Saatiin harjotella taas leikkikädellä, mut ei se ollu yhtään sama. Siinä oli valmiit reitit neulalle mentäväks, eikä siin ollu semmosta oikeeta "vastusta", mitä ihosta tulee. Ja suonesta...
Me tehtiin kolmen ryhmässä kanyloinnit, ja mä olin ekana potilas. Mua jännitti niin paljon, et ajattelin sen olevan viisainta päästä eroon jännityksestä, koska eihän mun pistämisest tulis mitään kun kädet sheikkaa. Mua sit pistettiin, ja se oli niin epämiellyttävää. Mä en kyllä ollut helpoin potilas, en ollu kauheesti hiljaa. Ja annoin hoitajan hyvin selkeästi tietää, että ei tunnu kivalta! Sori, Aino. Hyvin se meni, ekalla suoneen (vaikka joutuki vähä kalastelee), ja that's it! Mut ikävältä se tuntu.
Tää kanylointi oli varmasti vaikein homma mulle labroista. Mutta done! Ihan turhaan siitä peloteltiin, että tosi vaikee ja sattuu yms. Jokainen kokee sen eri tavalla, varmasti kenestäkään se ei tuntunu kivalta, mutta jokainen onnistui. Toinen ryhmä kerto, että niillä kanylointi oli onnistunut ihan vaa muutamalla, joten tuntu kivalta, et meillä oikeesti katottiin että jokainen onnistuu. Ei sit ehkä niin paljon jännitä, kun kentäl ekaa kertaa laittaa kanyylia potilaalle.
Tänään ja huomenna oon korvaamassa viime syksyn ankkuriviikon poissaoloa (sillon kun olin Studia-messuilla.....). Vähän silleen ärsyttää, kun omaa kouluu ois kyllä kans ihan kiitettävästi. Mut enää kaks aamuu ja kotiin.... <3