Ei vitsit arvatkaa mitä. Tänään pisteltiin neuloilla suoniin! Oli hurjaa!
Tää on oikeesti iso juttu mulle, koska oon vähän neulakammoinen. Mä oon yrittäny ottaa yliotteen tost kammosta käymällä luovuttaas verta, ja nyt kyl jotenkin tänään tuntu siltä, et mä oon onnistunu siinä! (Tosin aika paljon vielä jännittää kanylointi.)
Kelailin etukäteen, että mä en varmaan nuku edellisenä yönä tai että pyörryn siihen paikkaan kun mun pitää pistää, tai kun joku pistää mua.
Meiän labramaikka otti mut koekaniiniksi, eli näytti kaikille yhteisesti, et miten homma toimii. Itse pistos kyllä tehtiin mun sylissä makaavaan harjoituskäteen, mutta mulle laitettiin staasi, puhdistettiin käsi ja palpoitiin suoni, jota kävi sit tyypit etsiskelemässä. Se kaikki kyllä rauhotti mut ihan täysin, se maikka oli tosi hyvä ja rauhallinen.
Sit kun päästiin ite harjottelemaan otteita nuken kädelle (kädellä?) niin tuntu jotenkin tosi varmalta. Halusin heti päästä pistelee ihmisiä!! Onneks kuitenkin maltoin mieleni, ja mua pistettiin ekaks. Suoni löyty ja pistos ei ollu ihmeellinen, ekaa kertaa jopa oikeesti katoin, kun se neula uppos ihon alle! Neula ei vissiin sit kuitenkaan löytänyt tietään suoneen, koska näyteputkeen ei tullu pisaraakaan :D Mut ei se mitään, pistäjä oli hyvä, eikä sattunu tai ollu lainkaan epämukavaa.
Sit kun oli mun vuoro pistää, niin meinas alkaa jännittää, mut blokkasin jännityksen vaan hengittämäl syvään. Pistin yhtä meidän ryhmän pojista, ja sillä kyllä suoni löyty tosi helposti ja verikin tuli putkiloon jossain sekunnissa! Ja mä olin kyllä aika ylpee itestäni, kun se meni niin hyvin. Ei käsi tärissy yhtään! Et vois hakee vaik veripalveluun töihin. Haha.
Meiän labraryhmä on kyllä tosi kiva, jotenkin tuli ihan sika hyvä fiilis siitä, et siel kehuttiin toisia. Sanottiin ääneen hyvä palaute, ja jos oli ohjeistettavaa tai "huonoa" palautetta, niin ne osattiin sanoa tosi kivalla tavalla! Meiän tiimiki on sika kiva, joka päivä huomaa aina vaa uusia asioita ja oppii tuntemaan ihmiset paremmin. Oon niin ilonen, et oon just Hempukka-tiimissä! Tietäjät tietää. :)
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
tiistai 13. tammikuuta 2015
Diippii hehkutusta
Oli ihan pakko tulla jakamaan ajatuksia.
Tein Tehyn testin, jossa testatiin että millainen minä olen. Viimeinen väittämä oli "Vähänkö olen ylpeä - ammatistani!" Vastaukset siis määritellään janalle missä toinen pää on samaa mieltä ja toinen pää eri mieltä.
Mä jäin jotenkin miettimään tota, en oo tavannut montaakaan hoitoalan henkilöä, joka ei olis ylpeä ammatistaan. Mut miks hoitohenkilökuntaa ei sit arvosteta? Ja miks hoitohenkilökuntaa on aina liian vähän?
Mun testin tulos kuulostaa tältä:
"Sinä olet Tehy! Osaava ammattilainen - aina työtilanteiden tasalla
Sinulle oma ammattitaito on kunnia-asia ja työ motivoi. Olet terveellä tavalla ylpeä omasta osaamisestasi, mutta uskallat myös kysyä neuvoja silloin kun et tiedä. Opiskelijaharjoittelijoiden keskuudessa olet suosikkiohjaaja, jolla on halua opettaa sekä valtavasti tietoa ja taitoa tarjottavana. Tehyn aktiivina voisit hyödyntää osaamistasi ammattiosaston ja työyhteisön välisenä linkkinä - tutorina, yhdysjäsenenä tai jäsenhankkijana!"
Ei ois ehkä enempää voinut kuulostaa hyvältä! Tossa on paljon totta jo nyt, vaikka ei puhuttais edes hoitotyöstä. Hyvä tavoite mulle, vaikka se päätavoite (= haave, unelma) onkin lääkis.
Minä onneton sain tossa pari päivää sitten syvän viiltohaavan vasemman keskisormen DIP-niveleen, kun olin pakkaamassa reppuuni uusia keittiöveitsiä. Veitsi hyökkäs kuitenkin ulos pakkauksestaan ja sai aikaan meikäläisen minipaniikin ja verivirtauksen. Verenvuoto ei oikeen oo lakannut tässä parin päivän aikana, koska tuo nivel väkisinkin taittuu koko ajan ja palkeenkieli aukee aina uudestaan. (Voin kertoo, että toi keskisormen käytön välttely on ihan helkkarin vaikeeta!)
Kävin äsken terveysasemalla (osin myös oman mielenrauhani takia) näyttämässä sormeani, ja siellä aivan ihana sairaanhoitaja laitto haavan teipeillä kiinni. Sain niin hyvää palvelua ja ohjeistusta, että tuli tosi hyvä mieli! Oli pakko myös hänelle kertoa, että minusta tulee kätilö, ja että osaan kyllä itsekin tarvittaessa teipata sormeni uudestaan. Niin mielettömän ihastuttava vanhempi hoitaja! Toivottavasti minäkin voin jonain päivänä olla yhtä osaava ja hyvän mielen aiheuttava hoitaja, missä ikinä työskentelenkään!
Pointtina tässä koko tekstissä on varmaan se, kuinka paljon negatiivisuutta hoitoalaan liittyy. Millon on päivystyksessä 6h jonot, millon on lääkäri myöhässä ja joskus saikkua ei myönnettykään kolmea päivää, sen sijaan vaan kaks. Silti, SILTI, hoitohenkilökunta on ylpeitä omista ammateistaan, vaikka kuraa tulee niskaan törkeen paljon! En puhu välttämättä lääkäreistä, koska karusti yleistämällä lääkärit on monasti turhankin ylpeitä. :-D Mutta kuitenkin. Tosi mahtavaa, että hoitohenkilökuntaa vielä tuetaan kaikilla ammattijärjestöillä ja yleisesti hoitajilla on kai aika tiivis yhteisö. Mä niin haluun olla osa sitä!! Can't wait to be a nurse! Can't wait to be a MIDWIFE!!!!
Tein Tehyn testin, jossa testatiin että millainen minä olen. Viimeinen väittämä oli "Vähänkö olen ylpeä - ammatistani!" Vastaukset siis määritellään janalle missä toinen pää on samaa mieltä ja toinen pää eri mieltä.
Mä jäin jotenkin miettimään tota, en oo tavannut montaakaan hoitoalan henkilöä, joka ei olis ylpeä ammatistaan. Mut miks hoitohenkilökuntaa ei sit arvosteta? Ja miks hoitohenkilökuntaa on aina liian vähän?
Mun testin tulos kuulostaa tältä:
"Sinä olet Tehy! Osaava ammattilainen - aina työtilanteiden tasalla
Sinulle oma ammattitaito on kunnia-asia ja työ motivoi. Olet terveellä tavalla ylpeä omasta osaamisestasi, mutta uskallat myös kysyä neuvoja silloin kun et tiedä. Opiskelijaharjoittelijoiden keskuudessa olet suosikkiohjaaja, jolla on halua opettaa sekä valtavasti tietoa ja taitoa tarjottavana. Tehyn aktiivina voisit hyödyntää osaamistasi ammattiosaston ja työyhteisön välisenä linkkinä - tutorina, yhdysjäsenenä tai jäsenhankkijana!"
Ei ois ehkä enempää voinut kuulostaa hyvältä! Tossa on paljon totta jo nyt, vaikka ei puhuttais edes hoitotyöstä. Hyvä tavoite mulle, vaikka se päätavoite (= haave, unelma) onkin lääkis.
Minä onneton sain tossa pari päivää sitten syvän viiltohaavan vasemman keskisormen DIP-niveleen, kun olin pakkaamassa reppuuni uusia keittiöveitsiä. Veitsi hyökkäs kuitenkin ulos pakkauksestaan ja sai aikaan meikäläisen minipaniikin ja verivirtauksen. Verenvuoto ei oikeen oo lakannut tässä parin päivän aikana, koska tuo nivel väkisinkin taittuu koko ajan ja palkeenkieli aukee aina uudestaan. (Voin kertoo, että toi keskisormen käytön välttely on ihan helkkarin vaikeeta!)
Tässä siis kolmen päivän ajalta kuvat. Vähän on ällömmän näkönen livenä!
Kävin äsken terveysasemalla (osin myös oman mielenrauhani takia) näyttämässä sormeani, ja siellä aivan ihana sairaanhoitaja laitto haavan teipeillä kiinni. Sain niin hyvää palvelua ja ohjeistusta, että tuli tosi hyvä mieli! Oli pakko myös hänelle kertoa, että minusta tulee kätilö, ja että osaan kyllä itsekin tarvittaessa teipata sormeni uudestaan. Niin mielettömän ihastuttava vanhempi hoitaja! Toivottavasti minäkin voin jonain päivänä olla yhtä osaava ja hyvän mielen aiheuttava hoitaja, missä ikinä työskentelenkään!
Pointtina tässä koko tekstissä on varmaan se, kuinka paljon negatiivisuutta hoitoalaan liittyy. Millon on päivystyksessä 6h jonot, millon on lääkäri myöhässä ja joskus saikkua ei myönnettykään kolmea päivää, sen sijaan vaan kaks. Silti, SILTI, hoitohenkilökunta on ylpeitä omista ammateistaan, vaikka kuraa tulee niskaan törkeen paljon! En puhu välttämättä lääkäreistä, koska karusti yleistämällä lääkärit on monasti turhankin ylpeitä. :-D Mutta kuitenkin. Tosi mahtavaa, että hoitohenkilökuntaa vielä tuetaan kaikilla ammattijärjestöillä ja yleisesti hoitajilla on kai aika tiivis yhteisö. Mä niin haluun olla osa sitä!! Can't wait to be a nurse! Can't wait to be a MIDWIFE!!!!
maanantai 12. tammikuuta 2015
Hommat rullaa taas
No ei kyl tunnu, et oisin just ollut poissa koulusta kolmisen viikkoa! Opinnot lähti kyllä vauhdikkaasti liikkeelle, mutta niin ne sanookin, että toka vuosi on tiukin. Year two, I'm ready.
Ihan todella paljon on nyt opiskeltavaa, pääasiassa super mielenkiintoista, mutta nyt ajankäytön suunnittelua tarvitaan oikeestikin. Mä en ihan tarkalleen viel tiedä, et missä vaiheessa opiskelen kaiken etukäteismateriaalin, teen verkkotehtäviä, luen tunnilla käytyjä juttuja ja jossain välissä vielä sisäistänkin kaiken?! No. Eiköhän jostain aikaa aina löydy.
Mun lukkari on tosi mielenkiintonen. Sain rakentaa sitä kun palapeliä, selaimessa auki Asio, Optima, Elmo ja tilavaraukset. Ei oo helppoo, mutta sain kirjotettua kalenteriin kuitenkin hiihtolomaan asti lähes kaikki tunnit! Jää sinne vapaa-aikaakin, mutta hiiohoi koska olen tutor, niin joissain väleissähän mä pidän niitä pienryhmiäkin. HaHAAHaa. Onneks ainakin viikonloput on vapaat!
Eli siis. Opintojaksot, mitä nyt keväällä opiskelen on
Ihan todella paljon on nyt opiskeltavaa, pääasiassa super mielenkiintoista, mutta nyt ajankäytön suunnittelua tarvitaan oikeestikin. Mä en ihan tarkalleen viel tiedä, et missä vaiheessa opiskelen kaiken etukäteismateriaalin, teen verkkotehtäviä, luen tunnilla käytyjä juttuja ja jossain välissä vielä sisäistänkin kaiken?! No. Eiköhän jostain aikaa aina löydy.
Mun lukkari on tosi mielenkiintonen. Sain rakentaa sitä kun palapeliä, selaimessa auki Asio, Optima, Elmo ja tilavaraukset. Ei oo helppoo, mutta sain kirjotettua kalenteriin kuitenkin hiihtolomaan asti lähes kaikki tunnit! Jää sinne vapaa-aikaakin, mutta hiiohoi koska olen tutor, niin joissain väleissähän mä pidän niitä pienryhmiäkin. HaHAAHaa. Onneks ainakin viikonloput on vapaat!
Eli siis. Opintojaksot, mitä nyt keväällä opiskelen on
- Mielenterveys-, päihde- ja kriisihoitotyö (+ lääketiede)
- Hoitotyön päätöksenteko
- Terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevä hoitotyö
- Kansanterveyshoitotyö (+Farmakologia, anatomia&fysiologia ja sisätautien lääketiede)
- Hoitotyön kliiniset menetelmät (=laboraatiot, lääkelaskut ja kliiniset tutkimukset)
- Ammattitaitoa edistävä harjoittelu II
Eli ihan on kiitettävästi hommaa luvassa! Mutta se on ihan fine. Opiskelemassahan täällä ollaan.
