Taas kerran mul oli kauheet ennakkoluulot, että leikkuris on ihan jotenki super kriittistä ja et on niinku tosi tosi tarkkaa ja kaikki pitää osata valmiiks tosi tosi hyvin.
NO EI.
Kaikki tää osoittautui pitkälti vääräksi heti kun aamulla osastolla meidät opiskelijat otti vastaan oikein miellyttävä opiskelijavastaava Mikko. Kierrettiin kaikki leikkausosastot läpi ja käytiin käytännön juttuja samalla läpi, mut mä en kyl muista puoliakaan mitä höpötettiin, enkä varmaan ees löydä pukkaria huomenna päikissä :-D
Meiät kaikki neljä opiskelijaa tyrkättiin heti vaan saleihin ja mukaan toimintaan. Mul on ekana anestesiapuoli, ja voin vaan sanoa että HYVÄ RIIKKA, tein hyvän valinnan kun otin ne näin päin!! Leikkaussali itsessään on ihan tosi oma maailmansa, nii musta on tosi kiva että pääsee nyt eka kahen viikon ajan vähän seuraamaan mitä ne sillä i-puolella tekee, kun anehoitajalla on tavallaan aika simppeli homma (varsinkin jos potilas on puudutettu ja hereillä). Maanantaina olin siis kolmessa päiväkirurgisessa olkapääleikkauksessa mukana, ja olin kyl niin pihalla XD Ensinnäkään en ees tienny keitä kaikkia ne tyypit oli siel salissa. Tai okei kaks niist oli sillee epäselviä tapauksia. Otin heti taas aktiivisen roolin opiskelijana ja ängin itteni seuraamaan plexus-puudutuksen laittamista. Pääsin siinä kyllä sitte osallistumaanki ihan vähäsen, ku laitoin potilaalle seurantalaitteet, lisähapen ja OMG MITEN KUUMOTTAVAA OLI kun lääkäri pyys mua laittaa ultraäänilaitteeseen sitä geeliä ja pujottaa sen koko systeemin muovipussiin?!?!? Olin iha varma, että mokaan sen, mut no sitä nyt ois ollu vaikee mokata hahah! Mut siis niin heti ekas leikkaukses huomasin, et ei ne hoitajatkaa aina tiiä kaikkee, esim mitä instrumenttii tarvitaan tai et aijaa, tähän leikkaukseen kuulukin rtgkuvaus... Joten todellakaan ei opiskelijankaa tarvii kaikkea osata valmiiks!
Se oli viel hauska potilas kun se sai sit kevyen rauhottavan lääkkeen nii se rupes höpöttää kaikkee tosi hassuu ennen ku se nukahti. Tuli mielee iha oma humautus viiden vuoden takaa, ku aloin kans selittää kaikkee maan ja taivaan väliltä...
miten niin mua muka jännitti?
No tänää sit heti aamusta menin oman ohjaajan kans heräämöön. Olin jo etukäteen kelannu, et voi nyt helvetti joku heräämö et vähänkö tylsää. No se kyl oliki iha sika tylsää. Vast kymmenen maissa tuli eka potilas salista, ja oikeesti ei siel niinku tehty mitää sille :D Laitettiin seurantamonitoreihi, annettii jotain juomista ja siis oikeesti ei paljon mitään muuta. Onneks sit tuli sille mun ohjaajalle pyyntö, että voisko se mennä i-hoitajaks SEKTIOON. Mä heti kärppänä sanoin, että mää lähen mukaan jos vaan sille äidille sopii. No äidille sopi ja siel mä sit olin, mun ekassa "synnytyksessä"!!!!!
Se oli kyllä tosi hurja homma. Mulle monta kertaa sanottiin, että mitä teen jos tulee paha olo tai jos alkaa pyörryttää. Mä olin vaa nii innoissani, et en ees osannu jotenki ajatella, et vois tulla paha olo. Enemmän mua eilen jotenki inhotti, ku skopioitiin olkapäätä ja must ne kudokset näytti iha superällöiltä, ihan ku ois ollu jotain linnun höyhenii siel leijumassa. Sit lopetin kattomisen. :D
Mut tuol sektiossa kaikki ihan puuduttamisest lähtien oli jotenki kauheen kliinistä ja liian rutiinia ja mua hirvitti, et eiks kukaan sille äidille juttele, se kuitenkin on saamassa lapsen. Se mahan auki viiltäminenki oli aika kreisii, ku se gynekologi vaa niinku leikkas siit semmosen suikaleen ihoa pois. Sit se kerros kerrokselta rupes vaa viiltelee kudoksii auki kohti kohtua. Mä en aluks ees tajunnu et nyt seuraava viilto tulee kohtuun, ku se lapsi oli niinku selkä ylöspäin nii se ei näyttäny miltään, mut sit ku se kohtu viillettiin auki nii iha hulluna vaa lapsivettä valu ja imusäiliö täytty kauheet vauhtii! Sit vaa ihan käsin revittii isommaks niit kaikkia kudoksia ja kohtua ja kaivettiin sen lapsen pää sieltä ulos. Sit se jo alkoki parkuu vaikka vaan pää oli ulkona! Sit ku lapsi oli kokonaa nostettu ulos nii en oikee tiiä mitä siin sit tehtiin, napanuora ainaki katkastiin ja sit se vaa annettiin kätilölle. Siinä meni kyl keskittyminen kokonaan vauvaan, et en todella tiiä mitä siin tehtii äidille sen hetken ajan. Istukka kaivettiin ulos ja se oli kyl ehkä ällöttävin osuus. Se oli must vaan tosi inhottavan näkönen. Se kohtu oli kans iha jotenki valtava, en tosin tiiä onks ne aina tommosia mut se vaa näytti todella suurelta. Sit ne imi ja paineli kohtua ja rupes pikkuhiljaa parsii paikkoja kasaan. Siinä kesti tosi kauan, ja taas mua kauhistutti et kukaan ei sille äidille jutellu eikä kertonu mitä tehään tai mikä tilanne. Mäkään en päässy sen äidin luo, ku en ollu steriili ja olin siellä kaikkien steriilien vehkeiden takana äidin jalkopäässä. Mut sit varmaan ku oli tunti menny sitä ompeluu niin se äiti rupes ite juttelee ja kyselee, varmaan kyllästy olee hiljaa! Mut kyl se kyseliki kaikkee että oliko lapsella hiuksia ja mitä se paino ja rupes puhuu nimiehdotuksista. Et oli sil kaikki ihan hyvin :-)
Mutta niinku oikeesti. Näiden kahen päivän perusteella tää on ollu ihan tosi mielenkiintosta! Ja EHDOTTOMASTI paras vastaanotto opiskelijoille ja todella opiskelijamyönteinen ympäristö!!! Kertooko jotain, et joka viikko on kahdesti opiskelijoiden tapaaminen joko koulutuksen tai yleisen höpinän merkeissä. NIIN SIKA HYVÄ ILMAPIIRI. Kiva jatkaa tästä! Ja finally saan koko harkan tehdä oman ohjaajan kaa, joka ainaki täs anepuolella on ihan superkiva!
Koko stoori löytyy snäpistä, täs vaan nopee sneak peek mitä sinne ehin päivittelee ennen kotiinlähtöä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti