Otsikko kertoo jo aika paljon! Ollako vai eikö olla.
No sitä samaahan täs on nyt jauhettu jo aikas paljon. Kuitenkin kun eilen sain kasvokkain kerrottua ystävälleni Mialle, niin nyt voin tännekin kirjotella ihan kaikkien silmille.
Jännää, et kun olin päätöksen tehny, nii ajattelin ekana, et mikä mun blogin nimi nyt tulee olee? En oo siit vieläkään ihan varma, mut olkoon siihen asti tämä, kun keksin uuden.
Täs vaihees viimeistään joku on jo saattanu arvata mistä on kyse. No juurikin siitä, että opiskeluaika lyheni juuri vuodella, ja musta ei siis tule kätilöä vaan sairaanhoitaja.
Mun blogia lukeneena tietää, että tän asian kanssa on kamppailtu paljon. Välil on ollu niin siistii, niin siistii ja sit taas varmaan yhtä useesti on ollu ihan paskaa.
Täst on nyt kaks ja puoli viikkoa aikaa, kun ton päätöksen tein. Kello oli jotain kymmenen illalla kun kirjotin sähköpostin mun tutoropettajalle, että mitä teen. Sitä ennen olin laittanut viestii mun (ex)luokkalaiselle, joka teki saman päätöksen puoli vuotta sitten. Ainolta sain hyvät vinkit ja neuvot ja hyvän vahvistuksen päätökselle. Kiitos siis Aino!
Mua jännitti ihan älyttömästi soittaa mun vanhemmille ja kertoo niille tästä. Soitin eka iskälle, koska aattelin että sille on vaikeempi kertoo. Oliki kyl aika vaikee mennä asiaan, höpötin kaikkee ihan muuta siihen asti kunnes iskä tiukasti komensi kertomaan miks mä oikeesti soitin. Puhelu kesti lähes kaks tuntia ja siihen mahtu kyllä niin itkua kuin nauruakin ja kauheesti kaikkea järkeilyä. Mutta iskä kyllä oli mun päätöksen takana, vaikka mulla oliki kauhee fiilis, et petän iskän ja en taaskaan suorita loppuun sitä, minkä alotin.
Äidille ajattelin olevan helpompaa puhua. Sille oon muutenki vuodattanu viime aikoina kaikkee turhautumista harkkaan ja kouluun. Mut äiti oliki aika hiljanen ja puhelu ei kestänyt normaalia kauempaa, ja puheenaihekin oli aika nopeesti käsitelty. Jäi vaan mieleen äidin lause, että kai sä sitten pystyt tekemään ton loppuun joskus myöhemmin. Noh, en taida edes ottaa asiasta selvää...
Ku olin puhunu äidin ja iskän kaa ne puhelut, mun poskia kuumotti ja sydän hakkas. Sit vaa aloin itkee. Mul tuli niin iso helpotus, et olin vihdoinki saanu päätöksen tehtyä ja kerrottua siitä, ja vielä puhelimitse järkevästi ja rauhallisesti perustelemaan tätä. En jaksa kauheen yksityiskohtaisesti kirjottaa niistä, mutta perusteluina tälle on mm. vähäinen kiinnostus alalle (vielä pienempi kätilötyöhön) sekä taloudelliset syyt. Myöskin ajatus siitä, että mä opiskelen ammatin, jonka joku muu mulle haluaa kuin minä, tuntui ihan naurettavalta. Mua myös viime aikoina on sikana ahdistanut se, kun Riikka ja kätilö on laitettu samaan lauseeseen. Mä en oo pystyny ajattelee itteäni kätilönä ja se on vaan ollu ahdistava ja painostava ajatus.
Sain tosi nopeesti vastauksia opettajilta, ja mun uus tutorope on kyllä aivan mielettömän hyvä ja hoitaa hommansa todella hyvin. Hän haluaa monta kertaa varmistaa mun asiat ja laittaa sähköposteja ja soitettiinkin vielä tälläkin viikolla. On kyllä kerrankin semmonen fiilis, että jotain aidosti kiinnostaa mun koulunkäynti ja ajallaan valmistuminen.
Aikamoinen selvittely tässä onkin ollu käynnissä, esimerkiks siitä kuinka mä oon tehnyt enemmän opintopisteitä yhdes harkassa kuin sairaanhoitajien pitää, kuinka saan korvattua kirran harkan naistentaudeilla ja miten mun hopsin sais vaihdettua jo nyt sh-opsiin. Mut kaikki on ainakin tähän asti selvinny eikä tuu ongelmia suoritusten kanssa. Jos jostain ongelmia tulee, niin asumisesta, kun en haluais pitää asuntoa Jyväskylässä turhaan seittemää viikkoa varten syksyllä. Enköhän mä jotain keksi tähänkin ratkaisuks!
Eli mun syksy tulee olee just kiva! Eka jakso on teoriaa, opintojaksot on potilaan kliininen tutkiminen ja hoidon tarpeen arviointi joka on vaan 3op. Toinen on sit laajempi eli 7op kliinisen hoitotyön päätöksenteko. Sit kakkosjakso menee harkoissa, kotihoito&vastaanotto, katotaan nyt kumpi on eka ja missä ne teen. Toivottavasti tuol etelässä! Mut erityisen kivan tost syksyst tekee se, et koulu alkaa oikeesti vast 5.9. Sehän tarkoittaa, et mul on oikeesti kesälomaa tänä kesänä!!!! Ja syksyn kiva juttu on myös se, että oon oikeesti marraskuuhun asti täällä ja oon mukana tyttöjen korisjutuissa!!!!
Mun asenne opiskelua ja JAMKia kohtaan on ottanu ison harppauksen eteenpäin, koska mua motivoi ihan älyttömästi se ajatus, et mä oon vuoden päästä valmis sairaanhoitaja. Mul on oikeesti enää vuosi jäljellä. Ihan superia. Pitäis vaan vielä pohtia ja ihmetellä, et mihin sitä sit haluais suuntautua. Lapset oli aika selkee, mut kai niit muitakin vaihtoehtoja täytyy miettiä ja punnita! Mut oikeesti, eihän täs oo enää paljoo mitään jäljel, kun vuodet menee niin nopeesti!
Sairaanhoitaja vm. 2017, 22-vuotiaana. Ei paha. Sitä paitsi yhet valmistujaiset vietin isoveljen kaa, nii täytyyhän mun saada valmistujaiset pikkuveljenki kanssa. ❤️
Sit ku valmistun yliopistosta siihen ammattiin, josta oon kuuskesäsestä haaveillu, ni ne valmistujaiset on yksin mun!!!
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
maanantai 18. huhtikuuta 2016
LOS 1/4&2/4
Heipä hei.
Eka viikko leikkurissa anestesiapuolella hurahti ja fiilikset siitä on ihan ok. Olin melkeen koko viikon heräämössä, mikä oli todella boring. Potilaita oli jotenki kovin vähän joten päivät oli vaan istuskelua ja ehkä kolme minuuttia kerrallaan sai tehä jotaki potilaan kanssa ennen ku se lähti kotiutusheräämöön. Perjantaina kuitenki pääsin saliin, missä tehtiin rannekanavan vapautuksia tyyliin viis. Mut oli ihan kivaa, lääkäri oli tosi kiva ja muutenki sain tehä suht paljon nii päivä kulu kyl nopsaan!
Tänään päivä koostui samoista leikkauksista, niit oli tosin seittemän! Mut oli silleen ihan kiva et jatku siit mihin perjantaina jäätiin, nii ties mitä tehään ja osas valmistella salia ja potilaita sen mukaan. Vikana oli joku gynepotilas, mut siinä en oikeestaa tehny mitään kun ensinnäkin meit opiskelijoita oli kaks, ane ja instru, sit meidän ohjaajat, sit toinen instruhoitaja, erikoistuva anestesialääkäri ja anestesialääkäri, erikoistuva gynekologi ja gynekologi ja kolme jotain oisko ollu amanuensseja. Väkee oli sen verran paljon, et en mää ees nähny mitä siel tapahtu. Tiiän vaan, et ne ei saanu tehtyy sitä mitä piti :D
Tänään myös siis ekaa kertaa näin intubaation! Kaikki muut leikkaukset on tehty paikallispuudutukses tai plexuksessa tai epiduraalissa niin en ollu aiemmin nähny. Se oli jotenki aika hurjaa, ku se potilaski oli tosi pieni ja sinne vaa survastiin se larynxmaski joka näytti aivan järjettömän suurelta sen suuhun. Ei mitään se nukahti tosi nopeesti ja meni muutenkin ihan hyvin, mut sit se herätys oli jotenki kauheeta kun se vaan yski ja kako koko ajan. Varmastihan se oksennusrefleksi tuleeki ku on semmonen saatanallinen kapula suussa... :D
No mutta. Toka viikko leikkurissa! Tuntuu kyl vähä paskalta ku ajattelee et tää on niinku vika viikko anestesiaa et jes koht harkka loppuu mut sit onki viel oikeesti toiset kaks viikkoo instrupuolella. Ja sit viel se naistentaudit.... helkkari sentään tätä aamuherätysten määrää </3 no totunpahan sit ainaki ku kesä tulee olee varmaan aika pitkälti myös aamuherätyksiä!
Äh mul ois kauheesti ajatuksii mut en jaksa nyt koota niitä järkevästi kasaan. Ehkä teen joskus jonku järkevän postauksen kun oon tarpeeks virkee! En vältsii jaksa tehä enää toisest aneviikosta tekstii, ku ei se oo nii ihmeellistä. Ni palaan sitte ku oon vaik instrupuolella. Tai jos teen jotai kivaa vappuna. Mut ok. Byeeee!
Eka viikko leikkurissa anestesiapuolella hurahti ja fiilikset siitä on ihan ok. Olin melkeen koko viikon heräämössä, mikä oli todella boring. Potilaita oli jotenki kovin vähän joten päivät oli vaan istuskelua ja ehkä kolme minuuttia kerrallaan sai tehä jotaki potilaan kanssa ennen ku se lähti kotiutusheräämöön. Perjantaina kuitenki pääsin saliin, missä tehtiin rannekanavan vapautuksia tyyliin viis. Mut oli ihan kivaa, lääkäri oli tosi kiva ja muutenki sain tehä suht paljon nii päivä kulu kyl nopsaan!
Tänään päivä koostui samoista leikkauksista, niit oli tosin seittemän! Mut oli silleen ihan kiva et jatku siit mihin perjantaina jäätiin, nii ties mitä tehään ja osas valmistella salia ja potilaita sen mukaan. Vikana oli joku gynepotilas, mut siinä en oikeestaa tehny mitään kun ensinnäkin meit opiskelijoita oli kaks, ane ja instru, sit meidän ohjaajat, sit toinen instruhoitaja, erikoistuva anestesialääkäri ja anestesialääkäri, erikoistuva gynekologi ja gynekologi ja kolme jotain oisko ollu amanuensseja. Väkee oli sen verran paljon, et en mää ees nähny mitä siel tapahtu. Tiiän vaan, et ne ei saanu tehtyy sitä mitä piti :D
Tänään myös siis ekaa kertaa näin intubaation! Kaikki muut leikkaukset on tehty paikallispuudutukses tai plexuksessa tai epiduraalissa niin en ollu aiemmin nähny. Se oli jotenki aika hurjaa, ku se potilaski oli tosi pieni ja sinne vaa survastiin se larynxmaski joka näytti aivan järjettömän suurelta sen suuhun. Ei mitään se nukahti tosi nopeesti ja meni muutenkin ihan hyvin, mut sit se herätys oli jotenki kauheeta kun se vaan yski ja kako koko ajan. Varmastihan se oksennusrefleksi tuleeki ku on semmonen saatanallinen kapula suussa... :D
No mutta. Toka viikko leikkurissa! Tuntuu kyl vähä paskalta ku ajattelee et tää on niinku vika viikko anestesiaa et jes koht harkka loppuu mut sit onki viel oikeesti toiset kaks viikkoo instrupuolella. Ja sit viel se naistentaudit.... helkkari sentään tätä aamuherätysten määrää </3 no totunpahan sit ainaki ku kesä tulee olee varmaan aika pitkälti myös aamuherätyksiä!
Äh mul ois kauheesti ajatuksii mut en jaksa nyt koota niitä järkevästi kasaan. Ehkä teen joskus jonku järkevän postauksen kun oon tarpeeks virkee! En vältsii jaksa tehä enää toisest aneviikosta tekstii, ku ei se oo nii ihmeellistä. Ni palaan sitte ku oon vaik instrupuolella. Tai jos teen jotai kivaa vappuna. Mut ok. Byeeee!
tiistai 12. huhtikuuta 2016
LOS alkutunnelmat
Pakko tulla heti päivittämään fiiliksiä, koska ne on kaikesta huolimatta hyvät!!!
Taas kerran mul oli kauheet ennakkoluulot, että leikkuris on ihan jotenki super kriittistä ja et on niinku tosi tosi tarkkaa ja kaikki pitää osata valmiiks tosi tosi hyvin.
NO EI.
Kaikki tää osoittautui pitkälti vääräksi heti kun aamulla osastolla meidät opiskelijat otti vastaan oikein miellyttävä opiskelijavastaava Mikko. Kierrettiin kaikki leikkausosastot läpi ja käytiin käytännön juttuja samalla läpi, mut mä en kyl muista puoliakaan mitä höpötettiin, enkä varmaan ees löydä pukkaria huomenna päikissä :-D
Meiät kaikki neljä opiskelijaa tyrkättiin heti vaan saleihin ja mukaan toimintaan. Mul on ekana anestesiapuoli, ja voin vaan sanoa että HYVÄ RIIKKA, tein hyvän valinnan kun otin ne näin päin!! Leikkaussali itsessään on ihan tosi oma maailmansa, nii musta on tosi kiva että pääsee nyt eka kahen viikon ajan vähän seuraamaan mitä ne sillä i-puolella tekee, kun anehoitajalla on tavallaan aika simppeli homma (varsinkin jos potilas on puudutettu ja hereillä). Maanantaina olin siis kolmessa päiväkirurgisessa olkapääleikkauksessa mukana, ja olin kyl niin pihalla XD Ensinnäkään en ees tienny keitä kaikkia ne tyypit oli siel salissa. Tai okei kaks niist oli sillee epäselviä tapauksia. Otin heti taas aktiivisen roolin opiskelijana ja ängin itteni seuraamaan plexus-puudutuksen laittamista. Pääsin siinä kyllä sitte osallistumaanki ihan vähäsen, ku laitoin potilaalle seurantalaitteet, lisähapen ja OMG MITEN KUUMOTTAVAA OLI kun lääkäri pyys mua laittaa ultraäänilaitteeseen sitä geeliä ja pujottaa sen koko systeemin muovipussiin?!?!? Olin iha varma, että mokaan sen, mut no sitä nyt ois ollu vaikee mokata hahah! Mut siis niin heti ekas leikkaukses huomasin, et ei ne hoitajatkaa aina tiiä kaikkee, esim mitä instrumenttii tarvitaan tai et aijaa, tähän leikkaukseen kuulukin rtgkuvaus... Joten todellakaan ei opiskelijankaa tarvii kaikkea osata valmiiks!
Se oli viel hauska potilas kun se sai sit kevyen rauhottavan lääkkeen nii se rupes höpöttää kaikkee tosi hassuu ennen ku se nukahti. Tuli mielee iha oma humautus viiden vuoden takaa, ku aloin kans selittää kaikkee maan ja taivaan väliltä...
No tänää sit heti aamusta menin oman ohjaajan kans heräämöön. Olin jo etukäteen kelannu, et voi nyt helvetti joku heräämö et vähänkö tylsää. No se kyl oliki iha sika tylsää. Vast kymmenen maissa tuli eka potilas salista, ja oikeesti ei siel niinku tehty mitää sille :D Laitettiin seurantamonitoreihi, annettii jotain juomista ja siis oikeesti ei paljon mitään muuta. Onneks sit tuli sille mun ohjaajalle pyyntö, että voisko se mennä i-hoitajaks SEKTIOON. Mä heti kärppänä sanoin, että mää lähen mukaan jos vaan sille äidille sopii. No äidille sopi ja siel mä sit olin, mun ekassa "synnytyksessä"!!!!!
Se oli kyllä tosi hurja homma. Mulle monta kertaa sanottiin, että mitä teen jos tulee paha olo tai jos alkaa pyörryttää. Mä olin vaa nii innoissani, et en ees osannu jotenki ajatella, et vois tulla paha olo. Enemmän mua eilen jotenki inhotti, ku skopioitiin olkapäätä ja must ne kudokset näytti iha superällöiltä, ihan ku ois ollu jotain linnun höyhenii siel leijumassa. Sit lopetin kattomisen. :D
Mut tuol sektiossa kaikki ihan puuduttamisest lähtien oli jotenki kauheen kliinistä ja liian rutiinia ja mua hirvitti, et eiks kukaan sille äidille juttele, se kuitenkin on saamassa lapsen. Se mahan auki viiltäminenki oli aika kreisii, ku se gynekologi vaa niinku leikkas siit semmosen suikaleen ihoa pois. Sit se kerros kerrokselta rupes vaa viiltelee kudoksii auki kohti kohtua. Mä en aluks ees tajunnu et nyt seuraava viilto tulee kohtuun, ku se lapsi oli niinku selkä ylöspäin nii se ei näyttäny miltään, mut sit ku se kohtu viillettiin auki nii iha hulluna vaa lapsivettä valu ja imusäiliö täytty kauheet vauhtii! Sit vaa ihan käsin revittii isommaks niit kaikkia kudoksia ja kohtua ja kaivettiin sen lapsen pää sieltä ulos. Sit se jo alkoki parkuu vaikka vaan pää oli ulkona! Sit ku lapsi oli kokonaa nostettu ulos nii en oikee tiiä mitä siin sit tehtiin, napanuora ainaki katkastiin ja sit se vaa annettiin kätilölle. Siinä meni kyl keskittyminen kokonaan vauvaan, et en todella tiiä mitä siin tehtii äidille sen hetken ajan. Istukka kaivettiin ulos ja se oli kyl ehkä ällöttävin osuus. Se oli must vaan tosi inhottavan näkönen. Se kohtu oli kans iha jotenki valtava, en tosin tiiä onks ne aina tommosia mut se vaa näytti todella suurelta. Sit ne imi ja paineli kohtua ja rupes pikkuhiljaa parsii paikkoja kasaan. Siinä kesti tosi kauan, ja taas mua kauhistutti et kukaan ei sille äidille jutellu eikä kertonu mitä tehään tai mikä tilanne. Mäkään en päässy sen äidin luo, ku en ollu steriili ja olin siellä kaikkien steriilien vehkeiden takana äidin jalkopäässä. Mut sit varmaan ku oli tunti menny sitä ompeluu niin se äiti rupes ite juttelee ja kyselee, varmaan kyllästy olee hiljaa! Mut kyl se kyseliki kaikkee että oliko lapsella hiuksia ja mitä se paino ja rupes puhuu nimiehdotuksista. Et oli sil kaikki ihan hyvin :-)
Mutta niinku oikeesti. Näiden kahen päivän perusteella tää on ollu ihan tosi mielenkiintosta! Ja EHDOTTOMASTI paras vastaanotto opiskelijoille ja todella opiskelijamyönteinen ympäristö!!! Kertooko jotain, et joka viikko on kahdesti opiskelijoiden tapaaminen joko koulutuksen tai yleisen höpinän merkeissä. NIIN SIKA HYVÄ ILMAPIIRI. Kiva jatkaa tästä! Ja finally saan koko harkan tehdä oman ohjaajan kaa, joka ainaki täs anepuolella on ihan superkiva!
Taas kerran mul oli kauheet ennakkoluulot, että leikkuris on ihan jotenki super kriittistä ja et on niinku tosi tosi tarkkaa ja kaikki pitää osata valmiiks tosi tosi hyvin.
NO EI.
Kaikki tää osoittautui pitkälti vääräksi heti kun aamulla osastolla meidät opiskelijat otti vastaan oikein miellyttävä opiskelijavastaava Mikko. Kierrettiin kaikki leikkausosastot läpi ja käytiin käytännön juttuja samalla läpi, mut mä en kyl muista puoliakaan mitä höpötettiin, enkä varmaan ees löydä pukkaria huomenna päikissä :-D
Meiät kaikki neljä opiskelijaa tyrkättiin heti vaan saleihin ja mukaan toimintaan. Mul on ekana anestesiapuoli, ja voin vaan sanoa että HYVÄ RIIKKA, tein hyvän valinnan kun otin ne näin päin!! Leikkaussali itsessään on ihan tosi oma maailmansa, nii musta on tosi kiva että pääsee nyt eka kahen viikon ajan vähän seuraamaan mitä ne sillä i-puolella tekee, kun anehoitajalla on tavallaan aika simppeli homma (varsinkin jos potilas on puudutettu ja hereillä). Maanantaina olin siis kolmessa päiväkirurgisessa olkapääleikkauksessa mukana, ja olin kyl niin pihalla XD Ensinnäkään en ees tienny keitä kaikkia ne tyypit oli siel salissa. Tai okei kaks niist oli sillee epäselviä tapauksia. Otin heti taas aktiivisen roolin opiskelijana ja ängin itteni seuraamaan plexus-puudutuksen laittamista. Pääsin siinä kyllä sitte osallistumaanki ihan vähäsen, ku laitoin potilaalle seurantalaitteet, lisähapen ja OMG MITEN KUUMOTTAVAA OLI kun lääkäri pyys mua laittaa ultraäänilaitteeseen sitä geeliä ja pujottaa sen koko systeemin muovipussiin?!?!? Olin iha varma, että mokaan sen, mut no sitä nyt ois ollu vaikee mokata hahah! Mut siis niin heti ekas leikkaukses huomasin, et ei ne hoitajatkaa aina tiiä kaikkee, esim mitä instrumenttii tarvitaan tai et aijaa, tähän leikkaukseen kuulukin rtgkuvaus... Joten todellakaan ei opiskelijankaa tarvii kaikkea osata valmiiks!
Se oli viel hauska potilas kun se sai sit kevyen rauhottavan lääkkeen nii se rupes höpöttää kaikkee tosi hassuu ennen ku se nukahti. Tuli mielee iha oma humautus viiden vuoden takaa, ku aloin kans selittää kaikkee maan ja taivaan väliltä...
miten niin mua muka jännitti?
No tänää sit heti aamusta menin oman ohjaajan kans heräämöön. Olin jo etukäteen kelannu, et voi nyt helvetti joku heräämö et vähänkö tylsää. No se kyl oliki iha sika tylsää. Vast kymmenen maissa tuli eka potilas salista, ja oikeesti ei siel niinku tehty mitää sille :D Laitettiin seurantamonitoreihi, annettii jotain juomista ja siis oikeesti ei paljon mitään muuta. Onneks sit tuli sille mun ohjaajalle pyyntö, että voisko se mennä i-hoitajaks SEKTIOON. Mä heti kärppänä sanoin, että mää lähen mukaan jos vaan sille äidille sopii. No äidille sopi ja siel mä sit olin, mun ekassa "synnytyksessä"!!!!!
Se oli kyllä tosi hurja homma. Mulle monta kertaa sanottiin, että mitä teen jos tulee paha olo tai jos alkaa pyörryttää. Mä olin vaa nii innoissani, et en ees osannu jotenki ajatella, et vois tulla paha olo. Enemmän mua eilen jotenki inhotti, ku skopioitiin olkapäätä ja must ne kudokset näytti iha superällöiltä, ihan ku ois ollu jotain linnun höyhenii siel leijumassa. Sit lopetin kattomisen. :D
Mut tuol sektiossa kaikki ihan puuduttamisest lähtien oli jotenki kauheen kliinistä ja liian rutiinia ja mua hirvitti, et eiks kukaan sille äidille juttele, se kuitenkin on saamassa lapsen. Se mahan auki viiltäminenki oli aika kreisii, ku se gynekologi vaa niinku leikkas siit semmosen suikaleen ihoa pois. Sit se kerros kerrokselta rupes vaa viiltelee kudoksii auki kohti kohtua. Mä en aluks ees tajunnu et nyt seuraava viilto tulee kohtuun, ku se lapsi oli niinku selkä ylöspäin nii se ei näyttäny miltään, mut sit ku se kohtu viillettiin auki nii iha hulluna vaa lapsivettä valu ja imusäiliö täytty kauheet vauhtii! Sit vaa ihan käsin revittii isommaks niit kaikkia kudoksia ja kohtua ja kaivettiin sen lapsen pää sieltä ulos. Sit se jo alkoki parkuu vaikka vaan pää oli ulkona! Sit ku lapsi oli kokonaa nostettu ulos nii en oikee tiiä mitä siin sit tehtiin, napanuora ainaki katkastiin ja sit se vaa annettiin kätilölle. Siinä meni kyl keskittyminen kokonaan vauvaan, et en todella tiiä mitä siin tehtii äidille sen hetken ajan. Istukka kaivettiin ulos ja se oli kyl ehkä ällöttävin osuus. Se oli must vaan tosi inhottavan näkönen. Se kohtu oli kans iha jotenki valtava, en tosin tiiä onks ne aina tommosia mut se vaa näytti todella suurelta. Sit ne imi ja paineli kohtua ja rupes pikkuhiljaa parsii paikkoja kasaan. Siinä kesti tosi kauan, ja taas mua kauhistutti et kukaan ei sille äidille jutellu eikä kertonu mitä tehään tai mikä tilanne. Mäkään en päässy sen äidin luo, ku en ollu steriili ja olin siellä kaikkien steriilien vehkeiden takana äidin jalkopäässä. Mut sit varmaan ku oli tunti menny sitä ompeluu niin se äiti rupes ite juttelee ja kyselee, varmaan kyllästy olee hiljaa! Mut kyl se kyseliki kaikkee että oliko lapsella hiuksia ja mitä se paino ja rupes puhuu nimiehdotuksista. Et oli sil kaikki ihan hyvin :-)
Mutta niinku oikeesti. Näiden kahen päivän perusteella tää on ollu ihan tosi mielenkiintosta! Ja EHDOTTOMASTI paras vastaanotto opiskelijoille ja todella opiskelijamyönteinen ympäristö!!! Kertooko jotain, et joka viikko on kahdesti opiskelijoiden tapaaminen joko koulutuksen tai yleisen höpinän merkeissä. NIIN SIKA HYVÄ ILMAPIIRI. Kiva jatkaa tästä! Ja finally saan koko harkan tehdä oman ohjaajan kaa, joka ainaki täs anepuolella on ihan superkiva!
Koko stoori löytyy snäpistä, täs vaan nopee sneak peek mitä sinne ehin päivittelee ennen kotiinlähtöä :D
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
VSO 4/4 –– 1/3 done
No niin, vastasyntyneillä neljä viikkoa on täynnä!
Viimenen viikko meni kyllä silleen tosi nopsaan, mutta se oli omalla tavallaan myös kaikista paskin viikko. Maanantaina illalla oli kiva vuoro oman ohjaajan kanssa, sain oikeestaan hoitaa vauvan ite lähes kokonaan. Oli muuten siihen mennessä pienin vauva mitä olin koskaan nähny. Ja oli oikeesti TOSI pieni, syntyi viikolla 27!!
Tiistaina pääsin aamuvuorossa käymään (ekaa kertaa ikinä) Kuopiossa KYSsissä hakemassa vauvelin kotikaupunkiinsa. Oli tosi jännää lähtee, koska en myöskään koskaan ollu ollu ambulanssissa ennen! Ja myös se toinen niistä sairaankuljettajista oli ihan kivannäkönen... (Tosin stalkkasin sen myöhemmin, se onki aika nuori xD) Valitettavasti kyllä sekin päivä alkoi vähän ikävissä merkeissä, kun siis tosiaan kuljetukselle oli lähössä mukaan mun oma ohjaaja, ja mulla oli iltapäivällä arviointikeskustelu. Aamulla sitte sanoin siitä siinä kun jaettiin huoneita ja potilaita, että näin on, niin sain tylyn vastauksen, että "en voi olla pois kuljetukselta", minkä ymmärrän kyllä koska kaikki hoitajat ei tee kuljetuksia. No sit pokkana kysyin, että enkö mä sit voi lähtee sinne kuljetukselle mukaan kun se on mun ohjaajakin. No siinä sit oli apulaisosastonhoitaja myös mukana keskustelussa sekä se mun ohjaaja ja toinen opiskelija. En tiennyt, että sen toisen opiskelijan oli tarkotus lähteä mukaan kuljetukselle. Se aoh sano, että mun kantsii lähtee ihan sen takii kun oon kätilöopiskelija ja myös siks, että se on mun oma ohjaaja. No mä sit lähin, mut tuntu tosi tyhmältä viedä siltä toiselta opiskelijalta se mahdollisuus päästä kuljetukselle mukaan... Anyway se hakureissu meni kans vähä vissii bershiillee, ku eka oltii väärän perheen luona (hoitajat siel ohjas väärään huoneeseen -.-) ja sit kuljetusinkubaattoris oli pieniä teknisiä vikoja. Well done.... :D No saatiin lapsi ja äiti kyytiin ja päästiin ihan turvallisesti perille Jklään! Ja siis jos se maanantain lapsi oli pieni, niin tää oli kyllä sitte ihan mini. Se oli syntyny vähän reilu 400 grammasena, ja se oli nyt jonku viiden viikon ikänen ja edelleen paino vaan reilut 900 grammaa!! Mutta se oli ihana vaavi.
Keskiviikkona sit taas yllättäen mul ei ollu omaa ohjaajaa ja aamulla menin kansliaan ihan niin kuin joka aamu ja kysyin, et kenen kanssa oon sen päivän. No siinä sit kuulin kun huoneet jaettiin, että se opiskelija jonka piti tiistaina lähtee kuljetukselle niin lähti sit sinä keskiviikkona hakureissulle, ja sit tosi moni hoitaja oli sillee että "no vihdoin seki pääsee, nyt siltä ei kyllä viedä enää mattoa jalkojen alta, nyt kukaan ei vie sun mahdollisuutta vaikka mikä ois!!!!!" Siitä tuli tosi paha mieli, koska en mä tietenkään itekään ois halunnu viedä sen mahdollisuutta lähteä sillon tiistaina mukaan, eikä se loppujen lopuks ees ollu mun päätös lähteä ylipäätään. Mut en vielkään ymmärrä, että miks se ois menny tiistaina mun ohjaajan kaa kun se pääs keskiviikkona oman ohjaajansa kanssa??? Anyway se keskiviikko oli kans vähä nihkee päivä ja aika kului tosi hitaasti, kun ei ollu kauheesti mitään tekemistä. Askartelin sit pari korttia ja vaan istuskelin vanhempien seurana potilashuoneessa. Illalla onneks sain kivaa ajateltavaa, kun lähin Paviljonkiin kuuntelee Anssi Kelaa. Jumalauta että on hyvä muusikko!!!!! Oli ihan superhyvä keikka.
Torstaiki sit taas alko ihan päinpyllyä vittuja, kun taaskaan ylläri ei ollu omaa ohjaajaa. Kysyin sit totuttuun tapaan, että "no kenes kans mä tänään meen" ja aoh sanoi että no "mee ton X:n kanssa." No mä sitte menin ja en viittiny keskeyttää raporttia ja sanoin vasta rapsan jälkeen, et "niin hei X mä oon tänään sun kanssa jos vaan sopii". No hän tuhahti ja pyöritti silmiään, mut ei vastannu mitään. IHAN VITUN KIVA PÄIVÄ TULOSSA mä ajattelin. Olin jo harkan alussa ollu yhen vuoron tän saman ihmisen kanssa (siitäkin päivästä on aikaisempi avautuminen blogissa...), joten en ehkä itekään ollu valmiiks kauheen innoissani siitä. Mut sain kyl koko päivän käytännössä yksin hoitaa sen vauvan ja oli silleen ihan kiva. Sit se hoitaja ohjas kyllä ihan kivasti sen päivän ja neuvo lääkelaskuissa ja kerto kaikkia hyödyllisiä juttuja esim. valohoidosta. Mutta oli mul koko päivän ajan semmonen fiilis, et mä oon vaan tiellä ja että sitä ärsyttää ohjata mua. Tein myös torstaina sen harkasta annettavan palautteen ja sinne kyl annoin palaa ja olin ihan rehellinen, et en kyl suosittelis tämän oman harkkajakson perusteella kellekään tota osastoa. Jäi tosi paska fiilis neljästä viikosta siellä. Lisäks must siel oli tosi nihkee tunnelma ja kiree ilmapiiri, joka tuntu purkautuvan opiskelijoihin. Tunnit onneks tuli täyteen, niin pääsin jo perjantaina kohti kotikotia. Siinäkin kun torstaina huikkasin kansliaan kiitokset harkasta niin ei sielt oikein kukaan vastannu mitään, jokunen "hyvää jatkoa" sieltä tais kuulua. Vähän kaduttaa, et vein sinne kalliit suklaat kahvihuoneen pöydälle kiitokseks XD (ei oikeesti)
Tää viikonloppu on ollu ihana nollaus kaikkeen sairaalamaailmaan eikä oo tarvinnu miettiä paljoo mitää. Perjantaina kävin kuuntelee Bar Loosessa keikkaa, kun mun veli esiinty siellä, ja oli tosi hauskaa yllättää se! Myös oli kiva käydä vähä kuuntelemas tanssimusaa, TCT:n musa ku on aika tanssittavaa! Lauantaina kävin aamulla ja iltapäivällä kattoo mun vanhojen junnujen pelejä kotikentällä, ja hienosti ne pelas molemmat pelit, voitti kummatki jollain tyyliin 50 pisteellä!! Käytiin kans IKEAssa pyörimässä ja syömässä legendaariset lihapullat. Tänään käytiin kummitäti+kummitukset –brunssilla ja iltapäivällä kävin Tapiolas kattomassa iskän kaa Honka-SäyRi -matsin, kun SäyRis pelas mun junnuja Jyväskylästä. No, se peli oli aika farssi, mut veikkaan että oli mun tytöille tärkeetä, et olin siellä. Ja olihan se tietty mullekin. :)
Nyt istun junassa matkalla kohti Jyväskylää ja harkkaa 2/3. Leikkuri, täältä tullaan... Ei todellakaan kauhean innostuneena, mutta silti. Nopeesti toi neljä viikkoa onneks menee! Katotaan mitä kaikkea tää kevät nyt tuo tullessaan ja mitkä fiilikset on minkäki harkan jälkeen! Saan myös olla loppukevään itekseni tuolla kotona, ku kämppis ilmotti että se lähtee kotipaikkakunnalleen töihin. Ok, käy mulle :-)
Viimenen viikko meni kyllä silleen tosi nopsaan, mutta se oli omalla tavallaan myös kaikista paskin viikko. Maanantaina illalla oli kiva vuoro oman ohjaajan kanssa, sain oikeestaan hoitaa vauvan ite lähes kokonaan. Oli muuten siihen mennessä pienin vauva mitä olin koskaan nähny. Ja oli oikeesti TOSI pieni, syntyi viikolla 27!!
Tiistaina pääsin aamuvuorossa käymään (ekaa kertaa ikinä) Kuopiossa KYSsissä hakemassa vauvelin kotikaupunkiinsa. Oli tosi jännää lähtee, koska en myöskään koskaan ollu ollu ambulanssissa ennen! Ja myös se toinen niistä sairaankuljettajista oli ihan kivannäkönen... (Tosin stalkkasin sen myöhemmin, se onki aika nuori xD) Valitettavasti kyllä sekin päivä alkoi vähän ikävissä merkeissä, kun siis tosiaan kuljetukselle oli lähössä mukaan mun oma ohjaaja, ja mulla oli iltapäivällä arviointikeskustelu. Aamulla sitte sanoin siitä siinä kun jaettiin huoneita ja potilaita, että näin on, niin sain tylyn vastauksen, että "en voi olla pois kuljetukselta", minkä ymmärrän kyllä koska kaikki hoitajat ei tee kuljetuksia. No sit pokkana kysyin, että enkö mä sit voi lähtee sinne kuljetukselle mukaan kun se on mun ohjaajakin. No siinä sit oli apulaisosastonhoitaja myös mukana keskustelussa sekä se mun ohjaaja ja toinen opiskelija. En tiennyt, että sen toisen opiskelijan oli tarkotus lähteä mukaan kuljetukselle. Se aoh sano, että mun kantsii lähtee ihan sen takii kun oon kätilöopiskelija ja myös siks, että se on mun oma ohjaaja. No mä sit lähin, mut tuntu tosi tyhmältä viedä siltä toiselta opiskelijalta se mahdollisuus päästä kuljetukselle mukaan... Anyway se hakureissu meni kans vähä vissii bershiillee, ku eka oltii väärän perheen luona (hoitajat siel ohjas väärään huoneeseen -.-) ja sit kuljetusinkubaattoris oli pieniä teknisiä vikoja. Well done.... :D No saatiin lapsi ja äiti kyytiin ja päästiin ihan turvallisesti perille Jklään! Ja siis jos se maanantain lapsi oli pieni, niin tää oli kyllä sitte ihan mini. Se oli syntyny vähän reilu 400 grammasena, ja se oli nyt jonku viiden viikon ikänen ja edelleen paino vaan reilut 900 grammaa!! Mutta se oli ihana vaavi.
Keskiviikkona sit taas yllättäen mul ei ollu omaa ohjaajaa ja aamulla menin kansliaan ihan niin kuin joka aamu ja kysyin, et kenen kanssa oon sen päivän. No siinä sit kuulin kun huoneet jaettiin, että se opiskelija jonka piti tiistaina lähtee kuljetukselle niin lähti sit sinä keskiviikkona hakureissulle, ja sit tosi moni hoitaja oli sillee että "no vihdoin seki pääsee, nyt siltä ei kyllä viedä enää mattoa jalkojen alta, nyt kukaan ei vie sun mahdollisuutta vaikka mikä ois!!!!!" Siitä tuli tosi paha mieli, koska en mä tietenkään itekään ois halunnu viedä sen mahdollisuutta lähteä sillon tiistaina mukaan, eikä se loppujen lopuks ees ollu mun päätös lähteä ylipäätään. Mut en vielkään ymmärrä, että miks se ois menny tiistaina mun ohjaajan kaa kun se pääs keskiviikkona oman ohjaajansa kanssa??? Anyway se keskiviikko oli kans vähä nihkee päivä ja aika kului tosi hitaasti, kun ei ollu kauheesti mitään tekemistä. Askartelin sit pari korttia ja vaan istuskelin vanhempien seurana potilashuoneessa. Illalla onneks sain kivaa ajateltavaa, kun lähin Paviljonkiin kuuntelee Anssi Kelaa. Jumalauta että on hyvä muusikko!!!!! Oli ihan superhyvä keikka.
Torstaiki sit taas alko ihan päin
Tää viikonloppu on ollu ihana nollaus kaikkeen sairaalamaailmaan eikä oo tarvinnu miettiä paljoo mitää. Perjantaina kävin kuuntelee Bar Loosessa keikkaa, kun mun veli esiinty siellä, ja oli tosi hauskaa yllättää se! Myös oli kiva käydä vähä kuuntelemas tanssimusaa, TCT:n musa ku on aika tanssittavaa! Lauantaina kävin aamulla ja iltapäivällä kattoo mun vanhojen junnujen pelejä kotikentällä, ja hienosti ne pelas molemmat pelit, voitti kummatki jollain tyyliin 50 pisteellä!! Käytiin kans IKEAssa pyörimässä ja syömässä legendaariset lihapullat. Tänään käytiin kummitäti+kummitukset –brunssilla ja iltapäivällä kävin Tapiolas kattomassa iskän kaa Honka-SäyRi -matsin, kun SäyRis pelas mun junnuja Jyväskylästä. No, se peli oli aika farssi, mut veikkaan että oli mun tytöille tärkeetä, et olin siellä. Ja olihan se tietty mullekin. :)
Nyt istun junassa matkalla kohti Jyväskylää ja harkkaa 2/3. Leikkuri, täältä tullaan... Ei todellakaan kauhean innostuneena, mutta silti. Nopeesti toi neljä viikkoa onneks menee! Katotaan mitä kaikkea tää kevät nyt tuo tullessaan ja mitkä fiilikset on minkäki harkan jälkeen! Saan myös olla loppukevään itekseni tuolla kotona, ku kämppis ilmotti että se lähtee kotipaikkakunnalleen töihin. Ok, käy mulle :-)
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
VSO 3/4
Kerkesinhän mä vielä tällä viikolla päivittämään kolmannen viikon fiiliksiä!
Alkuviikko meni taas tosi nopeesti, tein kaks iltaa ja loput aamua. Torstaina mun oma ohjaaja vihdoinki palas lomaltaan ja sain huikean yhden päivän viettää oman ohjaajan kanssa! Se oliki kyllä ihan kiva päivä, sain oman vauvan hoidettavaks ja kotiutin hänet, sit tuli hätäsektio niin näinpähän senkin tilanteen että mitä sillon kukakin tekee. En mä sinne sektiosaliin päässy mukaan, eikä se vauvakaan sit lopulta tullut meille, mutta hetken oli kyl hulina päällä! Käytiin sen mun ohjaajan kanssa vielä läpi, et mitä mä olisin tehny ja miten olisin toiminu, jos oisin ollu siellä sektiossa. Ja käytiin siel salissakin mikä oli tosi kiva, koska nyt tiedän mihin meen viikon päästä maanantaina aamulla kun alkaa leikkuriharkka!
Apulaisosastonhoitaja kyseli kanssa, et miten mul on menny harkka ja oonko tykänny. Kerroin sit mitä oon mieltä ja että voisin kuvitella itseni tonne töihinkin. Sanoin myös, että harmi kun ei oo noita omia ohjaajia ollut, niin hän ei oikein osannu sanoo siihen mitään. Mutta eihän noille aina voi mitään muuta tehäkään ku vaan pärjätä! Tosin neljä vuoroa neljän viikon aikana omien ohjaajien kanssa on vähän heikkoa... :D Muiltakin ohjaajilta keiden kanssa oon yksittäisiä päiviä ollut niin sain palautetta, että hyvin on mennyt ja että oon kehittyny tosi paljon :-) Huomaan itekin sen kyllä, mut tuntuuhan se tosi kivalta että muutki huomaa!
Tiistaina on arviointi iltapäivällä, ja kyllä vähäsen mietityttää, et miten mua arvioidaan kun tosiaan oon melkein kaikkien hoitajien ohjauksessa ollut, ja omien ohjaajien kanssa molempien ohjauksessa kaks päivää. Noh, itsearvioinnissa täytyy olla sit tarkkana ;)
Keskiviikkona ois Kelastisen keikka Paviljongissa, täytyypä vielä kattoo ens viikon vuorot uudelleen niin, että pääsis sinnekin! Viikonloppu on viimeinkin kokonaan vapaa, enkä kyl aio ottaa siihen mitään menoja! Huhtikuun kaikki muut viikonloput onkin aikamoista haipakkaa... Eilenki käytiin Lapualla pelaamassa ne final fourit ja haettiin hopeat kotiin! Ihan kivahan se oli saada mitalikokoelmaan yks mitsku keskiseltäki alueelta, ku eteläiseltä alueelta on jo niin monta... (vaatimattomuus kaunistaa, right?) ;)
Kohti viimeistä vauvaviikkoa! Hörs!
Alkuviikko meni taas tosi nopeesti, tein kaks iltaa ja loput aamua. Torstaina mun oma ohjaaja vihdoinki palas lomaltaan ja sain huikean yhden päivän viettää oman ohjaajan kanssa! Se oliki kyllä ihan kiva päivä, sain oman vauvan hoidettavaks ja kotiutin hänet, sit tuli hätäsektio niin näinpähän senkin tilanteen että mitä sillon kukakin tekee. En mä sinne sektiosaliin päässy mukaan, eikä se vauvakaan sit lopulta tullut meille, mutta hetken oli kyl hulina päällä! Käytiin sen mun ohjaajan kanssa vielä läpi, et mitä mä olisin tehny ja miten olisin toiminu, jos oisin ollu siellä sektiossa. Ja käytiin siel salissakin mikä oli tosi kiva, koska nyt tiedän mihin meen viikon päästä maanantaina aamulla kun alkaa leikkuriharkka!
Apulaisosastonhoitaja kyseli kanssa, et miten mul on menny harkka ja oonko tykänny. Kerroin sit mitä oon mieltä ja että voisin kuvitella itseni tonne töihinkin. Sanoin myös, että harmi kun ei oo noita omia ohjaajia ollut, niin hän ei oikein osannu sanoo siihen mitään. Mutta eihän noille aina voi mitään muuta tehäkään ku vaan pärjätä! Tosin neljä vuoroa neljän viikon aikana omien ohjaajien kanssa on vähän heikkoa... :D Muiltakin ohjaajilta keiden kanssa oon yksittäisiä päiviä ollut niin sain palautetta, että hyvin on mennyt ja että oon kehittyny tosi paljon :-) Huomaan itekin sen kyllä, mut tuntuuhan se tosi kivalta että muutki huomaa!
Tiistaina on arviointi iltapäivällä, ja kyllä vähäsen mietityttää, et miten mua arvioidaan kun tosiaan oon melkein kaikkien hoitajien ohjauksessa ollut, ja omien ohjaajien kanssa molempien ohjauksessa kaks päivää. Noh, itsearvioinnissa täytyy olla sit tarkkana ;)
Keskiviikkona ois Kelastisen keikka Paviljongissa, täytyypä vielä kattoo ens viikon vuorot uudelleen niin, että pääsis sinnekin! Viikonloppu on viimeinkin kokonaan vapaa, enkä kyl aio ottaa siihen mitään menoja! Huhtikuun kaikki muut viikonloput onkin aikamoista haipakkaa... Eilenki käytiin Lapualla pelaamassa ne final fourit ja haettiin hopeat kotiin! Ihan kivahan se oli saada mitalikokoelmaan yks mitsku keskiseltäki alueelta, ku eteläiseltä alueelta on jo niin monta... (vaatimattomuus kaunistaa, right?) ;)
Kohti viimeistä vauvaviikkoa! Hörs!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)