Turhaa pelottelua!

Viime viikol harjoteltiin labrassa i.v. kanyylin laittoa. Jos olin verinäytteenotosta sekasin, niin tää kanylointi tuotti oikeesti jotain lisälyöntejä... Mä en vaan oikeesti kestä suonia. Hyi. Varsinkaan tos rantees ja kämmenselässä. Yh.

Saatiin harjotella taas leikkikädellä, mut ei se ollu yhtään sama. Siinä oli valmiit reitit neulalle mentäväks, eikä siin ollu semmosta oikeeta "vastusta", mitä ihosta tulee. Ja suonesta...

Me tehtiin kolmen ryhmässä kanyloinnit, ja mä olin ekana potilas. Mua jännitti niin paljon, et ajattelin sen olevan viisainta päästä eroon jännityksestä, koska eihän mun pistämisest tulis mitään kun kädet sheikkaa. Mua sit pistettiin, ja se oli niin epämiellyttävää. Mä en kyllä ollut helpoin potilas, en ollu kauheesti hiljaa. Ja annoin hoitajan hyvin selkeästi tietää, että ei tunnu kivalta! Sori, Aino. Hyvin se meni, ekalla suoneen (vaikka joutuki vähä kalastelee), ja that's it! Mut ikävältä se tuntu.

Mun kanylointi ei onnistunu ekalla kerralla. Maran suonet on muutenkin tosi pienet, mut en vaan osunu. Hetken kalastelin, ylösalas, oikeellevasemmalle, mut en saanu suonesta kiinni. Aattelin, et okei no ihan sama, nyt ainaki tiiän mitä tää on. Vaihdoin labrakamat pois päältä ja katoin ku muut teki.

Meil oli semmonen ensihoitaja Kalle mukana avustamassa ja opettamassa kanyylinlaittoa, ja se sit käski mun pistää uudelleen, koska kaikkien piti saada onnistunut suoritus. Tälleen jälkeenpäin kiitän kyllä häntä, koska jäi hyvä mieli ja todellakin nyt tiedän, et sen tuntee kun se suoni läpäistään. Mara oli uudestaan mun potilaana, ja se meni tosi hyvin! Oikeen tunsin semmosen napsahduksen, kun neula puhkas suonen seinän. Ei voinu olla huomaamatta! Että kiitos Kalle, opetti tosi hyvin ja rauhallisesti, eikä muakaan enää jännittäny melkeen yhtään. :)

Tää kanylointi oli varmasti vaikein homma mulle labroista. Mutta done! Ihan turhaan siitä peloteltiin, että tosi vaikee ja sattuu yms. Jokainen kokee sen eri tavalla, varmasti kenestäkään se ei tuntunu kivalta, mutta jokainen onnistui. Toinen ryhmä kerto, että niillä kanylointi oli onnistunut ihan vaa muutamalla, joten tuntu kivalta, et meillä oikeesti katottiin että jokainen onnistuu. Ei sit ehkä niin paljon jännitä, kun kentäl ekaa kertaa laittaa kanyylia potilaalle.

Tänään ja huomenna oon korvaamassa viime syksyn ankkuriviikon poissaoloa (sillon kun olin Studia-messuilla.....). Vähän silleen ärsyttää, kun omaa kouluu ois kyllä kans ihan kiitettävästi. Mut enää kaks aamuu ja kotiin.... <3