Ekat kuumotukset sisätautiharkasta tuli tänään, kun siitä puhuttiin alotusluennolla. _APUA_ oikeesti, mä meen sairaalaan harjottelemaan sairaanhoitajana olemista?! This is so crazy. Mä en vaan ehkä jotenki tajuu, että musta on tulossa kauheeta kyytiä sairaanhoitaja. En myöskään tajunnu ajatella opparia, mut nyt sekin on sovittu, teen sen yhessä Annin kanssa JEEE!! Ei tartte yksin hätäillä. :P Ja tosiaan me tehään se nyt tässä sh vaiheessa, kun klö vaiheessa on ihan turha yrittää miettiä mitään oppareita. Sit ne on niinku jo tehty alta pois!
Hyvä tästä vuodesta tulee. Mä tykkään olla Jyväskylässä, mun asenne on ihan eri kun aikasemmin, joten nyt on high hopes että mikään ei mee pielee:) (koputan puuta) Ja vielä jos kaikki oikein menee nappiin, niin mä lähen vaihtoon vuoden päästä!!!!
maanantai 5. tammikuuta 2015
ooämgee
Hohoo. Melkein kuukausi sit kirjotin viimeks, sori sori jos joku on tekstiä ootellut. En oikeesti ees tiedä kiinnostaako/lukeeko kukaan mun juttuja hahah! Mutta musta on kiva kirjottaa, koska samalla tää on omien muistojen ja ajatusten tallettamista.
Noh. Eka vuosi sitten päättyi ja nyt on viikko siihen, että alkaa toinen opiskeluvuosi. Ihan järkyttävää??? Et ens vuoden jälkeen ollaan niinkun jo tavallaan puolivälissä? HÄH. Aika menee kyllä ihan älyttömän nopeesti. Kohta mäkin oon jo 23-vuotias ja valmis kätilö. Erikoissairaanhoitaja. Vitsin siistiä.
Toi ajatus muutenkin motivoi mua sikana. Kun aina välillä on niitä hetkiä, et tekis mieli vaan jättää koulu kesken hetkeks ja pakata reppu selkään ja lähtee maailmalle kokemaan ja näkemään juttuja, niin sit aina mietin just tota. Oon oikeesti ihan sika onnekas, mä oon koulussa, mä opiskelen, ja mä oon oikeesti niin sika nuori sit, kun valmistun ja mul on tavallaan kaks ammattia. Ja myös kaks tutkintoa siinä kohtaa. Mutta kun tosi monilla ei oo vielä mitään hajuakaan, et mitä ne haluu tehä elämässään, tai vaikka on, niin pitää siitä unelmastaan niin tiukasti kiinni että ne hakee siihen samaan koulutukseen monta vuotta. Tavallaan nostan kyllä hattua sillekin sinnikkyydelle.
Mun yks parhaista ystävistä opiskelee Englannissa, ja näin sitä pitkästä aikaa tässä joululomalla. Me juteltiin tosi paljon tulevaisuudesta, ja jotenkin tuntuu niin oudolta, että ei montaakaan vuotta sitten ollut se tilanne, kun mietti tulevaisuuttaan, et joskus sit kakskymppisenä, ja et sit lukion jälkeen. Nyt kun miettii samankaltasia asioita, niin on hirveetä huomata, että yhtäkkiä puhutaan häistä ja lapsista, työllistymisistä, jatkokouluttautumisista... Hei oikeesti, ollaanks me nyt aikuisia?? Mun omat tulevaisuudensuunnitelmat on ihan tosi auki. Mua houkuttelee lääkis, mut myös ulkomaat. Kätilönä esimerkiks Euroopassa ois nimittäin vissiin ihan töitä tarjolla! Toisaalta reissaaminen ois kans superia, kun (ainakaan just nyt) ei oo mitään rajottavia asioita tai ihmisiä sitä estämässä... Valintoja, valintoja.
Tää opiskeluvuosi pitää varmasti sisällään tosi mahtavii juttuja. Tahti ei ainakaan onneks löysty, joten aika kuluu nopsaan. Vaikka aina sanotaan, et kevät menee nopeemmin kun syksy, niin musta toi syksy oli tosi lyhyt ja hujahti ohi ihan tosi äkkiä! Keväällä on toki lomia ja kaikkia pikkubreikkejä, mutta ainakin nyt tänä vuonna mun koulu jatkuu sinne kesäkuulle asti. Tai koulu, oon siis harkassa viimeset neljä viikkoa. Viikot 20-23. JÄNNITTÄVÄÄ siihen on enää 18 viikkoo!!!!
Tän vuoden aikana mulle myös selviää mun vaihtomaa. Mä ihan kauheesti haluaisin lähteä sinne Dubliniin. Enää mulla ei ees oo semmosta kakkosvaihtoehtookaan, kun ne kaikki on vähän niin kun poissuljettuja vaihtoehtoja. Jenkit, Britit, Aussit... Ois vaan aika siistii. Joten sormet ristiin, et Irlanti ois mun kevään 2016 sijainti!
Oon kai nyt jotenkin päässy yli Jyväskylä-kriisistä, kun musta on kiva lähtee sinne takasin huomenna. Ja heitin just yhelle kaverille, että jos sitä nyt kerran on Keski-Suomeen tultu, niin ehkä vois harkita sitä Oulun lääkistä... Oh well, that remains to be seen...
Noh. Eka vuosi sitten päättyi ja nyt on viikko siihen, että alkaa toinen opiskeluvuosi. Ihan järkyttävää??? Et ens vuoden jälkeen ollaan niinkun jo tavallaan puolivälissä? HÄH. Aika menee kyllä ihan älyttömän nopeesti. Kohta mäkin oon jo 23-vuotias ja valmis kätilö. Erikoissairaanhoitaja. Vitsin siistiä.
Toi ajatus muutenkin motivoi mua sikana. Kun aina välillä on niitä hetkiä, et tekis mieli vaan jättää koulu kesken hetkeks ja pakata reppu selkään ja lähtee maailmalle kokemaan ja näkemään juttuja, niin sit aina mietin just tota. Oon oikeesti ihan sika onnekas, mä oon koulussa, mä opiskelen, ja mä oon oikeesti niin sika nuori sit, kun valmistun ja mul on tavallaan kaks ammattia. Ja myös kaks tutkintoa siinä kohtaa. Mutta kun tosi monilla ei oo vielä mitään hajuakaan, et mitä ne haluu tehä elämässään, tai vaikka on, niin pitää siitä unelmastaan niin tiukasti kiinni että ne hakee siihen samaan koulutukseen monta vuotta. Tavallaan nostan kyllä hattua sillekin sinnikkyydelle.
Mun yks parhaista ystävistä opiskelee Englannissa, ja näin sitä pitkästä aikaa tässä joululomalla. Me juteltiin tosi paljon tulevaisuudesta, ja jotenkin tuntuu niin oudolta, että ei montaakaan vuotta sitten ollut se tilanne, kun mietti tulevaisuuttaan, et joskus sit kakskymppisenä, ja et sit lukion jälkeen. Nyt kun miettii samankaltasia asioita, niin on hirveetä huomata, että yhtäkkiä puhutaan häistä ja lapsista, työllistymisistä, jatkokouluttautumisista... Hei oikeesti, ollaanks me nyt aikuisia?? Mun omat tulevaisuudensuunnitelmat on ihan tosi auki. Mua houkuttelee lääkis, mut myös ulkomaat. Kätilönä esimerkiks Euroopassa ois nimittäin vissiin ihan töitä tarjolla! Toisaalta reissaaminen ois kans superia, kun (ainakaan just nyt) ei oo mitään rajottavia asioita tai ihmisiä sitä estämässä... Valintoja, valintoja.
Tää opiskeluvuosi pitää varmasti sisällään tosi mahtavii juttuja. Tahti ei ainakaan onneks löysty, joten aika kuluu nopsaan. Vaikka aina sanotaan, et kevät menee nopeemmin kun syksy, niin musta toi syksy oli tosi lyhyt ja hujahti ohi ihan tosi äkkiä! Keväällä on toki lomia ja kaikkia pikkubreikkejä, mutta ainakin nyt tänä vuonna mun koulu jatkuu sinne kesäkuulle asti. Tai koulu, oon siis harkassa viimeset neljä viikkoa. Viikot 20-23. JÄNNITTÄVÄÄ siihen on enää 18 viikkoo!!!!
Tän vuoden aikana mulle myös selviää mun vaihtomaa. Mä ihan kauheesti haluaisin lähteä sinne Dubliniin. Enää mulla ei ees oo semmosta kakkosvaihtoehtookaan, kun ne kaikki on vähän niin kun poissuljettuja vaihtoehtoja. Jenkit, Britit, Aussit... Ois vaan aika siistii. Joten sormet ristiin, et Irlanti ois mun kevään 2016 sijainti!
Oon kai nyt jotenkin päässy yli Jyväskylä-kriisistä, kun musta on kiva lähtee sinne takasin huomenna. Ja heitin just yhelle kaverille, että jos sitä nyt kerran on Keski-Suomeen tultu, niin ehkä vois harkita sitä Oulun lääkistä... Oh well, that remains to be seen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)