Ankkuriviikko 3? 4? Mikä?

Ihanaa, tää viikko on vihdoin saatu päätökseen koulun osalta!

Meillä oli koulussa ankkuriviikko, jota hehkutettiin etukäteen ja joka ei loppujenlopuksi ollut mitenkään kaiken sen hehkutuksen arvoinen. 

Tosiaan ankkuriviikko tarkoittaa siis viikkoa, jolloin työskennellään omassa tiimissä, eli siinä tiimissä jossa on ainoastaan saman alan opiskelijoita. Ankkuriviikkoja on vuoden aikana kai 5, ja tää oli nyt joko kolmas tai neljäs.  No, meillä nyt alottaneilla toi ei ihan ollu sama asia, koska me opiskellaan jo valmiiks ainoostaan oman alan tiimeissä, kun syksyllä alottaneet opiskelee monialaisissa tiimeissä, joissa siis on fyssareita, toimintaterapian opiskelijoita, kuntoutusohjaajia, terkkareita ja saikkareita. 

No mut kuitenkin. Viikko alkoi mun kohdalla tutorhaastattelulla klo 8. Hip hei, teki vähän tiukkaa nousta 6.30 maanantaiaamuna, kun en oo tosiaan yhtenäkään aikaisempana tammikuun maanantaina käynyt koulussa tänä vuonna. Mutta tulipahan nähtyä sekin kokemus! Vielä en tiiä valittiinko mut, kun ei oo mitään kuulunut. Haastattelun perusteella en ainakaan ite usko, että mut olis valittu. :-D JA MUT SIIS VALITTIIN TUTORIKSI! Ihme ja kumma, mutta siistiä!!

No joo, sit työskenneltiin oman tiimin kanssa ja käytiin läpi sairaanhoitajien eettisiä periaatteita ja arvoja. Ja sit iltapäivällä oli vielä sellanen keskustelu valmentajan kanssa henkilökohtasesta opinto- ja urasuunnitelmasta.

Tiistai ja keskiviikko  oli ns. ristipölyttämistä, eli tehtiin juttuja toisten tiimien kanssa sekasin. Oli kyllä hauskaa nähä muitakin ihmisiä kun vaan meiän Tuttiritareita. Kaikella rakkaudella!

Keskiviikkona myös tehtiin meidän maanantaisen työskentelyn pohjalta näytelmä. Aiheena oli siis eettiset periaatteet hoitotyössä. Se oli myös ihan hauskaa kun meillä on hyvä tiimi, mut kyllä me ollaan vähän ihmetelty tätä touhua, kun meillä on ilmeisesti vielä kaks näytelmää tehtävänä. Ihme meininki, meistä pitäis tulla kätilöitä eikä mitään harrastenäyttelijöitä!

Torstaina sit aamulla meillä oli laboraatiotunti. Siellä harjoteltiin vuodepesuja ja hampaiden hoitoa. Tosiaan bikinikausi avattiin, mut sain biksujen päälle pukea niin kuumis potilasvaatteet että huh huh. Ei mutta hauskaa sekin oli. Ja oli kiva harjotella ihan elävillä ihmisillä, kun nukke on kuitenkin vähän eri, kun se ei reagoi jos vesi on liian kylmää tai jos johonkin sattuu tai jotain muuta. Se päivä oli koulun osalta lyhyt, mutta sit ilta jatkui kavereiden kanssa hengaillessa. Käytiinpä myös yhtä asuntoa kattomassa, josta meille (kaverille ja mulle) tehtiin itseasiassa tänään tarjous! Not bad.

No tänään perjantaina sit esitettiin meidän pikku draamat muille ryhmille. Mmmmh, kyllä sekin oli ihan ok. Eipä ite tarvinnu kauheesti mitään miettiä tai tehdä, kunhan sit vaan esitettiin oma kohtauksemme. Hyvin se meni, ja meiän valmentaja oli meistä toosi ylpee. Hyvä Tuttikset!!

Jokainen aamu on alkanut tällä viikolla klo 8 tai 8.15. Oikeesti uni kyllä maistuis niiin kovasti, mutta tänään ei nukuta! Tänään istutaan iltaa ihanien luokkalaisten kanssa. Ja huomenna äiti ja isi tulee visiitille! Ja tuo pesukoneen. Woop wooop!

Vitsi on muuten kiva huomata, miten nopeesti ihmiset tutustuu. Meitäkin on 15 kätilöä ja tuntuu ihan, että oltais opiskeltu yhessä jo pitempäänkin. Me ollaan tiivis tiimi ja luottoa kyllä löytyy, ollaan nyt jo itketty, naurettu ja käyty tosi diipeissä aiheissa yhdessä. Tää on kyllä tosi siistiä. :) 

Siin meikä ja labrapaita x)

Ja tässä sit vähän paparazzin aineistoa meiän draamanäytelmästä.

Ei muuta kun hyvää viikonloppua kaikille. :)

Kuvitelkaa, että olisi tulipalo...

Tänään päästiin tositoimiin. Tai no, lähinnä leikittiin nukeilla.

Eka labra oli siis tänään, ja ei, älkää hämääntykö sanasta labra, tänään käytiin perushygieniaa ja sänkypotilaan kohtelemista läpi. Meitä oli aina pari harjoittelemassa kutakin tehtävää, ja me saatiin mun parin kanssa tehtävä, jossa meiän piti ensiksikin opetella sairaalasängyn mekaniikkaa, ja lisäks vielä opetella pelastamaan potilas/asiakas/asukas sängystä turvalakanan avulla. Sängyssä makoili siis herra Pentti Potilas. Aika hiljainen kaveri…

Sängyn tutkiminen oli oikeesti aika hankalaakin. Ite mä oon saanut (joutunut?) painella kaukosäätimestä nappia, jolla saadaan säädellä sängyn korkeutta ja sängyn toisen pään kaltevuutta. Mutta tuolla meillä olikin semmoinen "vanhanaikainen" sänky, jossa oli ties mitä vipua ja poljinta. Kyllä ne selvis, kun vähän kokeili. Onneks tosiaan herra Potilas oli nukke.

kuva: merivaara.fi

Sitten kokeiltiin sitä pelastamista turvalakanalla. Meillä oli ohjeet paperilla, ja seurattiin niitä. Omasta mielestäni karuinta oli, kun sängyssä makaava henkilö (tai nukke) piti "tiputtaa" sängyltä lattialle. Meillä ei millään tahtonut mennä jakeluun tuo ajatus, että kun jos tollaisia tilanteita tulee, että joudutaan sänkypotilasta hänen heikon fyysisen kuntonsa takia pelastamaan turvalakanalla, niin häntä sitten raahataan patjoineen päivineen lattialla!? Kauheinta meistä oli se, että eikös se nyt satu tai tärähdä ikävästi kun semmonen aikamoinen tipautus sieltä sängyltä on kuitenkin lattialle. Me vähän kyseenalaistettiin tota tapaa "auttaa" potilas pois sängystä, mutta saatiin tiukka vastaus :"Kuvitelkaa, että olisi tulipalo, ei siinä ole kauheasti aikaa miettiä!" Okei, ei mietitä sit.

Ton tehtävän lisäksi muilla oli lakanan vaihtoa, toinen pari vaihtoi tyhjään sänkyyn, ja toinen pari vaihtoi lakanat potilaan maatessa sängyllä. Hyvin sujui kummallakin parilla!
Neljäs pari sai tehtäväkseen hoitaa jalat. Ensiksi niitä liotettiin, sitten rasvattiin ja raspattiin ja sitten sukat (puhtaat!!) jalkaan. Ei mitään sen kummoisempaa. Tietysti siihen voi sitten liittyä kynsien leikkaamista ja viilaamista, mutta me ei tehty niitä tällä kertaa. Itsehän en todellakaan pidä varpaista, joten kaverille jalkahoidon tekeminen oli myös mulle henkinen voitto. 

kuva: kalevanhoivajahoito.fi

Seuraavalla kerralla meillä onkin vuorossa vuodepesut! Bikinikausi siis avataan virallisesti ens viikolla. Vois tosiaan nää pakkaset jo pikkuhiljaa hellittää… 

Kieli solmussa, kääk!

Hullu meininki. Eihän tässä ehdi edes syödä kun koko ajan mennään eikä meinata!
Viikon aikataulu on aika tiukka. Okei nyt vähän huijasin, koska meiän kummatkin kouluviikot on olleet vajaita. Ens viikkokin alkaa vasta keskiviikkona, mutta loppuviikon tahti onkin sit aina aika huima! (Mikä on harmi, koska opiskelijabileet on yleensä torstaisin…)

Meillä Jamkissa on käytössä semmonen tiimioppimisen malli, mikä on ainakin nyt aluks vaikuttanut tosi hyvältä. Se tarkoittaa siis sitä, että meidän tiimi, Tuttiritarit, oppii ja tekee töitä yhdessä. Meillä on kaks kertaa viikossa 4 tunnin mittaiset treenit, ja siellä jokainen tuo näkemyksensä ja ajatuksensa ko. aiheesta esiin, ja keskustelusta ja koko treenistä pidetään treenipäiväkirjaa. Lopuks kaikki ne ranskalaiset viivat kootaan yhteen ja jokainen tekee niistä meiän valmentajalle koosteen siitä, mitä on oppinut. (Meillä ei myöskään oo opettajaa tai ryhmänohjaajaa, meillä on valmentajat!)

Noiden treenien lisäksi meillä kyllä on ihan niitä perinteisiäkin luentoja. Ne ei oo vielä käynyt raskaiksi, koska kaikki uus on niin mielenkiintoista. Luentoja meillä on tässä alussa nyt siis aiheesta sosiaali- ja terveysalan asiakkuus, johon liittyy meillä nyt lääketieteen luennot, anatomiaa ja fysiologiaa ja sitten ihan oppijaksi kehittymistä mm. laborointitunneilla. 

Anatomia ja fysiologia, tai lukiossa biologia, ja erityisesti solutasolla liikkuminen ei oo koskaan ollut mun vahvinta alaa. Oon taistellut ymmärtääkseni mikä oikeesti onkaan proteiinisynteesi tai mitä mitokondrio tekee. Nyt se oikea taistelu aivoja vastaan alkaa, kun tää kaikki pitäis ymmärtää ja sisäistää suomen kielen lisäksi myös englanniksi… Niin että kuinkas hyvin sulla olikaan hallussa toi enkku, kääntyykö suomeksi esimerkiksi nämä sanat: co-transport, membrane potential tai vesicle? No ei se mitään, ei mullakaan, vaikka ehkä pitäis.

Ei siis todellakaan riitä, että aivot menee solmuun kaikesta tästä tiedon määrästä. Lisäksi oikein mielellään käännetään vielä kielikin solmuun. Mut onneks mulla on tässä nyt viis päivää aikaa opiskella anatomiaa, fysiologiaa, lääketiedejuttuja ja vähän taustamateriaalia liittyen projektiin.

OR NOT. Huomenna ainakin nukun pitkään.
Hyvää viikonloppua ihmiset!

ps. näin laiskat opiskelijat tekee kun ei jaksa kirjottaa muistiinpanoja… ei sillä että oisin ite laiska.

No nyt se sit alkoi!

Huh! Tää opiskelijaelämä on kyllä potkastu aika hyvään vauhtiin. Kolme päivää korkeakouluopiskelijana ja pää aivan pyörällä, mutta tavallaan hyvällä tavalla. 

Tiistaina kaikki alkoi, kävelin reippaasti noin kaks kilsaa koululle ja heti kun pääsin kouluun sisään, eksyin. Siis jos ootte koskaan käynyt Jyväskylän ammattikorkeakoulun pääkampuksella niin tajuutte. Mutta onneks siellä on info piste. Löysin tieni yhdelle miljoonasta audiksesta (okei ei nyt niin monta oikeesti) ja menin istumaan. Pieni Riikka-tyttönen siellä kaikkien niiden aikuisten naisten ja miesten seassa ihmettelemässä, että mitä ihmettä mä täällä teen. 

Kyllä sekin sit selvis. Saatiin kaikenlaista infoa hyvinkin paljon ja niin paljon, että voisin jopa väittää, etten muista kuin harvoja niistä faktoista. Tärkein kuitenkin on vahvasti mielessä: SHO14K.

Valitettavasti en osaa avata noita kirjain- ja numerokoodeja, mutta se tarkoittaa kaikkia meitä, jotka alotettiin nyt tammikuussa 2014 hoitoalan opinnot.

Meidän luokalla on 15 naista, ikähaarukka on 18- noin 30. Mutta se on rikkaus, että saa opiskella itseään vanhempien kanssa! Ja siistiä on, että oon käynyt 12 vuotta koulua mutta vasta nyt saan olla toisen Riikka-nimisen kanssa samalla luokalla! Musta se on hauskaa. Halvat on huvit meikäläisellä. (Ei oikeesti oo, ens viikolla on jo kahdet bileet tiedossa… Kela, missä rahani viipyy?!)

Tosiaan tohinalla on tämä alkanut, tämä opiskelijaelämä. Kaikenlaisia juttuja pitää hoitaa ja säätää, huomenna sitten onkin jo ekat anatomian ja fysiologian luennot. Toivotaan, että ymmärrän jotain, kun materiaali on enkuksi. No kyllä mä ymmärrän.

Mutta tästä tää lähtee, elossa ollaan toistaiseksi. Nyt lähden lukemaan läksyjä (!) ja huomenna taas 6.55 herätys. Ja iltapäivällä kohti kotia, ens viikolla sit takasin tänne. Voi että, en kyllä vielä osaa sanoa tätä Jyväskylää kodiksi, mä vaan asun täällä mun kämpässä, mutta mun oikea koti on kyllä siellä kehä III sisäpuolella. <3



Niin ja onni kävi myös kämpän kanssa, tää on tosi hyvällä paikalla ja kämppiskin on tosi mukava! Täällä kyllä viihtyy varmasti. Vaikka en tiiäkään onko tää Mäki-Mattia vai mitä Seppälää tai Kuokkalaa. Kun en näistä alueista niin ota selvää vielä… :D

Kohta mennään!

Hei ja mahtavaa vuoden 2014 ekaa päivää!
Vuosi lähti varsin vilkkaasti käyntiin ainakin omalta osaltani, ja ryytymispäivän sijaan päivä kului autoja pakkaillen. Joo, huomenna on tavaroiden muuttopäivä ja mun ja vaatteiden muuttopäivä on sitten lauantai. Niin siistiä, että tää vihdoin tapahtuu!

Mulla ei ehkä oo mitään järkevää asiaa, mutta on vaan kivaa hehkuttaa tätä kaikkea vähän lisää.

Vuodenvaihteen kunniaksi kerron hauskimpia kommentteja, mitä oon kuullut kerrottuani että musta tulee kätilö.

Mies, 19v : "Ai ooksä sit joku lesbo vai?"
Tyttö, 7v : "Eiks sua yhtään haittaa, että sä näät joidenkin naisten alapään?" (sensuroitu versio xD)
Nainen, 19v : "Mä en kyllä ikinä haluais mieskätilöä mun synnytykseen!" 
Mies, 18v : "Hei mä soittelen sit sulle kun tarviin sua!"

Ihanaa, ihmiset! Tää on ihan mahtavaa. Joo, huomenna nokka kohti J-townia ja jännityksellä ootan, kuka mun kämppis on!