Kesäajatuksia

Mun pitäis nytkin olla nukkumassa, koska aamuviiden herätys tulee nopeammin kuin luulenkaan, mutta koska nää ajatukset on mietityttäneet mua tosi pitkään jo, päätin tulla purkamaan ne näin julkisesti.

Kesä on kohta ohi. (Lasken kesäksi edelleen peruskoulukesäloman, eli sen 10 viikkoa, alkaen kesäkuun alusta.) Mä oon ollut koko kesän töissä, ensimmäiset kolme viikkoa vähän oman alani töissä henkilökohtaisena avustajana, ja se oli tosi kivaa. Tosi opettavaista ja rankkaa, mutta tosi hyvä eka hoitoalan työ.

Viimeiset kuusi viikkoa mä oon ollut siivoojana lentokentällä. Tosi fyysistä, rankkaa myös henkisesti, koska työrytmi on semmonen, etten paljoo ehdi kavereita nähdä. Mutta oon psyykannut itteni niin, että tätä se mun tuleva työnikin tulee hyvin pitkälti olemaan, tosin tän kaksvuorotyön sijaan kolmivuorotyönä. Herään aamuvuoroon viideltä ja oon neljältä iltapäivällä kotona. Iltavuoroon joudun bussien takia lähtemään klo 13 ja paluubussi on kotona vähän ennen puoltayötä. Mutta en valita, musta tää työ on ollut ihan mukavaa. (Nyt oikeasti tarkotan tätä. Lähes jokaisessa aikaisemmassa duunissani oon ollut ekan päivän jälkeen sitä mieltä, että tää on perseestä, en mee huomenna!)

Kuitenkin mikä mua on mietityttänyt kauheesti mun supermukavien työkavereiden ammatinvalinta. Tai ei - pikemminkin työpaikka. Siellä on muutama noin nelikymppinen nainen, jotka aina pukkarissa sanoo, että "käy koulua, opiskele, älä tuu siivoomaan tää on huono työ". Mua jollain tavalla kauhistuttaa tollaset puheet. En oo kysynyt, enkä kyllä kauheesti kehtaakaan, että onko heillä koulutusta jollain toisella alalla. Tuolla on monia siivoojia kymmenien vuosien kokemuksella! Mä en oikein ymmärrä, miten voi sanoa että työ on huonoa. Tässä maailmassa - myös Suomessa - on niin paljon työttömiä ja työttömäksi kouluttautuneita, että mikä vaan työ on aina hyvää, vaikka itse työn tekeminen olisikin kuinka syvältä takapuolesta.

Tänään lentokonesiivouksen jälkeen juttelin yhden työkaverin kanssa. Hän on Espanjasta muuttanut kuusi vuotta sitten Suomeen, hän on lakimies, hänellä on paljon työkokemusta ja suomalainen vaimo. Siivoojana hän on ollut kolme vuotta lentokentällä. Wait... lakimies? Jep. Hän on opiskellut Espanjassa kalliin koulun lakimieheksi, ja Suomeen tultuaan hän olisi totta kai halunnut tehdä oman alansa töitä. Mutta viran laillistaminen Suomessa ei noin vaan käykään, koska lait on eri Suomessa ja Espanjassa, joten hänen täytyis käydä yliopistossa opiskelemassa lisää tullakseen lakimieheksi Suomessa. Se on tietysti yks pitkä penni myös. Lisäksi häneltä vaaditaan tosi hyvää suomen kielen taitoa, mikä on myös pitkä prosessi näin aikuisiällä.

En siis tiedä, kuinka monella mun siivoojakollegoista on samanlainen tarina taustalla, jotkut on eläkkeellä mutta haluavat pysyä työelämässä, jotkut on valinneet siivoustyön, jotkut tekee tota työtä koska muuta ei oo, ja joillekin se on vaan työ. Mulle se on "vaan" kesätyö.
Toiset ovat olleet tuolla muutaman kuukauden kun toiset ovat olleet siellä yli 20 vuotta. Mä oon tuolla seitsemän viikkoa.
Joka päivä kuulen, kun joku työntekijöistä sanoo, että "en tiiä tuunko loman jälkeen takasin".

Mun pointti tässä on se, että oon todella iloinen siitä, että oon valinnut hoitoalan. Kaikki on toki aina mahdollista, mutta ainakin teoriassa multa ei koskaan pitäis loppua oman alan työt! Enkä nyt väitä, että ainoastaan hoitoalalla on ikuisesti töitä, mutta näiden kuuden ja tulevan seitsemännen viikon perusteella voin sanoa, että vaatii pitkää pinnaa pysyä tommosessa liukuhihnatyössä. Ja sit jos lähtee vaihtamaan työpaikkaa niin yhtäkkiä ei pääse enää mihinkään ilman koulutusta tai koska oot "liian vanha". Niin no - joillekin se sopii. Ite mä kaipaan vähän enemmän vaihtelua. (Sekä vähemmän työvaatekerroksia.)

Mutta ihmiset! Älkää valittako työstänne. On oikeesti iso juttu, että ylipäätään ootte saaneet töitä. Jokainen työnhakija sen tietää, kenellekään se työnhaku ei oo mitään helppoa eikä lempitouhua, joten olkaa iloisia että teillä on töitä.

Ja miettikää, te joilla on opiskelupaikka. Vain neljäsosa hakijoista on saanut opiskelijapaikan ammattikorkeakouluihin viime kevään haussa. Arvostakaa sitä. Mä ite myös onneks tajusin alkaa arvostaa omaa koulupaikkaani ajoissa... Ja nyt myös arvostan hirveen paljon enemmän omia kesätyöpaikkojani kuin esimerkiksi kesän alussa.

No tämmösiä kesäajatuksia. Nauttikaa kesästä ja hyvää koulunalkua tai -jatkoa evribadi! :)