Moi! Uskokaa tai älkää, näin pian jo palasin asiaan.
Toka viikko Jorvissa on käynnistynyt. Olin viime perjantaina vielä sitä mieltä, että tuun itkemään loppuharjottelun, kun olin niin pihal kaikesta, enkä sen fiiliksen takia tykännyt koko viikosta ja koko hommasta tai harkasta. En saanut kiinni liikkuvista osista enkä hahmottanu mitä kaikkee mun pitää päivystyksessä hoitajana tehdä. Olin vielä eilen illallakin ihan paskana, et en haluu mennä tonne taas aamulla.
Tänään, neljännessä aamuvuorossani mä jotenki valaistuin! Osasin yllättävänkin omatoimisesti hoitaa asioita ja kun sain ekan oman potilaan, niin pääsin oikeesti harjottelemaan sitä yksin toimimista ja sain ajatella rauhassa, et mitä kaikkee tän profiilin potilaalta nyt kuulukaan kysyä. Mä jopa tykkäsin tekemisestäni!
Jorvissa on nyt kokeilussa semmonen systeemi, et mulla oli oma ohjaaja vaan viime viikolla. Tästä päivästä lähtien oon "omillani" niin, että kaikki mun kanssa samassa työvuorossa olevat "ohjaa" mua silleen kollegiaalisesti. En nyt ihan oo varma, et kuka on käytännös vastuussa mun tekemisistä, mut parempi olla mokaamatta sit... :D Saatiin tietää tästä systeemistä jo heti sillon ekana maanantaina, ja mä sain jo sillon paskahalvauksen. Mä en koe itteeni yhtään valmiiks ja osaavaks hoitajaks, enkä koe et selviin kaikesta yksin. Tätä nyt kirjottaessani voin kyl ilosena todeta et hei, selvisinhän mä! Ja koko ajan paremmin ja paremmin!!
Viime viikolla myös jotenkin tuli fiilis, et täällä etelässä ohjataan paljon perusteellisemmin ja paremmin kuin Jyväskylässä. Mulla on kyl ollu ihan paska mäihä mun ohjaajien kanssa parissakin harkassa, mut yleisesti ottaen täällä on tosi eri meininki. Esimerkiks se eka harkkapäivä oli hoitotyön opettajan pitämä aloitusinfo meille kaikille 30:lle opiskelijalle, jotka sillon alotettiin harkka ympäri Jorvia. Lisäks tuol päivystyksessä jengi on tosi kannustavaa ja kaikki on valmiita ohjaamaan ja neuvomaan, myös lääkärit ja laitoshuoltajat. Ei pelkästään mul oo kerrankin hyvä oma ohjaaja, vaan kaikki keiden kanssa viime viikollakin perehdyin oli super aktiivisia ja oikeesti anto mulle monia tilaisuuksia nähä uutta ja tehdä juttuja ite. Ihan toista, mihin Jyppilässä totuin... :)
No mitä toi ite harkka sit on ollu... Kyllähän mä edelliseenki tekstiin laitoin sen, et kiire ja hätä ja apua-apua. No. Kertaakaan ei oo viel ollu kiire. Kahtena iltana oli jopa tylsää, kun ei ollu potilaita. Toisaalta sit on kyllä päiviä, kun tekeminen ei lopu ja potilaita menee ja tulee aika vauhdilla. Tänään oli semmonen päivä, ja tajusin sen vasta noin klo 13 kun maha murisi, et joo kerkeisköhän sitä syömäänkin tänään! Et tänään oli kyl kiva päivä harkassa. Toivottavasti näitä tulee lisää :) Mutta siis tarkkailussa seurataan vitaaleja, tilataan labroja ja muita tutkimuksia, kanyloidaan, katetroidaan, lääkitään, jutellaan, ... , ihan perus hoitotyötä! Sit hätäpotilaat on erikseen, niistä mul ei oo viel kokemusta. Samoin aulahoitajan työ on suht hämärän peitossa, vaik käytiin tutustumassa niidenki reviiriin pikasesti. Anyway, ei mitään ydinfysiikkaa kun vaan oppii tavoille!
Sit viel yks mieltä ylentävä juttu oli viime viikolla! Mähän siis meen kevään vikana harkkana sinne lasten ja nuorten syöpätaudeille niin sain sieltä sähköpostia osastonhoitajalta. En ollu muistanu täydentää jobstepis mun cv:tä, niin hän kyseli et mitä harjotteluja oon tehnyt. Lisäks hän oli tosi kiinnostunut, et miks mä haluan just sinne harkkaan ja miten päädyin Jyväskylästä (lol, oikeesti Vantaalta.....) Helsinkiin harkkaan. Sit vielä kirjotti, et virallinen info tulee paria viikkoa ennen harkkaa, mutta haluaa jo nyt toivottaa mut lämpimästi tervetulleeksi heille harjotteluun. SIIS?? Voinkohan enää levollisemmin mielin odottaa jotain noinkin rankalta kuulostavaa harkkaa :) JKL, ota mallia.
ps. Jorvissa on ihan älyttömän hyvät kasvissafkat. Jos joka paikas ois noin hyvät kasvispöperöt, voisin luopuu lihasta helposti!!!! Ravioli-ravintolat, 5/5.
pps. JAMK tj90
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti