Heheei!!
Nyt on käynnissä ensimmäinen ankkuriviikko, ja jos joku muistaa mun aikasempia ankkuriviikkopostauksia (tämä ja tämä), niin en oo niiden kovin suuri fani. Mutta nyt tässä ankkuriviikossa on jopa ollut oikeesti jotain järkeä, eikä kaikki oo tuntunu niin turhalta ja epäoleelliselta. :-D
Tää ankkuriviikkosysteemi on vaan oikeesti aika tyhmä (oikeesti tosi hyvä), koska joka päivä on koulua ja siihen tottuneena, että kouluun tarvii herätä kahdesti viikossa, on nyt tooooosi huono juttu. Asioita on kyllä huomioitu ja helpotettu meitä opiskelijoita ajatellen, koska tälle viikolle osuu ei yhdet, vaan kahdet ryyppäjäiset, niin aamut alkaa vasta klo 10. HUH.
Maanantaina oli tosi perinteinen oppitunti, mitä oon kyllä ite ainakin kaivannut tosi paljon. Opettaja luennoi ja diashow pyörii taustalla, me kuunnellaan, kysellään ja tehään muistiinpanoja. Oi mitä luksusta. Aihekin oli mielenkiintoinen, näyttöön perustuva hoitotyö.
No eilen tiistaina piti olla kaikille yhteinen seminaari/koulutus jonka aiheena oli sateenkaariperheiden kohtaaminen. Ihan supertärkee ja -mielenkiintonen aihe, mutta sen saaman suosion takia kaikki ei päässykään osallistumaan. No, me oltiin kaverin kans ilmoittauduttu jo etukäteen tohon päivään, niin päästiin sinne ONNEKS. Muuten ois ollu vapaapäivä, voi harmi........ No mutta oli siis tosi mielenkiintonen ja hyvä päivä! Paljon uutta tietoa ja sanastoa, ja ehkä omasta mielestä mielenkiintoisin kohta oli kun sateenkaariperheistä oli tullut ihmisiä kertomaan omia kokemuksia mm. viranomaisten kanssa kohtaamisista.
Yks asia, mikä todellaki iski omaan tajuntaan, oli tämmönen esimerkki: mieti, jos sulle tulisi vaikka sokea asiakas. Et sä voisi sille sanoa, että lopeta sokeana oleminen. Samalla idealla et voisi sanoa homoseksuaalille, että lopeta homona oleminen. Se on asia, joka vaan määräytyy, tuskin kukaan päättää ryhtymällä ryhtyä homoseksuaaliksi. Sama asia kun sokeus, siihen ei (periaatteessa) voi itse vaikuttaa.
No mutta siis tänään. Aamulla käytiin läpi lukemiamme kirjoja pienissä ryhmissä. Kaikkien kirjat käsitteli jollain tavalla sairastumista, ja niistä oltiin sit kirjoitettu kirja-analyysit. Vitsi, ainakin meidän pienryhmässä syntyi ihan sika mielenkiintosta keskustelua!! Ja todellakin voisin lukea ne kaikki kirjat (HUOM! En pidä lukemisesta)!
Lounaan jälkeen meille kätilöille oltiin järjestetty tapaaminen keskussairaalalla kätilön kanssa. Päästiin kiertämään hänen kanssaan synnytysvastaanottotiloja ja päästiin kattomaan, miten valmistellaan synnytyssali tulevalle äidille. Ja päästiin me kattomaan vauvojakin! Apua mulla vaan on joku ikuinen vauvakuume, mutta kun ne vauvat oli niiin pieniä ja niiiin söpöjä!!!! Voi huokaus :)
Toi oli ensimmäinen konkreettinen kosketus tulevaan ammattiini. Nyt niinkun oikeesti on semmonen olo, että hei, musta tulee kätilö. Oikee kätilö. 8)
Ei pelkästään ankkuruuden takia tää viikko oo vaan madellut. Oon koko ajan jotenkin päivän edellä, soitin äidillekin että voitko tulla hakemaan perjantaina mut junalta, ja puhelun päätteeks sanoin, että no nähään sit huomenna. No eikun ei nähäkään. Mutta siis joo, ihan sairaan pitkä viikko, vaikka onki ollu kauheesti ohjelmaa! Huomennakin on Kauppakadun Appro, niin menee huominenki nopeesti. Oi voi, niin paljon tehtävää ja niin vähän kiinnostusta tehä ne kaikki. Perjantaina pääsee kotiin, ja VIIKON PÄÄSTÄ minä oon Skotlannissa. Hihi. Mutta nyt jatkan haalarimerkkien ompelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti