Tuosta.

Huuuhhuh! Ihan mahtava orientaatioviikko takana. Ei ois voinu kyllä paljoo paremmin enää sujua!

Meiän uudet hoitsuopiskelijat on ihan mahtavia. Ne on niin täysillä mukana, että jos sanottais niille, että juoskaa ympäri Jyväskylää kaatosateessa näytellen ja selfieitä napsien niin ne tekee sen. Ja ne teki, nimittäin säät ei meitä oo kauheesti tällä viikolla suosineet, mut se ei meiän tursaiden menoa haitannu! Ne paino menemään semmosta vauhtia, että me tutorit oltiin ihan onnesta soikeina. Ne on ihan huipputyyppejä <3.

hoitsututorit <3

Eli. Maanantai ja tiistai oli tutoropettajien päiviä. Me tutorit oltiin mukana kyllä ja meillä oli omat tehtävät, just ryhmäytystä ja läsnäoloilmottautumisia ja semmosta. Siinä parin ekan päivän aikana ei kyllä jääny varmaan yhtään nimeä mieleen, koska niitä uusia opiselijoita pelkästään hoitoalalla on vissiin joku 60... Heh heh. 
Keskiviikko oliki sitte meiän tutorien oma päivä! Oli sika kivaa! Meiän tutorporukka on ihan mahtava, ja tullaan hyvin keskenään juttuun :-). Alotettiin aamu heittäytymällä luovuuden maailmaan (:D) ja annettiin tursaiden näytellä ja rakentaa itseistään koneita. Ihan superhyviä esityksiä! Sit oli ns. vakava osuus, kun käytiin turvallisuuskävely läpi, ja sit iltapäivällä tehtiin tosiaan toi kaupunkikierros, jossa niillä oli jokaisella "rastilla" oma tehtävänsä, esimerkiksi paikan nimi oli Lain koura, vihjeenä sen löytämiseks oli pii-paa-pii-paa-wiu-wiu-wiu ja tehtävä, joka niiden piti siellä suorittaa oli kuvata paikkaan liittyvä kohtaus. Tuli kyllä ihan sikahauskoja videoita! Ja tutoreilla oli H A U S K A A!
Torstai ja tää päivä oltiinkin sit tiimeissä, kun tosiaan Jamkissa opiskellaan monialaisissa tiimeissä (paitsi just mun tiimi, joka on pelkkiä kätilöitä). Meillä on siis pienryhmiemme lisäks vielä kummitiimit pareittain, ja no... to be honest mä en kyllä ihan tarkalleen tiedä, että mikä meiän rooli on kummitutorina. Ehkä se selviää. Mulle sattu ihan mahtava pienryhmä sekä kummitiimi, kaikki oli jotenkin tosi hyviä tyyppejä ja porukat ryhmäyty tosi nopeesti! Jotenkin vähän tuli semmonen kateellinen olo jopa, kun näillä uusilla opiskelijoilla on niiin sikahyvä meininki, ja sit oma tiimi ei oo näin menevä ja heittäytyvä. Mut jokainen tiimi on erilainen. :)

Tää viikko on kyllä ollu ihan hullun jees. Tutorina on niin kivaa! Vaikka kylläki aika rankkaakin, koska koko ajan pitää olla skarppina ja valmiina vastaamaan kysymyksiin jnejne. Nytkin mulla on hoidettavanani nimineulatilaus, ja niiden rahojen ja opiskelijanumeroiden kerääminen vaatii lähes koko ajan valmiutta olla kirjottamassa juttuja ylös. Mutta otin tän tehtävän tietoisesti vastaan, ja aion siitä kunnialla suoriutuakin. :)
Tänään oli myös haalarisovitus ja kohta on meilläkin haalarit poikkareissa jalassa! Kauhee ompelu-urakka edessä... Mutta hyvällä mielellä loppuu tämä tutorviikko. Ens viikolla onkin sit omat opinnot käsillä, mitä en kyllä kovin innolla oota... :D Onneks kohta on taas syysloma, ja sit pääsen pitkästä aikaa itekin lomailemaan. Skotlanti, here I come!

iltakävelymaisemia

haalarimerkkimetsästys - it's on!

Uusi alku

Moi!

Tulin uuteen kämppääni torstaina illalla ekaa kertaa asumaan. Eka yö oli katastrofaalinen, mut niin kai se on joka paikassa. Täällä tosin on paljon totuttavaa ja häiriötekijät on oikeesti aika häiritseviä. Mutta onneks mulla on isiltä peritty unenlahjat, ja kun nukahdan, niin sit nukutaan. :)

Perjantaina oli semi tiivis tutorpäivä. Alotettiin klo 12 tapaamalla HYVIn tutorit ja valmentajia. Käytiin läpi kaikenlaisia käytännön juttuja ens viikkoon liittyen ja tarkistettiin vielä, et on selvillä, kuka on kenenkin ryhmän kummitutor. Mutta kuulemma on vielä ihan hyvä määrä asioita, jotka selviää sit kun opiskelijat on paikalla.
Päivä jatku siitä sitten meiän hoitsututoreiden suunnittelupaliksella lounaan (Burger Kingin) merkeissä. Suunniteltiin tursaille mm. kaupunkikierros, joka tulee oleen HAUSKAA (ainakin tutoreille :D!!!!!). 
Vielä puoli viideltä alkoi vika miittinki kaikkien tutoreiden kans, ja siellä sit käytiin kaikkia yleisiä juttuja ja päivämääriä läpi. Jotenkin tuli niin paljon juttuja perjantaina käytyä läpi, et musta tuntuu, etten muista edes kaikkea! Onneks kaikki löytyy jostain kirjotettuna, esim. kalenterista tai sit sähköpostista. Mun aivot ei myöskään oo vielä täysin semmosella koulu-asetuksella, mikä saattaa hieman vaikuttaa tähän hitaasti sisäistämiseen.

No, perjantaina äiti tuli tänne! Ihanaa, se toi mukanaan mun suurimman osan vaatteista, joita en torstaina viittinyt junalla raahata. Se ilta meni tosi nopeesti, käytiin pizzalla ja kävelyllä (ja äiti sano varmaan miljoona kertaa Kuokkalan sillalla ollessa että IHANA MAISEMA), ja sit vaan laittelin kamoja paikoilleen. Juteltiin aika pitkään myös mun toisen kämppiksen ja sen poikaystävän kanssa tässä keittiössä. Vaikuttivat ihan mukavilta! 

Lauantai olikin sitten taas tehopäivä. Alotettiin aika aikasin jo aamusta kauppakierros. Meillä oli pitkä lista tarvittavia, ja suuri osa löydettiinkin. Prio1 oli pimennysverho, joka löyty Eurokankaasta. Ihana verho voi vitsi! Ja sen ansiosta nukuttiin tänään puoleen päivään asti. Tultiin takasin kaupoilta varmaan vasta viiden aikaan, ja sit alettiin laittaa verhoja ja ruokaa ja muita pikkujuttuja. Käytiin myös eilen illalla kattomassa sisäpuolelta toi Kuokkalan kirkko ja vitsi SE on hieno! Tosi hieno, ja kuulemma sika hyvä akustiikka. Niillä on siel kaikenlaista musatoimintaa, mutta saa nähä meenkö mukaan, ja että kuinka paljon sitä koulua sit on, että kannattaako mun sit sitoutua jos en ookaan tääl kovin paljoo. Mut kaikki selvii!

Tässä myös kuvia uudesta kämpästä. On se nyt ihan kiva jo!

äiti asentaa (sairaan hienoja) verhoja

siinä se on! Kuiva-ainehyllykköni :-)

ylimääränen verhokangas pääsi mun muuttolaatikkoyöpöydän päälle, kun äidin mielestä se laatikko oli tosi ruma sellasenaan. mutta onhan toi tosi kiva toi kangas tossakii!

pakkohan sitä oli ottaa eka peilikuva täs kämpäs hehe

No, tänään on myös ollu menopäivä. Käytiin ostamassa listalta vielä keittiöön pikkupöytä (lipasto?) ja hajusteet vessaan jaaaa jotain pieniä juttuja vielä. Koottiin yhessä se hylly ja syötiin, ja sit äiti lähti ajaa kohti kotia. Oh man, nyt tuli haikee olo! Äiti on paras äiti <3. Kohta tänne saapuu yks opiskelija- ja tutorkamu, jonka majoitan tänne ensi viikoks, koska hänellä ei oo vielä kattoa päänsä päällä. 

Tästä tää lähtee taas. Tuntuu niin oudolta kyllä. Mutta ihan kivakin, et alkaa arki ja rutiini ja normaalit aikataulut pyöriä. Vähän kyllä huolestuttaa tuo bileiden määrä tässä syksyllä....

Kesäajatuksia

Mun pitäis nytkin olla nukkumassa, koska aamuviiden herätys tulee nopeammin kuin luulenkaan, mutta koska nää ajatukset on mietityttäneet mua tosi pitkään jo, päätin tulla purkamaan ne näin julkisesti.

Kesä on kohta ohi. (Lasken kesäksi edelleen peruskoulukesäloman, eli sen 10 viikkoa, alkaen kesäkuun alusta.) Mä oon ollut koko kesän töissä, ensimmäiset kolme viikkoa vähän oman alani töissä henkilökohtaisena avustajana, ja se oli tosi kivaa. Tosi opettavaista ja rankkaa, mutta tosi hyvä eka hoitoalan työ.

Viimeiset kuusi viikkoa mä oon ollut siivoojana lentokentällä. Tosi fyysistä, rankkaa myös henkisesti, koska työrytmi on semmonen, etten paljoo ehdi kavereita nähdä. Mutta oon psyykannut itteni niin, että tätä se mun tuleva työnikin tulee hyvin pitkälti olemaan, tosin tän kaksvuorotyön sijaan kolmivuorotyönä. Herään aamuvuoroon viideltä ja oon neljältä iltapäivällä kotona. Iltavuoroon joudun bussien takia lähtemään klo 13 ja paluubussi on kotona vähän ennen puoltayötä. Mutta en valita, musta tää työ on ollut ihan mukavaa. (Nyt oikeasti tarkotan tätä. Lähes jokaisessa aikaisemmassa duunissani oon ollut ekan päivän jälkeen sitä mieltä, että tää on perseestä, en mee huomenna!)

Kuitenkin mikä mua on mietityttänyt kauheesti mun supermukavien työkavereiden ammatinvalinta. Tai ei - pikemminkin työpaikka. Siellä on muutama noin nelikymppinen nainen, jotka aina pukkarissa sanoo, että "käy koulua, opiskele, älä tuu siivoomaan tää on huono työ". Mua jollain tavalla kauhistuttaa tollaset puheet. En oo kysynyt, enkä kyllä kauheesti kehtaakaan, että onko heillä koulutusta jollain toisella alalla. Tuolla on monia siivoojia kymmenien vuosien kokemuksella! Mä en oikein ymmärrä, miten voi sanoa että työ on huonoa. Tässä maailmassa - myös Suomessa - on niin paljon työttömiä ja työttömäksi kouluttautuneita, että mikä vaan työ on aina hyvää, vaikka itse työn tekeminen olisikin kuinka syvältä takapuolesta.

Tänään lentokonesiivouksen jälkeen juttelin yhden työkaverin kanssa. Hän on Espanjasta muuttanut kuusi vuotta sitten Suomeen, hän on lakimies, hänellä on paljon työkokemusta ja suomalainen vaimo. Siivoojana hän on ollut kolme vuotta lentokentällä. Wait... lakimies? Jep. Hän on opiskellut Espanjassa kalliin koulun lakimieheksi, ja Suomeen tultuaan hän olisi totta kai halunnut tehdä oman alansa töitä. Mutta viran laillistaminen Suomessa ei noin vaan käykään, koska lait on eri Suomessa ja Espanjassa, joten hänen täytyis käydä yliopistossa opiskelemassa lisää tullakseen lakimieheksi Suomessa. Se on tietysti yks pitkä penni myös. Lisäksi häneltä vaaditaan tosi hyvää suomen kielen taitoa, mikä on myös pitkä prosessi näin aikuisiällä.

En siis tiedä, kuinka monella mun siivoojakollegoista on samanlainen tarina taustalla, jotkut on eläkkeellä mutta haluavat pysyä työelämässä, jotkut on valinneet siivoustyön, jotkut tekee tota työtä koska muuta ei oo, ja joillekin se on vaan työ. Mulle se on "vaan" kesätyö.
Toiset ovat olleet tuolla muutaman kuukauden kun toiset ovat olleet siellä yli 20 vuotta. Mä oon tuolla seitsemän viikkoa.
Joka päivä kuulen, kun joku työntekijöistä sanoo, että "en tiiä tuunko loman jälkeen takasin".

Mun pointti tässä on se, että oon todella iloinen siitä, että oon valinnut hoitoalan. Kaikki on toki aina mahdollista, mutta ainakin teoriassa multa ei koskaan pitäis loppua oman alan työt! Enkä nyt väitä, että ainoastaan hoitoalalla on ikuisesti töitä, mutta näiden kuuden ja tulevan seitsemännen viikon perusteella voin sanoa, että vaatii pitkää pinnaa pysyä tommosessa liukuhihnatyössä. Ja sit jos lähtee vaihtamaan työpaikkaa niin yhtäkkiä ei pääse enää mihinkään ilman koulutusta tai koska oot "liian vanha". Niin no - joillekin se sopii. Ite mä kaipaan vähän enemmän vaihtelua. (Sekä vähemmän työvaatekerroksia.)

Mutta ihmiset! Älkää valittako työstänne. On oikeesti iso juttu, että ylipäätään ootte saaneet töitä. Jokainen työnhakija sen tietää, kenellekään se työnhaku ei oo mitään helppoa eikä lempitouhua, joten olkaa iloisia että teillä on töitä.

Ja miettikää, te joilla on opiskelupaikka. Vain neljäsosa hakijoista on saanut opiskelijapaikan ammattikorkeakouluihin viime kevään haussa. Arvostakaa sitä. Mä ite myös onneks tajusin alkaa arvostaa omaa koulupaikkaani ajoissa... Ja nyt myös arvostan hirveen paljon enemmän omia kesätyöpaikkojani kuin esimerkiksi kesän alussa.

No tämmösiä kesäajatuksia. Nauttikaa kesästä ja hyvää koulunalkua tai -jatkoa evribadi! :)