lauantai 1. lokakuuta 2016

TÄYSTYRMÄYS

No jaa taas se on lokakuu! Tänään oon virallisesti taas vantaalainen. Aika hassuu. Kaks vuotta ja 10 kuukautta sitten oon viimeks ollu vantaalainen! No mut tää on just hyvä:)

No mutta joo. Täl viikolla kouluu ei ollukaan perjantaina vaan keskiviikkona, mikä ärsytti mua (kuten aina mua ärsyttää joku) koska opiskelijoiden pitää aina joustaa. No, se päivä meni koulus ihan kivasti eikä se lopult niin huono juttu ollukaan, et opiskeltiin keskiviikkona. Kävin ke-iltana istumassa Kypärämäen koulun salissa pari tuntia, kun vanhat junnut treenas siellä! Sain myös lahjaks yhdelt junnulta Geisha-rasian :'). Illan vietinki todella ex tempore meiningillä Kortepohjassa erkkaopiskelijoiden kanssa, ku sattumalta vanhoja tuttuja tuli Jyväskylään ja oli ihan sika hauskaa hengaa niiden kaa. Oli niin hauska ilta ja oli kiva tutustuu myös uusiin ihmisiin! Ja vaihteeks viettää iltaa miesseurassa, kun tuntuu, et joka paikas ympärillä on vaan naisia :D

Torstaina oli sit approt ja käytiin päiväl Annin ja Maran kaa ostamassa tarpeita illalle. Esim viinii, mut myös irtoripset ja uusia meikkejä, kiitos Sokos 3+1... Olin etukäteen jo päättänyt, et otan iisisti ja suoritan tutkinnon puoliks vedellä, koska oon ollu pari viikkoa jo flunssassa. Kotona sit eka laittautumaan ja Maran luo alottelee, meiän lähtö oli 18.45 mistä lopulta meinattiin myöhästyä! Puolijuoksulla ehittiin kyl ihan hyvin, ja siitä alkokin sit semmonen approilta että huh huh. Oltiin ootettu näitä approja erityisen paljon, koska mun vikat Jyväskylässä ja come on ANTTI TUISKU oli jatkoilla!!!! Se on vähän niinku meiän inside-juttu toi anatude. No mut niin.

Ekaan baariin matkalla törmäsin yhteen kaveriin, jonka kanssa oltiin keväällä gynen polilla samaan aikaan harkassa. Minttu sit jäi meiän kaa hengaa, ja käytiin juomas Sohwissa shotit yhessä. Sohwista kadun toiselle puolelle Ylä-Ruthiin, siel kaks shottii nassuun ja matka jatku. Ennen baareihin menoo käytiin nopee Mintulla vessassa, kun se asu ihan noiden baarien vieressä. Päästiin melkein kompassille asti, ku rupesin miettii että miten ihmees oon näin humalassa ja olo tosi huono. Muistan kyl, et jäätiin seisoo keskelle katuu ja tiiän mistä juteltiin, sit mentiin katokseen pois kaatosateesta, OP-pankin eteen seisomaan ja jatkamaan juttua. En tiiä kuinka kauan tos on aikaa menny, mutta yhtäkkiä muistan et mul on lähteny jalat alta ja vaan istuin ihan kuutamolla siinä maassa. Minttu kyseli et mikä mul on ja oonko ok, mut en oo vissiin vastannu mitään. Sit aloin oksentaa, ja oksensin kolmen tunnin ajan tosi rajusti. Aikaspeksit on tosi hämärän peitossa, mutta ekan "apua"-viestin oon lähettänyt klo 19.34, ja sen muistan, et sillon istuin jo maassa.

Mä en tiedä, miten päädyin taksiin, Minttu oli kuulemma joutunu taluttaa mut ihan kunnolla sinne. Pääsin sattumalta kotona rappuun sisälle, kun joku tuli ulos samaan aikaan. Seuraava muistikuva on oman kotioven edestä, kun herään siihen et joku tökkii mua olkapäähän ja kysyy, onks mul kaikki ok. En tiiä mitä oon siihen vastannut, mut tiedän, et se tyttö meni siihen viereiseen kämppään. Sit oon taas nukkunut hetken ja kun heräsin uudelleen, kaivelin taskuja ja tajusin, et ahaa tän takia oon oven ulkopuolella... Avaimia ei siis ollu missään, eikä mun kangaskassiakaan. No, onneks puhelin oli, aloin sit soitella ihmisille ja laitoin viestiä ties kenelle. Joskus 22.40 aikaan oon päässyt kotiin, kun olin ymmärtäny soittaa Koasin huoltoon, et tulee avaa oven. Siitä ei menny kauaa, kun kämppiskin saapui kotiin, kun olin sillekin viestittänyt, et voitko auttaa. Istuin jonkun aikaa kuumassa suihkussa täristen, ehkä kylmyydestä, pelosta, nestehukasta, ja vaan itkin. Tässäkään ei oo hajuakaan ajankulusta, mut iskän kans oon viestittänyt klo 22.11 alkaen, ja kämppikselle oon lähettäny ovenavauspyynnön klo 21.41.

Suihkun jälkeen olin yhtäkkiä tosi selvä ja voin paljon paremmin. Olin soittanut aikasemmin häkeen, ja sieltä muistan et mulle sanottiin että pidä puhelin päällä, poliisi ottaa suhun yhteyttä. Niin se ottikin, ja juttelin poliisin kanssa mielestäni kauheen kauan. Todellisuudessa se oliki reilu 10 minuuttia.. :D Ennen nukahtamista oon vielä viestittänyt Jannalle, päivittänyt facebookia, soittanut Visan korttisulkupalveluun ja sulkenut maksukortin. 

Illan aikana mä en oo tajunnu mistään mitään, mut oon kirjottanut selkeitä viestejä, oon pystynyt puhuu puhelimessa ja tajunnut pyytää apua. Kroppa vaan ei toiminut, ja päällimmäinen tunne on koko ajan ollut pelko. En tiedä mitä oon kroppaani saanut, mut mä olin aivan kauheessa jamassa. Poliisikin sano, et onneks en jäänyt yksin, ties mitä mulle oltais voitu tehdä vielä lisäks... Eli kiitos Minttu, Jukka, Anni (joka soitteli monta kertaa ja varmisteli et pääsen turvaan <3), iskä ja kämppis-Jaana! Pelastitte mut.

Aamul kun heräsin joskus puolen seiskan aikaan, olin tosi hyvävointinen. Laitettiin Maran kaa viestiä sillon, ja selvis, et hänetki oltiin tyrmätty pari tuntia mua myöhemmin ja ihan eri baarissa. Kun reilun tunnin päästä siitä nousin ylös ni se huono olo iski ihan täysii. Koitin juoda vettä, mut se oksetti mua niin paljon, et en voinu juoda sitäkään

. Koitin tehä aamupalaa, mut kesken kaiken juoksin vessaan ja oksensin vielä lisää sappinestettä ulos. Sit olo helpottui. Oli selvinny, et mun kassi oli jäänyt illalla taksiin ja kassi oli nyt Mintulla. Mul oli sille aamulle tehtävänä siivota kämppä, käydä palauttaa avain Koasille ja ehtiä junaan kohti kotia klo 10.13. Olin vähän ysin jälkeen kaikkien kamojeni kanssa Mintun oven takana. Olin siel 45 minuuttia, ennen kuin sain herätettyä ne ja oven auki. Äkkiä juosten koasille, kirkkopuiston tolpalta taksi ja matkakeskukselle. Olin asemalla 10.11. Kotona 14.45.

Mun olo oli niin huono, kamat paino aivan helkkaristi, haisin pahalle ja näytin kauheelle. Selvisin silti. Mut oli kyl tosi rankka vuorokausi. 

En tajuu, kuka saa toisten tyrmäämisestä jotain hupia, mut täytyy olla päästä pipi ihminen. En vihaa ketään, mutta en toivois edes vihaamalleni ihmiselle tollasta kokemusta. Mä pääsin vielä suht helpolla, mut herranjumala sentään että oli kauheeta. En jotenkaan vieläkään tajuu, et se olin minä siinä rapussa omassa oksennuksessani. En tiiä tajuunko ikinä, koska olin niin sekasin, mut se oli vaan ihan super pelottavaa. Kamalinta varmaan täs on se, et luulen saaneeni kaikki shotit suoraan tiskiltä. Jollain on tietysti ollu joku pari sekuntia aikaa heittää shotin sekaan jotain, mut vissiin se on riittänyt. Noh, oon voimissani ja ihan kunnossa, yhen kokemuksen rikkaampana, mut en saanu Laudaturia! :( XD Toisin kun Anni, joka huolehti tyrmätystä Marasta, tyrmätystä minusta ja siinä ohessa vielä itse suoritti übertohtorin tutkinnon XD !!! Mikä muija!!!! Huikeeta!! 

Rikosilmotusta en voinut tehä, koska en pysty kohdistaa sitä kehenkään, mut Jyväskylän poliisi tietää tästä ja ai vitsi et oli miellyttävä poliisi muutenkin. Se rauhotti mua niin paljon, kyseli tarkkaan kysymyksiä ja oikeesti otti mut tosissaan ja muistutti vielä, et kiitä ystäviäs ettet jäänyt yksin. Niin oon tehnytkin, mut vielä kerran KIITOS. Ja pitäkää huolta toisistanne ja kun ootte baaris niin älkää jättäkö juomianne yksin. 

Kaikist jotenki lohduttavinta on se, et mut otettiin oikeesti tosissaan. Voin kuvitella, kuinka monta nuorta kännistä tyttöö häke, taksikuskit tai poket saa joka viikko hoitaakseen. Mut mul oli tunne, että musta huolehdittiin ja että mut otettiin oikeesti tosissaan. Jopa se koasin huoltomies oli sympaattinen ja ymmärtäväinen. Seuraavana aamuna ensin bussikuski oli ystävällinen, kun odotti et pääsen kantamuksieni kaa istumaan, ja sit myös taksikuski oli huolissaan ja suutahti, et jumalauta eikö nää tyrmäyskeissit jo lopu. Et oikeesti, kaikki maassa makaavat päihtyneet ihmiset ei oo aina itse aiheuttaneet oloaan!! 

Mut tästä suunta eteenpäin! Voi olla, et en hetkeen käy missään baarissa. Tai sit käyn, esim ens viikol Lontoossa.......




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti