keskiviikko 23. joulukuuta 2015

2015 – kiitos

Vitsi on menny taas yksi vuosi nopeesti. 

Vuosi alko koulun puolesta hyvin tiiviisti. Oli kansanterveyshoitotyötä, mielenterveys-, päihde- ja kriisihoitotyötä ja ne molemmat kuormitti aika paljon. Oli oikeestaan tosi paljon tekemistä. 

Koulun ulkopuolellakin vuosi alkoi melko rähinällä, kun heti toisena päivänä tammikuuta mun veljille ja mulle kerrottiin, että äiti ja iskä eroo. Se kyllä ei mua yllättänyt, mutta olihan siinä tietysti aika paljon sulateltavaa. 

©Anu

Helmikuussa muistaakseni koulussa harjoteltiin kanylointi ja verinäytteenotto! Muuten ei kai tapahtunut mitään ihmeitä. Muistan, et kävin pääni sisällä kauheeta sotaa siitä, kuinka olin asettunu Jyväskylään, enkä meinannu hyväksyä sitä. Oli jotenkin tosi outo fiilis, kun Jyväskylään oliki kiva palata ja viihdyin siellä ekoja kertoja oikeesti tosi hyvin.


Maaliskuussa mä en ees muista mitä koulussa oli. Ainakin jossain vaiheessa kevättä tehtiin pelkästään kaikkia ärsyttäviä ryhmätöitä: valmisteltiin treenejä ja tehtiin avointa oppimismateriaalia. 

Maaliskuussa myös raivosin KOASille, koska mun kämpäs oli hometta eikä ne suostunut tekee asialle mitään. Sit ainoo vaihtoehto olikin, et muutan pois. Se oli kyllä tosi hyvä juttu. Siis että muutin. Tuhannesti kivempi kämppäkin. Mut se muutto oli vasta siis huhtikuun alussa, vaikka tieto muutosta pelastikin koko maaliskuun! Yks pelastaja maaliskuussa oli myös Katy Perry. (!!!!) 
©Eeva



Huhtikuukin on jotenkin aika hämärän peitossa. Niinku mitä sillon oli erilaista kun maaliskuussa? No ainakin sillon mua alko jännittää sikana se toukokuun harkka.

Toukokuussa sit oli aika vaihtaa oppikirjat siihen käytäntöön ja vitsi mä tykkäsin sisätautiharkasta! Totta kai sitä jännitti, mutta se oli tosi kiva ja opettavainen harkka. Toukokuussa ravasin kyllä joka viikonloppu etelään, ja yks elämäni hienoimmista konserteista, missä oon saanut olla mukana oli sillon. Mun lukion kamarikuoro täytti 50, ja se juhlakonsertti oli tosi hieno. Samoin toukokuun lopulla vietettiin kummituksen ylioppilasjuhlia.


Kesällä olin tietysti töissä, mutta paras "kesätyöni" tähän mennessä oli kyllä tänä vuonna! Jopa niin kiva, että ajattelin kysellä, josko kesä au pairille ois käyttöä ens kesänäkin. Ihana paikka, ihanat lapset, ihana perhe. Saan vieläkin niin paljon iloa ja voimaa, kun mietin niitä hetkiä mun poitsujen kanssa. <3 Sitä paitsi Englanti haloooo. Enpä keksi parempaa.
Kesällä myös oli legendaarinen Ruissi, joka oli ehkä tänä kesänä pieniä häiriötekijöitä lukuun ottamatta yks parhaista. 




©Sami
Syksy alko taas sitten elokuun lopulla, kun opinnot jatkui mielenterveys-, päihde- ja kriisihoitotyön harkalla. Kuus viikkoa tuntui kyl tosi pitkältä ajatuksena, mutta sekin vaan hujahti. Et yhtäkkiä oliki jo lokakuu. Sekin oli kyl tosi kiva harkka, vaikkakin aika erilainen kun monella muulla oli tää sama harkka ollu. Mutta tajusin myös, että kaipaan enemmän tekemistä, kun tuolla tuntui menevän istuskeluksi turhan usein. Mutta kyllä mä viihdyn siellä kentillä paremmin kun koulussa, must say! Elokuulta pitää viel nostaa yks tärkee päivämäärä, kun tuli Annan ja mun ystävyyttä täyteen 10 vuotta. Kreisii kyl. 



Apua nyt kun mietin lokakuuta, siis siitähän on sika vähän aikaa!! Tää vuosi on todellakin menny niiiin nopeesti. Koulussa meillä alko perhehoitotyö ja gerontologia sekä opparin tekeminen boostaantui. Koulun ulkopuolella tapahtui aika paljon, oli appro ja synttärit ja syysloma ja käytiin Ruotsissa ja joo, kauheen nopeesti sekin kuukausi vaan meni. 


Marraskuu alko koulun puolelta olee jo tiukempi. Nääkin opintojaksot oli tosi työllistävät, mut oli mielenkiintosta niin jaksoi kyl tehdä! Kaikis laboraatioissa oli mukana vauvanukkeja, ja ne kyllä pisti ihan villiksi. Miten niin vauvakuume? Vauvakuumetta ei kyl helpottanut, kun käytiin kylässä meiän yhdel luokkalaisella, joka sai keväällä pojan. Siis niin suloinen ja ihana poju, että en kestä!! Viime kuussa käytiin myös pikkuveljen kanssa tekemässä telkkaria (Megaposse) ja päästämässä Annin ja Marleenan kanssa pedot irti. Lisäks korispuolella käytiin kaks kertaa Oulussa pelaamassa, ja ne reissut oli kyl ihan sika hyvät.





Joulukuuta ei kauheesti ees koulun puolesta kerennyt käymään. Tai ainakin siltä se tuntui! Tenttejä, palautuspäiviä, ryhmätöitä... Kaikki meni kyl tosi hyvin, ja olin ajoissa jokaisen tehtävän kanssa. Välillä en meinannut uskoa, et ehdin valmistelee jokaisen työn ajoissa, mut hyvin kävi! Just eilen kattelin Asiolta mun tän syksyn "tuloksia" ja mietin, et miten ihmeessä tällä työmäärällä oon saanut noin hiton hyvät tulokset... Mä oon aina ollu kyllä semmonen, että ei kauheesti tartte tehä mitään ja silti opin ja saan hyvät arvosanat. Mutta koen sen joskus aika epäreiluks, et jotkut panostaa ihan sikana ja saa samat tulokset kun mä. Ei siis mua haittaa, mutta käy helpoks mulle! (Tähän iskä kommentoi, että welcome to the club :D)
Korispuolella joulukuu olikin yllättävän rankka, mutta onneks oli paljon kaikkee muuta menoa ja tekemistä, niin ei ehtinyt ihan liikaa murehtia korisongelmia. Kävin esim. Tampereella itsenäisyyspäivänä, sit vietettiin aito ja oikee tyttöjenilta Annin ja Marleenan kanssa, oli pikkujouluja ja joulukonsertteja, laatuaikaa serkun kanssa, jouluostoksia, yks saakelin hammasoperaatio (joka ei vieläkään oo jättänyt mua rauhaan) ja siis ihan tosi paljon kaikkea. 


Summa summarum: vuosi 2015 oli aika hyvä. En olis sillon 2.1.2015 uskonut, et tästä tulis näin hyvä vuosi, mutta lopulta kun kattoo isoo kuvaa niin joo. Oon taas tehnyt (onks toi tähän oikee sana?) sikana henkistä kasvua ja kehittymistä tänä vuonna, ja oikeesti huomasin, että tää hoitoala ei ehkä ookaan niin perseestä! Tän vuoden aikana oon saanut tosi paljon kehuja ja kommentteja siitä, että musta tulee hyvä hoitaja ja että oon oikeella alalla. Ehkä ne on ihan oikeessa. :)

Tosi paljon on tullut reissattua tän vuoden aikana! Nyt saatan hiljentyä vaan paikalleen vuoden viimeisen viikon ajaksi ja syödä PALJON. 

En vielä tiedä, mitä tästä joulusta tulee, enkä tiedä, missä ja miten vuosi vaihtuu mun osalta, mutta kiitos vuosi 2015 ja jokainen ihminen, joka on siihen liittynyt millään tavalla. Viettäkää rauhallinen ja rento joulu ja toivon jokaiselle onnea vuodelle 2016! Älkää tehkö turhia lupauksia. :)

-Riikka

tiistai 8. joulukuuta 2015

tj4 hapottaa mut jaksaa jaksaa

Tajusin, et en oo jotenki tosi pitkään aikaan kirjotellu mittää. Mutta sisältö ois melkee sama kun edellises tekstis, koska loma lähenee ja deadlinet alkaa olla selätetty.

Kahdel viimesel viikol on siis neljä päivää kouluu, joist kolme on tenttejä. Tänään ja huomenna on siis aika höllivät päivät, vaik pitäis lukee caseja ja opiskella vähän vielä matskuja, mutta tänään esim. nukuin johonkin kolmeen ja sit aloin tekee joulukortteja ja illalla menin treeneihin. Day well spent, vaik olikin ihan todella vittumainen krapula. Huomenna ehkä sit katon noita koulujuttuja.

Mun krapula oli toki tietoinen valinta, mutta oli kyllä siis tosi pitkään aikaan niin hyvä ja hauska ilta, että kannatti ottaa! En todellakaan väitä, ettenkö ois pitänyt hauskaa ilman alkoholia pitkiin aikoihin, mut koska mä en oikeesti edes oo mikään alkoholin ystävä ja liitän siihen tosi usein vaan kaikkee sähläämistä ja todellakin kauhean krapulan, niin oon viime aikoina jättänyt holilliset nautintoaineet pois. Mutta nyt kun kerran lähettiin, niin lähettiin kunnolla! Käytiin syömäs, keilaamas ja sit vaan istuskeltiin ja juotiin. Seuralaisille iso kiitos!!

Koulujuttujen ohella alkaa myös korikses syyskausi olla taputeltu. Vikat matsit pelattiin viikko sitten ja treenejä jäljellä on myös enää kolmet. Puhuttiin tänään treenien jälkeen, että eipä enää viitti oikein vetää mitään "oikeita" treenejä, et lähinnä päätetään kausi kivoihin ja hyvän fiiliksen treeneihin. Jos ehditään viel järkkään, niin viimenen salivuoro käytetään toivottavasti tytöt vastaan vanhemmat matsiin, se on ihan legendaarinen kauden päätöstapahtuma! Ja niiiiin hauskaa!

Soitin mun iskälle äsken ja vaik meen perjantaina jo kotiin niin en nää iskää ennen kun viikon päästä torstaina. Me mennään ihan ristiin koko ajan, kun se lähtee mun veljen kans kuoromatkalle Espanjaan torstaina ja tulee takas sillon kun mä oon just tullut takas Jyväskylään viimeist kertaa. Eilenkin ku mä palasin Tampereelta Jykylään, niin iskä oli tänään menny sinne ja vielpä käyny mun serkuilla mistä ite lähin. Iskän lisäks ikävöin kyl koko muutaki perhettä, kun ne on pystyny hengaa paljon yhdessä ja juhlia synttäreitä ja muita porukalla. Onneks äiti tulee torstaina hakee mut niin saan viettää senkin kans aikaa vähän enemmän. <3 Ja tietty sitten pikkuveljen seuraksi meenkin kotiin, niin ihana senki kanssa vaan saada olla! Isoveli kun saatais viel samaan aikaan Suomeen, niin ois täydellinen tilanne. Mutta ihanaa että ihan, ihan kohta on JOULU ja sit vietetään koko ajan aikaa yhdessä!!!
Ajatukset rupee aika lailla olemaan jo kotona ja joulussa ja semmonen Helsinki-ikävä on taas orastaen hiipimässä mieleen. Mut ei enää kauaa, ja sit saankin kyl olla melkein kuukauden ihan rauhassa kotona. Tulispa luntaki. Nauttikaa joulun odotuksesta ja tsempatkaa vielä vikat viikot opintojen parissa. Ansaittu loma on ihan nurkan takana. Pus.
Täs kuva synnytyslabrasta! Oli tosi mielenkiintosta. Myös rokottaminen oli kivaa, samoin kun harjoteltiin imetyksen ohjaamista case-muotoisesti. On ollu siis niin hyvä syksy!!


Eilisiä tunnelmia pilkun aikaan. Tuostahan jatkettiin sitten seuraavaan paikkaan...

Suomi-neidot itsenäisyyspäivänä. Ihana vuorokausi oli rakkaiden serkkujen luona. ❤️
video

Tässä vielä snäppi joulukorttipajalta. Tuli oikeestaan aika kivoja kortteja, että taidan tehä niitä lisää vielä :-)
Tietääkö muuten joku, että tuleeko postin punainen kuori kaikille kotiin, vaik pitääkö se jostain ite hankkia?! t. kohta-on-kiire-postittaa