maanantai 5. lokakuuta 2015

What up harkka

Moikkis.

Mun kuuden viikon harkka on mennyt ihan super nopeesti, en voi sanoa että oisin vihannu tota harkkaa, mutten täysin kyl oo rakastanutkaan. Must tuol on ollu kivaa, oon oppinu paljon taas uutta ja kyl mä vaan enemmän tykkään tuol kentällä olla kun koulunpenkillä. Oon enemmän tekevää sorttia.

Kuudesta viikosta on tänään jäljellä kolme päivää, jos tätä päivää ei enää siis laske. Torstaina on vika vuoro. Nytkin mun pitäis olla kovaa vauhtia harkassa tekemässä töitä ja oppimassa, mutta tässäpä mä makaan sängyssä ja kirjotan tätä tekstiä. Ai miks?

No alustukseksi siis torstainahan oli Kauppakadun Approbatur, jonka vuoksi olin tarkoituksel ottanut perjantain vapaaksi. Perjantaina illalla oli kuitenkin koristreenit, mihin luonnollisesti menin ihan täysissä voimissani. Olin mukana yhdessä treenissä, missä mä seison keskellä kenttää, saan syötön toisesta päästä ja avaan pelin toiseen päähän. Jotenkin mä onnistuin syöttää sen pallon jossain saatanan kiertoliikkeessä (ehkä???) ja syöttäessäni kuului niksnaks ja tipahdin 20cm kasaan. En pystynyt enää seistä suorassa.

Ok no lopputreenit sit vaan istuskelin ja vähän yritin jumppailla selkää, ei ollu viel niin tuskainen olo paitsi kävely oli vähän hankalaa. Pääsin onneks koutsiparin kyydissä kotiin, ja kun kotiin pääsin niin helvetti oli irti. En pystyny olee missään asennossa, otin ekan satsin 2x400mg buranaa ja soitin iskälle. Sit soitin äidille, ja konsultoin maailman parasta Annaa, että mitäs saatanaa nyt tehdään. Soitin myös harkkaan ja kerroin tilanteen, ja optimistina sanoin, että mä ilmotan aamulla pääsenkö tulemaan vai en. Lisää buranaa yöksi ja toivotaan et huomenna päivä on uus. Ei se yökään nyt ihan ruususta ollut, itkin tunnin ja mietin että soitan ambulanssin tuikkaamaan piikin pyllyyn jotta saan nukuttua. Sit aloin ajatella et voihan nyt perä, et mä oon tääl yksin et kukas niille avaa rapun oven tai tän kämpän oven?! Siin kohtaa olin niin rikki et en osannu ajatella, et ei se oo mun ongelma, kyl ne keinot keksis. Löysin sit asennon missä ei sattunu niin paljon – sikiöasento, jos joku tietää – ja nukahdin.

Aamulla en päässy sängystä ylös, ja soittoa harkkaan että heipparallaa en pääse paikalle. Pikaiset paranemiset ja tsempit kuultuani kipu alkoi taas. Jatkoin nukkumista, ja noin klo 12 otin ekat buranat 2x400mg. Äiti lähti ajamaan yhen aikaan iltapäivällä kohti Jykylää, ja toi mukanaan paljon ruokaa ja Panacodia... Otin iltapäivällä taas 2x400 burtsaa, mut kipu ei ollu lieventyny vielä yhtään, istuminen, käveleminen, seisominen, makaaminen, kaikki oli ihan hirveetä tuskaa. Yöksi taas 2x400mg buranaa + Panacod (500mg parasetamol+30mg kodeiini).

Sunnuntaiaamuna piti herätä aikasin, koska tytöillä oli matsit Muuramessa. Siinä kasilta heräsin, olin nukkunu aikalailla taju kankaalla, kiitos Panacodin, mut heti kun lähti liikkeelle niin johan kipu taas yllätti. Voin kertoo, et housujen pukeminen ja sukkien ja kenkien laitto oli aikas perseestä. No ekan pelin kestin, klo 11 mennessä oli menny jo 800mg buranaa ja kipu vaan jatku. Meiän seuraava matsi alko vasta kahelta, joten mentiin äidin kans keskussairaalalle päivystykseen, sain piikit pakaroihin klo 13 (toinen oli relaksantti ja toinen kipulääke, meni nimet vissii vähän ohi...) ja sit takasin matsiin. No ne piikit alko vaikuttaa vasta joskus illalla kotona, joten särkylääkettä siinäkin otettiin apuun. Myös autoon istuminen ja autosta poistuminen oli kauheeta, koska siin joutuu nostaa lantioo eli käyttää alaselän lihaksia... Sunnuntaiannos oli siis 800+800+600mg buranaa, 1000mg panadolia + panacod yöks. Kyl mä viime yön nukuinki ihan hyvin.

video


video

Nyt selkä on rauhottunut, koko aikaa ei säre. Jotkut asennot on edelleen vaikeita, ja ei mun kävelykään nyt ihan normaalia vielä oo. Mut parempaan mennään koko ajan! Ois vaan pitäny sillon pe yönä soittaa lanssi, niin en ois ehkä enää näin kipee...

No sairaslomaa sain 3 päiväks, eli eilen ja ma+ti. Eilinen mul oli anyway vapaa, mut tänään tarttenki huilipäivän, ja huomenna on mun arviointi joten pakko lähtee sairaalalle jokatapauksessa ees hetkeks. Jos ei keskiviikkona oo kivut kadonnut, niin pitää mennä uudestaan lääkärille.

Kysyin mun harkan ohjaavalta opelta, et mitä nyt teen kun on tullut poissaoloja, niin hän ihanan ymmärtäväisesti vastas, että lepoa ja paranemisia vaan. Tiistaina varmaan viel käydään läpi, et tuleeko mun korvata nää jotenkin, mutta siitä mun ei nyt tarvii huolehtia. Onneks! Mut tälleen mun harkan vika viikko nyt sit menee. Toivottavasti oon kunnossa pian, alkaa nää seinät ja netflix käymään puuduttaviks... Ja oishan nyt muutenki kiva mennä tekee vielä viimeset vuorot harkkaa, eikä lopettaa tälleen poissaoloon tätä kuutta viikkoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti