keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Vauvoja ja ajatuksia eutanasiasta

Ok ekana otsikon aiheet ei liity toisiinsa eli no worries!!!

Oon nyt tokaa viikkoa syventävässä harkassa vauvateholla, ja tuntuu että aika menee sika äkkiä! Oon melkeinpä jo puolessa välissä tätä ekaa harkkapätkää, ja sit oikeesti on enää se kuus viikkoa jäljellä. Ihan kreisii.

No mut! Vauvatehohan oli mulle jo Jyväskylästä tuttu, eli viime maanantaina mua ei juurikaan jännittänyt mennä osastolle. Pieni jännitysmomentti oli, kun tajusin että oonkin ainoo opiskelija, joka alotti sillon maanantaina! Tuolla on max kolme opiskelijaa samaan aikaan harkassa, mut kaikkien alotukset on porrastettu kahen viikon välein. Tosi kiva kyllä oikeestaan :)

Kätilöopisto on aika vanha sairaala, ja koska Jyväskylässä oli tosi uus vauvateho ja ton Jorvin harkan jälkeen, uusista tiloista siirtyminen vanhaan sairaalaan oli vähän shokki :D En jotenkaan alkuun pystyny käsittää, että yhdessä huoneessa voi oikeesti olla kuus vauvaa, eli siis kuus perhettä, samaan aikaan. En ehkä tajuu sitä vieläkään, mut enää se ei shokeeraa! Henkilökunta on tosi kiva ja osaston lääkäritkin huipputyyppejä! Täällä HUS alueella on kyllä ihan selkeesti PALJON opiskelijamyönteisempi meininki kun Jyväskylässä. Oon antanut siitä nyt jo palautetta täällä ja oon saanut vastaukseks, että HUS panostaakin opiskelijoiden ohjaukseen tosi paljon. Kiitos siitä!!

Mun omat ohjaajat on kans tosi kivoja, toinen on ensiapuvastaava sairaanhoitaja ja toinen on lastenhoitaja noin 30 vuoden kokemuksella. Eli asiantuntevat tyypit! Mul oli ehkä ruususempi muistikuva tällasesta osastosta, mut aika nopeesti se palautu mieleen, et ai niin, tää onkin paljon istuskelua ja hengailua. Niinhän sen kuuluu ollakin, et perheet hoitaa vauvansa ite, mut kyl se aina välillä on puuduttavaa vaan istuu tai lukee kolmatta rundia opiskelijamateriaaleja. 

Helsingin alueella ne ihan kaikista pienimmät ja hätäisimmät vaavit syntyy Naistenklinikalla, ja tuolla Kättärillä tehovalvonnassa olevat vauvat on ymmärtääkseni pääasiassa ihan ok kunnossa. Se varsinainen teho-osasto on kai myös Meilahdes, että jos joku toooosi huonokuntonen lapsi syntyy Kättärillä, niin ne sitten voinnin salliessa siirretään sinne. Eli siis Kättärillä vauvat on aika hyväkuntoisia ja suurin osa niistä onkin siellä kasvamassa.

Noh kuitenkin, oon päässyt hoitamaan ihania pieniä ihmisiä ja heidän perheitään! Oonki huomannu kuinka paljon rohkeemmin käsittelen vauvoja ja juttelen vanhemmille. On myös ollu siistiä huomata, et kun vanhemmat kysyy jotain neuvoa tai mielipidettä, niin oon osannut oikeesti vastata niille asiantuntevasti ja perustella mielipiteitäni näyttöön perustuvasti! Se on yks mun tän harkan tavoitteistaki :) Mutta ei oo siis ihan turhaan käyty koulussa...

Mun maikkakin kävi tiistaina, kun sattu olemaan Helsingissä työhommissa. Oli tosi kiva, et se kävi! Se on niin superkiva maikkakin. Ja varmasti oli hänellekin mielenkiintosta nähdä tota Kätilöopistoa, ku se on kuitenkin valtakunnallisesti tunnettu sairaala ja Suomen suurin synnytyssairaala. 


No mut sit tähän toiseen aiheeseen.

Mä oon pohtinut tätä paljon ja aattelin, että pitää nyt kirjottaa tämä ulos. Mua nimittäin ärsyttää, että eutanasiaa vastustavat tekee siitä niin negatiivisen asian. Vissiin itse P. Räsänenkin oli puhunu eutanasian yhteydessä myrkystä, joka tappaa.

En siis ihan oikeesti pysty ymmärtämään (ok – en oo tarpeeks asiaan perehtynytkään), että mikä perustelu ois riittävän hyvä sille, että eutanasiaa ei hyväksytä Suomen laissa?

Jos potilas on siinä tilassa, et tiedetään hänen kuolevan, oli aktiivista hoitoa tai ei, ja se kuolema ehkä pelottaa, saattaa olla kivulias, siinä voi kestää tosi kauan tai ihan vaan et potilas on valmis lähtemään, niin miksi hänelle ei voida suoda sitä viimeistä toivetta. Minusta henkilökohtasesti on kauheeta, et puhutaan jostain myrkystä tai siitä, että ois jotenkin lääketieteen vastaista ja että avustetaan itsemurha potilaalle (toki avustettu kuolemahan se kyllä on...). Sillä potilaalla on viimeiseen hengenvetoonsa asti päätösvalta (tai hoitotahto) omasta hoidostaan tai hoitamattomuudestaan.

Mä ajattelen, että jos eutanasian laillistaminen menee läpi, niin siin pitäisi olla sit tietyt kriteerit, milloin se voidaan toteuttaa. Että esimerkiks mä en vois mun menkkakivuissa mennä sairaalaan ja sanoo että mä haluun kuolla, antakaa letaali annos jotain morkkua. Vaan et siinä täytyy niinku oikeesti olla ne lääketieteelliset perusteet. Ja veikkaan, et jos joku toivoo itselleen armokuolemaa, niin hän on ehkä asian miettinyt ja ihan oikeasti haluaa sen itselleen toteutettavan. Tietty sit tulee kyllä mieleen niitäkin mt-keissejä, joissa joku on esimerkiks viidesti yrittänyt tappaa itseään eikä vaan onnistu, eikä sillä oo omasta mielestään mitään syytä elää. Ni onhan toi nyt moraalisesti ja eettisesti ja ihmisoikeudellisesti arveluttavaa, mut mä luotan et joku ratkaisu ja kultainen keskitie tähänkin asiaan löytyy. Mut nostan jo nyt hattua lääkäreille ja niiden arvostelukyvylle!

Näin tulevana sairaanhoitajana mä en jotenkin kestäis ehkä sitä, et mun potilas ois kuolemassa, ja hänet on vain sedatoitu vahvoilla kipulääkkeillä ja sit odotellaan et millon se henki loppuu. Varsinkin, jos kyseessä on esimerkiksi aivokuollut. Tai vaikka syöpäpotilas, joka saattaa kärsiä kivuissaan (tajuttomana?) vielä monia viikkoja ellei kuukausiakin. Tulee niin ihmisarvokysymykset mieleen, et kenen edun mukaista se on? Potilaan? Omaisten? Hoitohenkilökunnan? Sitä sopii miettiä. Mä itse kannatan eutanasian laillistamista, kunhan siihen saadaan järkevät raamit.

Nyt olen puhunut. Muistutan vielä että nää kaikki on mun henkilökohtaisia näkemyksiä ja edustan vain ja ainoastaan itseäni :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti