lauantai 31. lokakuuta 2015

Jos oon jo kotona miten voi olla koti-ikävä

Täl viikolla alko koulu kunnolla puolen vuoden tauon jälkeen, ja vitsi et tuntuu et oisin ollu siel viikon sijaan jo kuukauden. Tosi paljon tehtävää ja asiaa ja uutta ja mielenkiintosta, mutta kyllä siis tuntuu oudolta olla taas siellä!

Mitä nyt opiskellaan, on gerontologinen hoitotyö ja perhehoitotyö. Se gerontologia on vähän kuivaa, koska meille kätilöille ei tuu kotihoidon harkkaa, niin jotenki vähän nihkeesti jaksaa keskittyä. Vaikka seki on tosi mielenkiintoista ja kelailen tosi paljon omia isovanhempia mutta silti se on jotenkin vähän hidasta. Perhehoitotyö on super työllistävä, mutta ihana opintojakso! Päästiin just perjantaina leikkimään vauvojen kanssa ja torstainakin illalla oli tosi tärkeitä ja mielenkiintosia keskusteluita perheen suhteista. 

Eilen oltiin yhen luokkalaisen kanssa lasillisilla ennen Sannin keikkaa, ja puhuttiin kuinka huono motivaatio on mihinkään. Mietittiin, et miks, koska tosiaan koulus ollaan oltu viimeks sillon huhtikuussa. Ja nää opintojaksot on tosi mielenkiintosia, mutta miks ei oo motivaatioo?

Mä täs itse pohdin, et pimeys on suuri vaikuttava tekijä. Toinen on myös varmasti se, et ikinä ei ehdi lepäämään, ja vaik oli just syysloma niin ei sillonkaa mitään lomailtu vaan koko ajan on ohjelmaa ja tekemistä. Enkä mä juurikaan kesälläkään lomaillu, mut kukapa opiskelija lomailis. Nyt vaik koulua ei aina ookaan maanantaisin ja tiistaisin, niin silti joka päivä on jotain tekemistä koska oppari. Tänäänkin oon monta tuntia jo vääntänyt oppariin lisää tekstiä, ja koska käännän enkusta suomeks paljon materiaalia, niin menee paljon aikaa ja hermostun ite itteeni kun tajuun kaiken mutta en osaa kääntää sitä suomeks järkevän kuuloseks lauseeks. 

Mulla myös on iskenyt tää nykyään jo perinteeks muodostunut syysikävä hyvin aikaisin tänä vuonna. Johtunee siitä, että sain maanantaina suru-uutisen, et mun kissa jouduttiin lopettaa, koska se oli ilmeisesti jäänyt auton alle eikä sitä ois oikein leikkauksilla voitu enää fixata kuntoon :'-(. Oon maanantaista lähtien koko ajan vaan miettiny, et millon mä pääsen seuraavan kerran kotiin, millon mul ois sauma lähtee. Mut se menee valitettavasti kolmen viikon päähän. No, onneks ees sillon! Täs välis on esim. isänpäivä ja iskän synttärit, niin niitäkin jo etukäteen harmittelen et en oo kotona silloin. 
Mut tiettekö tää fiilis on niin outo. Mä oon koko ajan mun kotona ja mä rakastan olla yksin täällä omassa rauhassa, mut silti mä kaipaan ihan suunnattomasti kotiin aina sillon tällön. Nytkin.

Paras kai jatkaa opparia, niin saan ajatukset pois kotoota. Pitkästä aikaa laitan muutaman kuvanki tähän viel messiin. Hyvää Pyhäinpäivän iltaa! Muistelkaa rakkaitanne! ❤️




Mimmi❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti