Oon ollut aina kouluihminen, tykkään aikatauluista ja rutiineista, säännöllisestä ja suunnitellusta arjesta.
Mutta.
Okei, ennen kun alotan, parannusta on tapahtunut sikana, aikataulut on kutakuinkin pitäneet nyt syksyllä.
Mutta.
Tällä hetkellä mua ei vois enempää turhauttaa aikataulut, kellonajat, päivämäärät ja niiden sopiminen ja selvittäminen ja ARGH. (Joku vois sanoa, että oon stressaantunut.)
Mut
Projekti on oikeesti jo kohta melkein loppusuoralla, eli itse toteutus on jäljellä. Sen jälkeen oon kyllä leikisti kuuro ja sokea ja mykkä, jos tulee vielä jotain mukavia ylläreitä liittyen tähän... Ja joo, never say never, mutta mä en kyllä enää koskaan lähde projektipäälliköksi, jos projekti ei oo kokonaan tiimin suunnittelema aasta ööhön.
Tässä samanaikaisesti on myös kotihoidon harkka meneillään, ja tiistaina mulla nousi pakokauhu. Mä en ehdi tehdä sitä harkkaa. Mä en ehdi. Tosiasiassa varmaan kyllä ehdin tosi hyvin, mutta kun jätin sen tietoisesti näin loppuvuodelle, ja koulua on jäljellä viisi viikkoa, niin kyllä tässä pieni paniikinpoikanen vilistää silmissä. Mutta kyllä mä ehdin.
Toinen harkkajuttu, varattiin Jobstepin kautta eilen harkkapaikat ens keväälle (eli kesälle)... Pääsin kyllä just sinne minne halusinkin, ja oon siitä tosi ilonen! Harmittaa vaan sikana, kun se on kuitenkin neljän viikon harkka, loma-ajalla periaatteessa, niin sen ajan olis voinut tehdä töitä jossain paikassa, mistä maksetaankin. Eikä siinä vielä edes kaikki, nimittäin elokuussa tehdään sit toinen harkka pitkänä, ja sekin on loma-aikana. Käytännössä jos haluan siis ens kesänä lomailla, niin sit en tienaa pennin hyörylää.
I <3 JAMK.
Kuitenkin, ensimmäinen opiskeluvuosi on viittä viikkoa vaille done, että ihan ok mielellä edelleen. Oikeesti, vuosi Jyväskylässä? Jesus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti