai 9. helmikuuta 2015

No tuu jo loma

Mä oon aikamoinen koti-ikävöijä tyyppi. Mul tulee ikävä kotia, äitiä, iskää, veljiä ja kissoja ihan alta aikayksikön ja välillä vaan saatan purskahtaa itkuun, kun mietin perhettä. Se on mulle ihan normaalia, I can live with it.


Mä tulin takasi Jyväskylään loppiaisena. Sen jälkeen oon käyny kotona kaks kertaa, ehkä noin 40 tunnin ajan. Se on mulle ihan ennätys, et oon ollu Jyväskyläs niin kauan putkeen. Mä just mietin eilen illalla tätä, ja ansaitsen kyllä taputuksen olalle, et hyvä mä. En oo ihan kauheesti ees nyt kaivannu kotiin! Johtuu monesta syystä, mutta varmaan myös siitä, et koko ajan on tekemistä.

Tänään, 34 päivää myöhemmin, mulle iski tosi kova ikävä kotiin. Mä en malta odottaa ens viikon keskiviikkoa ja sitä, että kello lyö 17.30 ja koulu loppuu, ja mä voin lähteä kohti etelää. Onneks, ONNEKS loma alkaa jo ens viikon keskiviikkona. 


Melkein jo mietin, et mitä kaikkii vaatteita pakkaan puolekstoista viikoks mukaan kotiin. Ku mitä jos meenki laskettelee? Tai lenkille? Kaikkeen pitäis vaa varautuu. Toisaalta, meen kotiin. Enköhän mä pärjää. 

hahaa vähä vois treenaa lisää xd (eikä nää lenkkikamat niin paljoo tilaa laukus vie)


Loppuun vielä ihana talvimaisema Jyväsjärveltä! Hyvää alkanutta viikkoa!

torstai 5. helmikuuta 2015

Jyväskylä HALOO?

Ei perä nyt oikeesti.

Mä oon ennenkin avautunut facessa ja kavereille ja kotona aiheesta Jyväskylän liikenne.
Täällä ei siis oikeestaan busseja käytetä, lähinnä lapset, ikäihmiset ja laiskat kulkee niillä. Mä oon joutunut (myös laiskotellut) kulkee busseilla ties mihin treeneihin ja kavereille, mutta nyt viime aikoina oon jotenki ollut ihan tosi kauhuissani noista busseista niinkun kokonaisuutena.

Ensinnäkin noi aikataulut on ihan hanurista. Niille ei mitään voi, mutta oon nyt oppinu että kantsii varata vartti odotteluun dösärillä. Joko se tulee sattumalta viiden minsan sisään, tai sit se tulee sillon vartin päästä ikään ku sen oli tarkotuskin tulla siihen aikaan. Don't know.

No sit kans yks hauska juttu on toi kaahailu, Jyväskylä on ainakin tältä sillan toiselta puolelta laitettu täyteen liikenneympyröitä. Niihin ajetaan sairaan kovaa ja näillä liukkauksilla se ei oo ihan kauheen turvallista. Busseissahan kun ei niitä nastarenkaita oo...

No sit tää, mikä mua kauhistuttaa. Kun se bussi sieltä sit jollain hetkellä tulee, niin ihmiset villiintyy pysäkillä. Ne alkaa kävellä paikallaan ja tavallaan muodostaa jo jonoa (OKEI nyt kysymys, kuuluuko tääl viitata bussille?? Kukaan ei sitä tee ja bussi silti pysähtyy?). Mä yleensä vaan seison paikallaan siihen asti ku se bussi on kans paikallaan. Niinku teen Vantaalki. Sit kun ne bussin ovet aukee, niin ne hienon jonon muodostaneet ihmiset vaan yrittää äkkiä tunkea ja ohittaa muut ja päästä ekana bussiin?! Miks??? Bussi ei oo mikään juna tai metro, ne ovet pysyy kyl auki niin kauan et kaikki on sisällä! Niit ihmisiä ei siin tunkuvaihees näytä kiinnostavan, et ketä ne ohittelee ja tuuppii. Siel on muutaman kerran lähes taklattu pieniä mummoja. Tänään tosin yks mummo oli se, joka taklas jonku gängstän. Mut ei mitään tapoja??? Huh huh.

Mä oon tehny pientä havainnointia tän asian kanssa. Tänään, kun olin laiska ja tulin keskustasta bussilla kotiin, niin oli just tämmönen tilanne, että muut änkes ja mä odotin. Mun edessä oli joku kundi, jonka edessä oli vanhempi rouvashenkilö. Tää rouva ei löytänyt rahoja kauheen nopeesti, niin se kundi tunki siitä välistä vaan äkkiä ite istumaan. Mä sit jäin oottamaan (siinä oikeesti siis kesti aika kauan) että tää rouva sai maksettua ja vielä pääsi istumaankin. En pitänyt tahallaan mitään kiirettä, vaik mun takana oli vielä ihmisii tulossa kyytiin. Mua kyllä katottiin aika pitkään, kun sit ite pääsin istumaan. MIKS? AI KOSKA MÄ OLIN KOHTELIAS?

Vielä yks ihmeellinen asia on tää istumapaikkasysteemi. Musta tuntuu, että täällä on osa busseista tosi pieniä, niissä on vaan etu- ja keskiovet. Eli myös istumapaikkoja on vähän. Tätä tapahtuu kyllä myös pkseudulla, että ei tää oo Jklän ongelma yksinään, mutta jos bussiin tulee paljon porukkaa, niin MIKSI sä et voi ottaa sitä laukkua syliin, tai istua kunnolla eikä röhnöttää puoliksi kahdella penkillä? 

Anna mun kaikki kestää.

Tää on varmaan kyllä nyt sit taas joku tulkinnallinen juttu, että mun vaan ei kuuluis busseja käyttää. Mutta kyllä ihmisten käytös pistää vähän ihmettelemään. Vaikka musta onkin tosi kiva, et Jyväskylässä on tapana kiittää, kun poistuu bussista.

Ja jotta saan vielä sujuvasti liitettyä kaiken opiskeluun, niin olin siis keskustassa pitämässä pienryhmätapaamista mun tutorpienryhmälle. Käytiin Amarillossa syömässä ja oli tosi kivaa. Se ryhmä on mukavan aktiivinen ja kivoja tyyppejähän noi tänkin ryhmän kaiffarit ovat :)

JA viel yks juttu!!!! Mun harkka meni läpi wuhuuu, sitä olin jo ehtinyt vähän kuumotella kun ei suoritusta kuulunut!