Tein Tehyn testin, jossa testatiin että millainen minä olen. Viimeinen väittämä oli "Vähänkö olen ylpeä - ammatistani!" Vastaukset siis määritellään janalle missä toinen pää on samaa mieltä ja toinen pää eri mieltä.
Mä jäin jotenkin miettimään tota, en oo tavannut montaakaan hoitoalan henkilöä, joka ei olis ylpeä ammatistaan. Mut miks hoitohenkilökuntaa ei sit arvosteta? Ja miks hoitohenkilökuntaa on aina liian vähän?
Mun testin tulos kuulostaa tältä:
"Sinä olet Tehy! Osaava ammattilainen - aina työtilanteiden tasalla
Sinulle oma ammattitaito on kunnia-asia ja työ motivoi. Olet terveellä tavalla ylpeä omasta osaamisestasi, mutta uskallat myös kysyä neuvoja silloin kun et tiedä. Opiskelijaharjoittelijoiden keskuudessa olet suosikkiohjaaja, jolla on halua opettaa sekä valtavasti tietoa ja taitoa tarjottavana. Tehyn aktiivina voisit hyödyntää osaamistasi ammattiosaston ja työyhteisön välisenä linkkinä - tutorina, yhdysjäsenenä tai jäsenhankkijana!"
Ei ois ehkä enempää voinut kuulostaa hyvältä! Tossa on paljon totta jo nyt, vaikka ei puhuttais edes hoitotyöstä. Hyvä tavoite mulle, vaikka se päätavoite (= haave, unelma) onkin lääkis.
Minä onneton sain tossa pari päivää sitten syvän viiltohaavan vasemman keskisormen DIP-niveleen, kun olin pakkaamassa reppuuni uusia keittiöveitsiä. Veitsi hyökkäs kuitenkin ulos pakkauksestaan ja sai aikaan meikäläisen minipaniikin ja verivirtauksen. Verenvuoto ei oikeen oo lakannut tässä parin päivän aikana, koska tuo nivel väkisinkin taittuu koko ajan ja palkeenkieli aukee aina uudestaan. (Voin kertoo, että toi keskisormen käytön välttely on ihan helkkarin vaikeeta!)
Tässä siis kolmen päivän ajalta kuvat. Vähän on ällömmän näkönen livenä!
Kävin äsken terveysasemalla (osin myös oman mielenrauhani takia) näyttämässä sormeani, ja siellä aivan ihana sairaanhoitaja laitto haavan teipeillä kiinni. Sain niin hyvää palvelua ja ohjeistusta, että tuli tosi hyvä mieli! Oli pakko myös hänelle kertoa, että minusta tulee kätilö, ja että osaan kyllä itsekin tarvittaessa teipata sormeni uudestaan. Niin mielettömän ihastuttava vanhempi hoitaja! Toivottavasti minäkin voin jonain päivänä olla yhtä osaava ja hyvän mielen aiheuttava hoitaja, missä ikinä työskentelenkään!
Pointtina tässä koko tekstissä on varmaan se, kuinka paljon negatiivisuutta hoitoalaan liittyy. Millon on päivystyksessä 6h jonot, millon on lääkäri myöhässä ja joskus saikkua ei myönnettykään kolmea päivää, sen sijaan vaan kaks. Silti, SILTI, hoitohenkilökunta on ylpeitä omista ammateistaan, vaikka kuraa tulee niskaan törkeen paljon! En puhu välttämättä lääkäreistä, koska karusti yleistämällä lääkärit on monasti turhankin ylpeitä. :-D Mutta kuitenkin. Tosi mahtavaa, että hoitohenkilökuntaa vielä tuetaan kaikilla ammattijärjestöillä ja yleisesti hoitajilla on kai aika tiivis yhteisö. Mä niin haluun olla osa sitä!! Can't wait to be a nurse! Can't wait to be a MIDWIFE!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti