Ei kiinnosta.

Ei kiinnosta. Ei vaan kiin-nos-ta.

Motivaatio? Mikä se on?

Huh huh. Anatomian tentti huomenna. Lauantaina projektipäivä. Sunnuntaina risteilylle. Mikään noista ei nappaa, ei sitten yhtään. Ei edes risteily.

Ajatus siitä, että oon kevään jumissa Jyväskylässä enkä opiskele täällä mitään, on ihan järkyttävän masentava. Motivaatiota ei oo, enkä tiiä miten sen löytäis uudelleen. Uus jakso alkaa maanantaina, ehkä se tuo uutta sisältöä ja ohjelmaa sitten. Mut todella tyhjältä näyttää kevät. No miksen sit lähtis kotiin kevääksi tekeen töitä? No v***u kyllä lähtisinki, mut sit meillä on joka torstai treenit, ja välillä käydään jutustelemassa vanhusten kanssa niiden kotona. Ei vitsi hei, kiinnostaa tosi paljon. Vaikka voi se olla kivaakin, mut täl hetkel kaikki vaan tuntuu ihan ihme pakkopullalta.

Tänään käytiin keskustelua maanantain synnytyksestä, oppimistapahtumista ja yleensäkin oppimisesta. Ei ollut kauheen kivaa saada palautetta ekasta isosta synnytyksestä, kun meil ei ollut siitä mitään hajua, niin oltiinkin sitten toimittu tosi huonosti jotenkin. Ei omasta mielestä, mutta ei kuulemma toimittu silleen miten tiimit toimii... Taas kerran fiilis laski. Ja sit kun mietittiin, et mitä ollaan opittu ekassa jaksossa, niin ei me oikeen keksitty mitään. En tiiä mikä tää nyt taas on, mut ihan kummalliselta vaan tuntuu tää opiskelu itellä. Katellaan miten tää kevät tässä nyt menee.

Ai niin, meillä oli tänään kahen luokkakaverin kans se kirjaesitelmä. Meni hyvin, porukka tykkäs ja oli meilläkin ihan kivaa! Saatiin myös projektiin lisää tuulta purjeisiin. Ja nyt taas sitte anatomiaa lukemaan. AWESOME. Ei kiinnostais (jos ei viel käyny ilmi).

Mul on kauhee ikävä kotiinki. Pääkaupunkiseudulle.