torstai 31. maaliskuuta 2016

Mut ku emmä haluu

Mä oon kamppaillu itteni ja tän saman aiheen kanssa koko mun opiskelujen ajan. Jo ensimmäisenä lukukautena, ennen kun ees puolta vuotta olin käynyt koulua, mä mietin, että mitä ihmettä mä teen. 

Silloin kaks vuotta sitten mä tosin olin valmis luovuttamaan ihan vaan koska JAMK on perseestä, mikä ei sinänsä oo muuttunut mikskään kahdessa vuodessa. Nyt kuitenkin oon taas tän saman kysymyksen äärellä: mitä ihmettä mä teen.

Oon aika monessa postauksessa kirjotellut, et ei musta koskaan pitänyt tulla hoitajaa. Mulla on aina pienenäki ollu ihan muut haaveammatit, millon oli ortopedi, millon oikojahammaslääkäri ja millon lentoemäntä. Viime aikoina mua on toden teolla harmittanu, et miks ihmeessä mä tuhlaan neljä ja puoli vuotta opiskellessa ammattiin, johon en oikeestaan yhtään ees haluu valmistua?!

Tää vso harkka on ihan superkiva, tykkään tehä vauvojen kanssa juttuja ja toi maailma on jotenkin niin ihana. Toki neljän viikon kurkistus sinne on jokseenkin lyhyt aika, mutta saanpahan aavistuksen! 

Mua kuitenkin suunnattomasti nyppäsee joka kerta, kun mulle sanotaan, että "sä sitten tulevana kätilönä...". Mun omat vanhemmatkin puhuu aina niin, että sitten kätilönä voit valita ihan mistä työstä vaan ja että voithan sä sitten kätilökoulun jälkeen opiskella vaikka terkkariks tai hoitoalan johtamista.

Mutta mitä jos mä en haluu?

Mul on ihan älytön pettymyksen tuottamisen fiilis, kun en haluukaan kätilöks. En mä oo välttämättä vielä tän koulun aikana kertaakaan halunnukaan, mutta oikeestikin tällä hetkellä mulla on niin vahva tunne siitä, että mä en halua kätilöksi. Tavallaan myös tuntuis typerältä jättää koulu kesken ja vaihtaa tässä vaiheessa sairaanhoitajaks, mut yhtä järjettömältä se mun päässä tuntuu pitkittää opiskeluja vaan siks, että saan kätilön paperit tekemättä niillä tulevaisuudessa mitään.

Mua on alkanu jopa huvittaa, kun kelaan, mitä se kätilön työ on. Kuulen pelkkää paskaa kätilön työstä vähän sieltä sun täältä, plus että mua ihan totta ällöttää synnytys. (Otetaan huomioon kuitenkin se, etten oo koskaan ollut synnytyksessä millään tavalla mukana, paitsi tietenkin syntyjänä sillon aikojen alussa.) Mutta se ajatus siitä kaikesta mitä synnytyksessä tapahtuu enemmänkin inhottaa mua kun herättää herkistymistä tai iloa. Sama juttu kun mietin naistentauteihin liittyvää kätilötyötä, hyi helvetti! Sori ihan oikeesti, mutta mä en vaan pysty uskomaan, että musta on kätilöksi. Tai vaikka oliskin harjotteluiden yms. jälkeen, niin mun pääkopassa toi kaikki on vaan niin vastenmielistä että huhhuh.

Arvostan kätilön työtä tosi paljon, mutta mä en oikeesti ite tiedä, mitä mä teen tällä alalla. Joudun varmaan taas pohtimaan asioita uudelleen, mutta eniten mua harmittais tuottaa kaikille pettymys, jos musta ei tuliskaan kätilöö. Toki harmittaa myös, et kun koulu on kesken niin en viitti hakee muihinkaan kouluihin ja samalla tuhlaan vuosia ja opiskelurahoja tähän... Mutta aika näyttää miten kaikki ratkee.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

VSO 2/4

Hei taas.

Viikko on vierähtänyt taas ja oikeestaan puolessa välissä ekaa harkkaa ollaan! Tuntimäärienkin suhteen, siit oon aika ilonen, koska missasin kuitenki ekalla viikolla ne kaks päivää heti alkuun kun olin kipee.

Tää viikko on tuntunut ihan mielettömän pitkältä. On tapahtunut niin sikana kaikkee ja joka päivä tapahtuu yllättävän paljon, vaik aluks tuntui et eihän tuolla tehä mitään. Kyllä tehään! Ja nyt ku on silleen tottunu, nii osaa myös kehitellä muita hommia siks ajaks kun vanhemmat on osastolla.

Alkuviikko oli kyl vähän vaikee, mul oli kahtena päivänä peräkkäin ihan suoraan sanottuna perseestä olevat ohjaajat. Eihän se nyt mun syy oo, että mun ohjaajat ei oo töissä ja joudun ottaa kenen sattuu mukaan vuoroja. Mutta tuntui kyl just siltä, että mun syy se on. Sain kaikesta mitä tein, paskaa palautetta, ja kun toinen niist ohjaajista kysy mun tavoitteita (OK – kiva että kysyi, mut tavallaan ne ei kyl kuulu hänelle kun ei oo mun oma ohjaaja), niin kun sanoin muutamia mitä oon miettinyt, niin sain vaan vastaukseks että no noi on kyllä aika huonoja tavotteita. JEP. Mul meinas itku tulla, ja ku selitin kaikkee että nii oon nyt ollu useemman kerran harkassa ilman ohjaajia että oon jo tottunu et oon heittopussina yms niin en kyl saanut minkäänlaist ymmärrystä. Blaah, oli vaan tosi rankat päivät ja oli itku herkässä. Mut ne oli yksittäiset keissit, se siitä! Etiäppäi!

Nyt pari viime päivää oon ollut tosi kivojen ohjaajien kaa, yks niistä jäi just lomalle HÖH ja yks tekee tässä lähipäivinä nyt öitä. Itekin olin eilen elämäni ekassa yövuorossa ja oli kyllä silleen hyvä kokemus. Sai ihanan paljon hoitaa vauveleita, kun ei niit vanhempia ollu siellä! Mutta pitkältä tuntui viimenen tunti :D. Onneks sain vielä kyydin kotiin siltä mun ohjaajalta kun se asuu tässä aika lähellä. Mutta tosi pienillä unilla on tää päivä menty, koska huomenna pitää jo mennä iltaan niin rytmi piti saada heti käännettyä takasin. Mul olis ollu toinenki yövuoro ens viikolla perjantaina, mut meidän pitää lähtee sinne Lapualle jo kuudelta lauantaina, niin en sit pystykään tekee yötä. Eli ens viikko on neljä aamuu + se lauantain tappoherätys.......... Onneks kelloi käännetään, nii on aikasemmin jo valosaa, auttaa heräämisissä! :)


Tää on eka pääsiäinen, kun oon yksin enkä perheen kanssa. Jännä, et en oo ikävöinyt kotiin tosi pitkään aikaan, mut kun tietää että muut on siellä yhessä saman ruokapöyän ääressä niin meinas taas itku tulla! Soitin äidille ja iskälle niin ikävä lievitty. Mut kyllä iskä oli taas niin hyvän(näkösen) menun laatinu kotopuolessa, et harmitti senkin puolest etten päässy pääsiäisruokailulle mukaan! xD Tein mä omat pääsiäispöperöt ja jumaleissön et tuliki hyvää. :) :) :)






Noi kuvat on siis iskän tekemistä ruuista. Pääruokana oli melkein samanlainen annos kun mulla, mut siitä ei oo kuvaa... Alla on mun tekemät pöperöt, ai että kuulkaas kun oli hyvvee! Ja tos valmistamises meni ehkä 20 minuuttii, kun pilkoin sipulit ja paprikat ja munakoison ja pistin biffin pannulle. Avot.



No mutta, vielä huomenna ilta ja sit maanantaina huilataan taas! Kolmas viikko käynnistyy tässä aivan näillä näppäimillä! Mukavaa pidennettyä viikonloppua niille, keillä se oikeesti on! Nyt jatkan ihanan Les Misin kattomista, yks parhaista musikaaleista ehdottomasti. Ja aika hyvä leffaversiokin kyl. Ok bye!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

VSO 1/4

Heissan alla!

Mun piti kirjotella jo aikasemmin harkkakuulumisia, mut en vaan yksinkertasesti oo ehtinyt. Ja muutenki ekan viikon jäljiltä oon ihan hullun poikki... 

Eli mul alko harkka keskiviikkona, koska olin tosiaan viikon semmoses flunssassa, että en päässytkää maanantaina alottaa. Tiistainaki vielä pärskin jonkin verran, et olin senki päivän poissa, ja keskiviikkona pääsin sit vihdoinki alottaa. Tein työvuorot ja sain perehdytystä ja tutustuin osastoon ja aika lailla vaan seurailin kaikkea, mitä siellä tapahtui. Torstaina olin ekaa päivää oman ohjaajan kanssa, ja siis se on ihan super kiva ja hyvä ohjaaja!!! Koko päivän se ohjas tositosi hyvin ja tutustutti uusiin juttuihin ja vitsi, oli kyllä pää niin täynnä tietoo et ihan iltapäivällä rupes hulluna särkee päätä :D Se meni sit kotona päiväunilla ohi. 




Perjantaina pääsin sit ekaa kertaa oikeesti tekeekin jotain yhen vauvan kanssa. Se oli niin sulonen vauveli en kestä! Tää vauva jota hoidin oli täysaikanen, niin sain tavallaan totutella käsittelee vauvoja hänen kanssa kun ne keskoset on oikeesti niin pienii että tuntuu et ne hajoo käsiin ku ne vaan on niin kovin pikkuruisii. Mut ihania pieniä tuhisijoita ne on <3. Ja täytyy sanoo, et olin mä aika hento-otteinen ton ns. ison vauvanki kanssa, mut laskeskelin myös että tulee kohta kaheksan vuotta siitä, ku oon viimeks hoitanut vauvaa, et ei sinänsä kyl oo ihmekään...

video


Jotenki toi osasto on silleen tosi hiljanen ja rauhallinen, vaik siel lähes koko ajan joku vauva itkee tai jonkun monitori hälyttää, mut silleen hiljanen et meinaa tuntua ettei oo mitään tekemistä. Ku aamutoimet on tehty ja vauva syötetty, ni se seuraava kaks tuntia tuntuu tosi tylsältä vaa oottaa et millon vauva herätetään taas syömään. Ja tosi monen vauvan vanhemmat on aina aamusta iltaan osastolla hoitelemassa lapsiaan nii siinäki hoitajal on vaan semmonen taustalla seuraajan rooli. Mullakaan ei kauheesti oo viel mitään osaamista, nii sit opiskelijana oon tavallaan tosi hiljases roolissa, ku kaikki vastaukset hankaliin kysymyksiin tulee ohjaajilta. Mut ehkä se tästä parin viikon aikana! 

En kyl voi ymmärtää miten mul on niin huono tuuri joka harkas ohjaajien kaa. Nytki mulle merkattii kaks ohjaajaa, niinku kaikille muillekin, mut toinen niistä (joka oli se ihan superkiva) jäi just kahen viikon lomalle ja toinen tekee pitkii yöputkii ja niiden jälkeen on aina pitkään vapailla. Siispä en häntä välttämättä nää ollenkaan koko harkan aikana :D Mut niinku mun järkeen ei käy lainkaan toi systeemi, jos hänel on tommoset vuorot, niin miks hänet nimettiin mun ohjaajaks?? Nyt joudun periaattees kaks viikkoo joka vuoroon menee sillee et hei, ottaako joku mut tänää mukaansa. Ainahan joku ottaa, mut sit taas siit arvioinnist tulee hankalampaa ku on ollu joka vuoron tyylii eri ohjaajan mukana. 

No joo. Tää viikonloppu on vapaa, ens viikost tulee semi tiukka, et tulee unet tarpeeseen. Onneks oon viikonloput pääasias yksin, ni ei tartte herää kämppiksen kolistuksiin. 

Tänää oli vikat sarjapelit ja me ollaan keskisen alueen sarjakakkosii, mikä tarkottaa et kahen viikon päästä pelataan final four pelit!!! Sielt ku saatais ees yks vinsti ni tultais mitalit kaulas himaan Lapualta! ;) Ei vaan siis oikeesti oon jo nyt ihan sairaan ylpee noist likoista, tää sijotus on iha mieletön saavutus itsessään. Vaikeit pelei, vaikeit turnauksii ja vaikeit treenei käyty taas tälläki kaudel läpi niin monia, et tää sarjakakkosena olo on mulle yks iso mitali. En vois olla ylpeempi koutsi! Tänää just matsien välis muutaman likan kaa juteltii kopis, ja sain kehuja valmentajana olostani, ja kyl se tuntuu tosi hyvältä. Se, et oon ite tehny ihan älyttömän duunin harjottelemal olee kakkoskoutsi on ollu hankalaa, mut siit teki viel vähän hankalampaa se, et viime kaudel ykköskoutsi ei ollu kovin hyvä eikä pidetty tyttöjen keskuudessa. Et tää kausi on ollu kyl todella hyvä ja mun on ollu helppo valmentaa tässä, ku on ollu niin sika hyvä kollega pääkoutsina! Samalla mua ihan kauheesti harmittaa, koska toi joukkue hajoo kesän jälkeen kun osa jatkaa C:ssä ja osa menee B-junnuihin. Toki mun koutsiura HoNsUssa on kans tulossa tiensä päähän, ku mul on tavotteena tehä kaikki loput harjottelut pkseudulla jos ikinä vaan mahdollista. Mut tää HoNsUn -02-03 tyttöjen joukkue on raivannut mun sydämestä niille oman paikkansa ikuisesti! :') ❤️❤️❤️


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Grattis Jag!

Mul oli aikomuksissa kirjottaa ihan eri jutuista, mutta nyt tuleekin huraa-huutoinen postaus!

Eli tänään on se päivä, kun opintosuoritusrekisteriin on kilahtanut 140 opintopistettä, ja se tarkoittaa sitä, että nyt saan virallisesti toimia sairaanhoitajan sijaisena! Tarkemmin 140,5 op. Eli selkeesti yli! Muil on ehkä ollu se jo ajat sitten, mut mä oon just tänään suorittanut vihdoinkin ton maagisen opintopistemäärän!

Toinen huraa-aihe on eilen varmistunut kesätyöpaikka! Lähihoitajan hommia meen tekemään, ja oon siitä jotenkin vähän innoissani, koska se työpaikka on neljän minuutin kävelymatkan päässä kotoota ja se on mun eka hoitoalan työ. Ja niinku oikeesti työ, koska teen kaiken yksin eikä oo ketään ohjaajii hääräämässä :D Palkka kuulosti kivalta, samoin työajat (2-vuorotyötä HALLELUJA) ja myös vuorojen suhteen he on tosi avoimia, et heidän mukaan kun oon nuori niin haluun varmaan juhlia esim. juhannusta, niin onnistuu kyllä. No, juhannus ei oo koskaan ollu mun juttu, mut ehkä sit Ruissiin pyydän vähän vapaita!

Mitäpäs muuta. Oikeestaan ei paljoo muuta huraata. Alkaa pikkuhiljaa jännittää harkan alku. Just eilen sanoin valmentajakollegalle, et hitto. Maanantaista eteenpäin mun pitäis kohdata seuraavan neljän viikon ajan aika rankkoja juttuja, ja joutuu kertoo myös huonoja uutisia. En saakeli tiiä, mitähän tästäki tulee ku oon niin tunteilija! Sen näkee sitten.

Vielä viikonlopuks meen kotiin, kun rakas isoveli täyttää vuosia ja hän kutsu koko perheen kahveelle. Tottahan toki määki haluun mennä, ku nyt vielä pääsee eikä oo työvuorot häiritsemässä. :) 

Mut joo. Huomenna käyn hakemassa henkilökortin ja avaimet sairaalalle, ja ehkä käyn tsekkaa reitin et löydän Gravidalle maanantaina XD Pyöränki vois tietty kunnostaa talven jäljiltä, niin pääsis nopeemmin hurauttaa aamuisin ja iltaisin ja päivisin. Sen otan urakakseni huomenna. Tässä uutiset tältä illalta, näkemiin.