lauantai 27. helmikuuta 2016

Hyvä ajoitus lomalle!

Hei vain.

Ollu ihan kreisiä tää koko helmikuu!! Mut nyt on viimeinki loma. 

Kauhee määrä tenttejä osu just tälle lomanalusviikolle, mut se oli kyl vähä oma vika. Kirurgian ja anestesiologian tentit ois ollu oikeesti viikoil 5&6 mut mä en tehny niit sillon vaan jätin ne kivasti tälle viikolle. Täl viikol oli myös lääkelaskutentti tiistaina, farmakologia torstaina ja myös osaamisen näyttö sillon. Nii samallahan nyt tein sit noikin kaks tenttii... Tosin ne meni kyllä ihan hyvin, toisin ku farmakologia XD Onneks noi kaikki muutki meni hyvin, lääkelaskutki ihan harjottelematta läpi! Ja osaamisen näytös sain poistaa tikit ja ohjata potilasta postoperatiivisesti. Oli aika iisi.

Mun motivaatio hävis kaikkeen tekemiseen tos helmikuun alussa. Oon aika varma että se johtu täst pirun jalasta. En oikeesti tehny mitään koulujuttuja, ykski verkkokurssi on kokonaan tekemättä mut annan sen olla tekemättä ja teen sen loman jälkeen, ku sillon oikeestaan ei oo mitään muuta kouluu. Ihan hullua kyl, et harkka alkaa ihan kohta...

Toi harkan alkaminen oli mulle eiliseen asti viel aika epävarmaa, koska odotin vastausta et tuleeko mulle eteen leikkaus. Keskiviikkona olin siis magneetissa ja eilen sain ortopediltä lausunnon, et ei tartte leikata!!!! Mikä helpotus!!!!! Ois menny ihan persiillee koko kevät, jos ois pitänyt olla kuus viikkoo jalka paketissa. Mut onneks ei tartte :--)

Mut tosi hyvä aika pitää viikko lomaa, kun sit tosiaan kolmen kuukauden päästä pitäis alottaa työt jossain kesäduunissa ja paahtaa siihen asti et alkaa neuvolaharkka. Et tää nollausloma tulee kyl niin tarpeeseen, saa ladata akkuja pitkää kevättä varten! Ens viikol käydään tsekkaa kevään tuloa länsinaapurissa mut muuten mulla ei oo mitään suunnitelmia :-).

Kesätyöhakemuksia vaan tässä lähetellään, maanantaina on haastattelu ekaan paikkaan, mut tiettekö mua ärsyttää, et joudun tekee ehkä semmosta työtä mitä en haluis. En haluis tehä mitää hoitoalan hommii mut pakko se kai on :D Toivoisin niin paljon, et pääsisin yhteen tosikivaan työhön vaik se onki ainoostaa heinäkuuks. OISPA NIIN KIVAA :)

No mutta nyt kun sain luvan alkaa tekee tällä jalalla asioita normaalisti niin aattelin että taidanpa lähteä käymään jumpalla! Nauttikaa viikonlopusta ja jos on loma eessä niin siitäkin! Ciao!

torstai 11. helmikuuta 2016

Erityisherkkä

Heipparallaa taas.

Tuntuu ihan kun oisin vasta kirjotellut tänne monia pätkiä tekstejä, mutta täähän on vasta kolmas teksti tän vuoden puolella. No joka tapauksessa, nyt taas tuli tarve kirjoitella!

Viime viikonlopun vietin Tampereella valmentajakoulutuksessa, ja majotuin mun serkkujen luona. Oon aina viihtynyt mun serkuilla tosi hyvin, ja pidän sitä jollain tapaa mun yhtenä kotina. Mul on ihan maailman parhaat serkut ja mahtava täti, ja nykyään fiilistellään sitä, kuinka meistä on kaikista kasvanut aikuisia ja meiän keskustelut on tosi asiapitoisia ja fiksuja. Usein jopa syvällisiäkin. Mä nautin ihan hirveesti semmosesta fiksusta keskustelusta ja ihmisten mielipiteiden kuuntelemisesta. Oon itekin melkoinen mielipiteen ilmaisija, ja tykkään myös kertoa jos oon jostain eri mieltä. En tee sitä ärsyttääkseni, vaan yleensä tiedostamattani myös saadakseni aikaan paremman keskustelun vähän laajemmasta näkökulmasta.

Mun täti lukee parhaillaan jotain kirjaa (miksen ottanut nimee ylös?!) jossa käsitellään luonteenpiirteitä. Vissiin ainakin. No kuitenkin, siinä oli semmonen testi, jossa testattiin, olenko erityisherkkä. Kysymyksiin vastattiin aina kyllä tai ei, ja kyllä-vastaukset oli siis ne merkittävät. Kysymyksiä/väittämiä oli muistaakseni parisenkymmentä, ja niissä kysyttiin muun muassa oletko tunnollinen, kaipaatko kotiin tultuasi omaa rauhaa, viihdytkö meluisissa paikoissa jne. Mut yllätti mun tulos. Kyllä, mä olen erityisherkkä

Miks se yllätti?

Mielestäni mä kyllä viihdyn meluisissakin paikoissa (koristreenit ja -pelit), enkä oo kovinkaan tunnollinen (esim. koulujutuissa aina en niinkään, mutta koriksessa sit taas oon todella tunnollinen). Mä nautin siisteydestä vaikka inhoon siivoomista ja huomaan ympärilläni olevat kauniit asiat jos silmä niihin sattuu osumaan.

Miksi se ei yllättänytkään?

Mä tunnistan kyllä, että kaipaan hirveesti yksinoloa, mun pitää saada olla yksin ja hiljaa päivän aikana ees jonkin aikaa. Mä en oikein tykkää meluisista paikoista enkä vilkkuvista valoista (klubit ja baarit). Mä jaksaisin keskustella hyvää keskustelua monta tuntia, tai kuunnella musiikkia päivät pitkät. Mä aistin herkästi muiden ihmisten fiilikset, ja pahotan mieleni, jos ne pahottaa mielen jostain mun eriävästä mielipiteestä. Mä otan vaikutuksia omaan tunnetilaani ympäriltä, vaikka en aina ees haluais... 

Ei siis oikeestaan yllättänytkään ollenkaan. En mä enää ihmettele, miks saatan joskus hermostua ihan tosi pienestä jutusta, jos on kauhee hulina päällä. Tai että mua ärsyttää, jos joku tulee treeneihin myöhässä tai supattaa luennolla, ja häiritsee mun ja myös muiden keskittymistä. Noi on kaikki erityisherkän piirteitä, ja nyt kun tiedostan sen, ymmärrän itseäni kauheesti paremmin. Ja samalla myös aika monia muitakin, esimerkiks vaikka ihan omassa perheessäni. 

Miks mä kirjotan tästä? 
Viime aikoina – päivinä, tunteina, minuutteina jopa – mä oon ollut ihan super ylianalysoiva. Esimerkkinä vaikka tänään, kun sain puhelun vakuutusyhtiöltä että maksusitoumus hyväksyttiin, mene pikaisesti magneettikuviin, niin mä tulkitsin sen heti niin että "äkkiä nyt kuvauksiin kun siellä on jotain pahasti pielessä ja mun jalka pitää leikata". Jälkeenpäin kun tätä ajattelen, niin voi hyvänen aika. Ei kai nyt vakuutusyhtiö tee kiireellisiä tutkimus- ja toimenpidepäätöksiä? (correct me if I'm wrong!! :D) Ja mitä jos ne kuvat halutaankin ottaa ihan vaan siks, että tsekataan että ei tarvii leikkausta? Taas ylianalysoin, mutta kyllä mua jännittääkin, et mitä käy.
Toinen juttu oli nyt loppuopintojen harkat, mistä alotin kauheen myllyn pääni sisällä. Mähän siis oon jo ihan varma, että en valmistu ajallaan, koska en pääse mihinkään harjotteluun pkseudulla. Näin. 

Tääkin kaikki liittyy ihan suoraan siihen, että mä haluan valmistua ajoissa. Ja se on tunnollisuutta. Ja se taas on erityisherkän yksi piirre, joka aiheuttaa paineita ja stressiä mulle suoriutua kaikista tehtävistä kunnolla.
Jos mun jalka operoidaan, niin miten se vaikuttaa opintoihin ja harjotteluihin?
Jos en pääse harjoitteluun, niin miten se vaikuttaa opintoihin?
Mmm. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, miten itse ajattelisi vastaavassa tilanteessa.

Joka tapauksessa! Musta on tosi tärkeää tutkiskella ja opetella tuntemaan itsensä. Mitä mä ajattelen ja miksi, miksi tunnen näin ja miksi pohdin asioita niin syvästi? Nää on asioita, mitkä mua kiinnostaa ja jollain tasolla haluan itseäni kehittää näiden ajatusten äärellä.

Niin ja hei, jos oot englanninkielen osaaja, ja kiinnostaa tehdä testi erityisherkkyydestä, niin se löytyy TÄÄLTÄ. Tismalleen sama, jonka itse tein, mut toki vaan nyt tässä kielenä on englanti.

Eipä nyt muuta tällä kertaa. Muistakaa ystäviänne sunnuntaina ❤️

maanantai 1. helmikuuta 2016

Hei hei mitä kuuluu

Moikkista vaan.

Tammikuu oli ja meni, tosi nopeesti taas tapahtu kaikki! Joka päivälle melkeinpä oli jotain ohjelmaa ja viikonlopuille myös, niin kyllähän se siinä hurahtaakin.

Koulu käynnistyi oletettua räväkämmin, olin aatellut et no joo jää paljon aikaa kun ei oo kun yks opintojakso täs keväällä, mut se sisältää ihan sikana kaikkee niin eipä tässä kyllä mitenkään vapaapäiviä vietellä... Eli nyt on siis meneillään akuutti- ja operatiivinen hoitotyö, ja siihen sitte liittyy farmakologiaa, lääkelaskuja, lääketiedettä, perus teoriat ja laboraatiot. Itsenäistäki työskentelyä on ihan riittävästi, et kyl tää kevät mennään ihan hyvällä sykkeellä!

Koriksenki osalta kevät käynnistyi vauhdilla, kävin tyttöjen kanssa Vimpelissä pelireissulla sillon heti loppiaisen jälkeen ja sit käytiin Vantaalla Ricoh-turnauksessa muutama viikko sitten. Oli tosi kiva turnaus, pelit oli kovia mutta ainakin saatiin vastusta! Ja on kyllä ilo katella tyttöjen menoa ja meinikiä niin kentäl kun sen ulkopuolellakin :-) 

Omat pelaamiset alko tosi hyvin, treeneissä oli kivaa ja huomasin oikein kuinka kunto on kasvanu ja treenit meni tosi nopeesti. Käytiin lauantaina Mikkelissä pelaamassa Linkkiä ja MiNMKYä vastaan, mut mä pelasin vaan ekas matsis kun hajotin akillesjänteeni siinä kolmannen erän loppumetreillä. Oltiin vasta kasin jälkeen illalla takasi Jykylässä ja sain sit kyydin päivystykseen, istuskelin siellä pari tuntia ja kyllä kannatti istuakin, mul on tossa akillesjänteessä pienoinen repeämä ja sainki ohjeiksi että kolme viikkoa lepoa, kepit kuukaudeks kävelyn tukena (laina-aika siis kuukausi, saa nähdä kauanko niitä käytän) ja särkylääkettä koneeseen ihan silleen kivun mukaan. Jos lähen riehumaan, voi toi revetä lisää tai irrota pahimmas tapaukses kokonaan, että siinä on kyllä mulla aika suuri kannustin pysymään paikoillaan koska leikkaukseenhan mä en halua.

Kivasti on kaverit heti tarjoutunu jeesimään, et eiköhän tämä tästä. Toivottavasti on kinttu kunnossa ennen kun on harkka, mut jos tää nyt menis vaik kolmes viikos paremmaks niin eiköhän toi harkkakin ihan onnistu. Mut harmitus on kyllä suurempi kun itse kipu, ku just sain treenin luistamaan ja hyvän vireen reenaamiseen. Myöskin eilen ois pitäny lähteä juhlii serkun 21-v synttäreitä, mut enpähän lähteny :-( Viikonloppuna on taas sitte valmentajakoulutus, et sielläkään en kauheesti pysty mitään tekemään mutta tärkeintä on, et pääsen paikalle osallistumaan!

Nyt pidän pienen oman sairasloman torstaihin asti, voi olla että käyn tänään tai huomenna Dextrassa vielä kuvauttamassa ja tutkituttamassa ortopedillä tän, niin saan sitten spesifit tiedot. Se päivystävä lääkäri nimittäin vaikutti aika mietteliäältä että mikähän täs nilkas on. Röntgenissä käytti, mut sieltä mun arvelujen mukaan ei kyl pitäis selvitä jännevammoja... Saapi nähdä onko täs nyt oikeesti revenny jännettä vai onko vaan esim venähdys. Joka tapaukses kipee on ja särkee ihan mojovasti. >:(

Parempaa helmikuuta ja valoa kohti :-)