maanantai 6. maaliskuuta 2017

VIKA! Nyt on oikeesti vika

Joo no taas tää päivittäminen jääny vaiheeseen, tuntuu et joka hetki on aina jotain tekemistä!
Kuuluu hyvää, kevät tulee ja vika harkka pyörähti tänään käyntiin. Elämme jännittäviä aikoja kevään suhteen!!!

Kuitenkin, vauvaosastolla meni tosi tosi kivasti ja koin että tein siellä hoitajana tärkeetä työtä. Loin kivoja vuorovaikutussuhteita perheisiin ja joistain vauvoista tuli jollain tavalla tosi tärkeitä ja vaikka en ois hoitanut niitä sinä päivänä ni kävin kattomassa niitä ja juttelemassa perheille. Vielä vikana päivänä kävin toivottamassa mun lempiperheelle hyvät jatkot ja tsemppiä kotiutumiseen, ja siinä kyllä sekä minä että perheen äiti herkistyttiin kyyneliin. Se oli jotenkin tosi tärkee hetki :')

Arviointi sujui kans puhelimitse tosi hyvin ja mun maikka oli tosi kiinnostunut kaikesta oppimastani ja kokemuksestani. Kiva tietty, kun tää on vika harkka ja oppimista kuuluukin syventää. Sain tuolta osastolta hyvää palautetta ja mun oma ohjaaja oli kirjottanut mulle vielä kahden sivun kirjallisen palautteen ja tsemppikirjeen harkan päätteeks!! Oikeesti siis mikä homma!! Pliis levittäkää sanaa, HUSissa on ihan mieletön opiskelijoiden ohjaus enkä voi tätä tarpeeks hypettää!!!! Ihanaa, kun on oikeesti kokemus toisesta shp:sta niin pystyy oikeasti tätä tarkottamaan ja vertaamaan et niin, näinkin voi asioita hoitaa.

Tää sama meininkihän siis vaan jatkuu, nimittäin tänään alotin sit tän vikan harkan vikan osion (VIKA=VIIMEINEN!!!) tuolla lasten syövillä ja ei kuulkaa oo totta. Luulin, et ei voi mennä enää parempaan tää ohjaaminen. No menihän se. :D

Alkuinfo oli samalla tavalla kun Jorvin harkan alussa, eli kaikki tänään alottaneet sai yhteisen infon kliiniseltä hoitotyön opettajalta. Alotettiin Lastenlinnasta, edettiin Lastenklinikalle, jossa kierrettiin niin, et olin ihan täysin eksyksissä, ja sit koska mun osasto on väistössä niin se maikka vielä tuli tuomaan mut Kolmiosairaalaan. Tunneli, hissi ylös, tunneli, hissi ylös, kohti Kolmiosairaalaa, hissi ylös ja perillä. Miks ikinä valitin et Jyväskylässä keskussairaalalla on vaikee liikkua XD Kuitenkin, reitti selvä! 

Mun ohjaajalla oli tänään semmonen vuoro, et hän ei ottanu omia potilaita eikä käytännössä ollut vahvuudessa, mikä tarkoitti sitä, et istuttiin klo 12-15 perehtymässä mun harkkajaksoon ja osaston toimintaan ja käytäntöihin ja kierrettiin osastoo ja sairaalaa yms. Sain myös semmosen A4 kirjekuoren TÄYNNÄ kaikkia papereita. No jokes, se oli täynnä. Sieltä löyty työvuorolista (mun ohjaajien siis), lasten syöpätaudeista neljä eri nippua, perehdytys/tavoitevihko (jonka opiskelijavastaava on itse askarrellut ?????), harjoittelun tehtävävihko täynnä tehtäviä lääkelaskuista oireiden tunnistamiseen ja tietysti perus harjotteluinfo osaston käytännöistä ja vinkkilista opiskelijalle. MI-TÄHHHH. Ihan oikeesti en oo koskaan aikasemmin ollu näin innoissani jostain harkan alottamisesta ja vaan joidenki tehtävien takia, mut come on!!! Mul on oikeesti fiilis, että tuun oppii niiiiin paljon kaikkee tän kuuden viikon aikana. Niin kiinnostavaa ja hullun motivoivia tyyppejä ympärillä ni mikäpäs siinä!

No mutta joo! Kuus viikkoa aikaa leipoa itsestäni sairaanhoitaja! (OK – en ota tästä mitään paineita, niin monta sairaanhoitajaa on tullut vastaan jotka on sanoneet, et tän homman oppii tekemällä ja esim. päivystykses ne tyypit sano et vielä vuodenki päästä siellä alottamisesta voi tulla eteen tilanne, jota ei osaa tehä JOTEN se et valmistun ei tarkota sitä et mun pitää nyt sit osaa kaikki. Oon realisti.) Tsemppii kevääseen, pidän täällä jonkun loppupuheen sit kun alkaa hommat olee taputeltu :D counting days 41....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti