maanantai 14. heinäkuuta 2014

Osoite muuttuu!

Siis voi jumpe etten oo tännekään ehtinyt tietoja päivittelemään.

Anyway, mun tää koulunvaihdosprosessi ei todellakaan sujunut ihan mutkitta. Sillon 30. päivä kesäkuuta kun suuri osa koulupaikoista selvis, niin selvis kyllä munkin, että en päässyt Metropoliaan enkä Diakiin. Kuitenkin se kirje jäi tulematta, ja just sitä mä eniten odotin, koska siinä selviää pisteet ja varasija. No, surun murtamana tein päätöksen, että minen v*ttu Jyväskylään mee, ja irtisanoin kämpän Koasilta ja päätin mennä sit avoimeen amkiin.

Tästä asiasta ei kotona puhuttu. Kukaan ei saanut sanoa tai kommentoida mun kouluasiaa, koska tottakai mua vitutti, tää jota eniten maailmassa halusin - päästä kotiseudulle opiskelemaan - ei onnistunukaan niin kuin oli suunnitelmissa. Mutta olin 100varma, että en lähe takasin Jykylään, ja että muutan vaarille koska en haluu kotiinkaan jäädä.

Tossa viime viikolla itku kurkussa juttelin iskän kanssa. Olin joka päivä töissä miettinyt ja vääntänyt tätä kouluasiaa. Ei mun oo mitään järkee viivyttää mun opintoja, jos alotan avoimessa alusta, niin mitä se hyödyttää? Jos haen uudestaan siirtoa tai haussa, niin miten mun tilanne ois yhtään eri? Viisain päätös ois siis vaan palata kouluun, vaikka se sit Jyväskylässä oiskin.

MUTTA. Tästä alkaa tää hauska osuus.

Mä ehdin siis irtisanoa mun asunnon, josta täytyy lähtee heinäkuun aikana. Laitoin uuden hakemuksen Koasille, ja soitin vielä perjantaina sinne toimistoon, että moi tilanne on tää ja tarvitsen kämpän asap. No, Koasin kaikki kämpät on varattuja. Niillä ei siis ole tarjota asuntoa. WTF mä ajattelin. Siis oikeesti, eikö niillä muka oo mitään kiintiöö just tämmösiä hätätapauksia varten? Ei kauaa mennyt, kun siellä vaihtu puhuja toisessa päässä ja se löysi jostain Kuokkalasta jonkun kolmen hengen solun jossa on naurettavan pieni vuokra. Okei, mä otan sen. Ja sit mulla on edessä hauskasti yhden päivän aikana jäätävä urakka (sain siis sovittua, että saan avaimet uuteen jo heinäkuun vikalla viikolla), tyhjentää edellinen ja tehä loppusiivous siellä ja sit täysiä vaan muuttaa ne kamat toiseen kämppään. Auttavat kädet ovat tervetulleita! 
Mutta voitte vaan kuvitella, kuinka paljon kirpas toi solu, mun ihanasta kahen hengen isosta solukämpästä pienempään ja kahen muun ihmisen kanssa jaettavaksi. Jotenkin mulla on silti hyvä mieli siitä, loppujen lopuksi ihan sama kunhan on katto pään päällä.

Mutta semmonen sähellys tämän kanssa. En ehkä olis toivonu tän menevän näin, mutta katotaan sit uudelleen syksyllä. :D Ja olisin mä muutenkin muuttanut jossain vaiheessa, kun meiän koulukin muutti, ja koulumatka olis noin triplaantunut sieltä edellisestä. Nyt matkaa on semmonen pari kilsaa, niinku oli aikasemminkin. Just bonari siis!

Toivottavasti teiän haut ja koulupaikat on ollut selkeempiä, ja onnea kaikille uusille opiskelijoille! Ei kaikkien opiskelijaelämä oo tämmöstä, ainakin todella toivon niin!! Mukavaa kesän jatkoa ja tsemppiä opintoihin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti