Muutto Jyväskylään tapahtuu jo ensi viikolla. Se on aika jännää, ei oikeestaan itse muutto, mutta kaikki käytännön asiat. Oon aika hyvin elänyt äidin ja isin hellässä huomassa, ja nyt asiat pitää hoitaa itse tai sumplia kämppiksen kanssa. Eniten mua huolettaa raha, en oo kauhean hyvä sen käsittelyssä. Ehkä mä nyt opin!
Idea minusta kätilönä syntyi viime elokuussa. (Joo, tää on todella nopeella aikataululla tapahtunut!) Hyvä ystäväni ehdotti mulle, että mitä jos lukisit itsesi sairaanhoitajaksi. No, aloin tutkia eri ammattikorkeakoulujen nettisivuja ja löysin tieni Jyväskylän ammattikorkeakoulun sivuille. Syksyn haussa oli mukana sote-alalta hoitsu, terveydenhoitaja ja kätilö. (En muista oliko muitakin, mut noille aloille hakijoita ainakin oli mun pääsykokeissa mukana.) Luin kätilön kuvausta ja ajattelin, että tämähän on kuin puhuttaisiin minusta! Hakemus JAMKiin lähti syyskuussa, ensimmäisenä vaihtoehtona kätilö ja toisena sairaanhoitaja.
Pääsykokeet meni mun omasta mielestä ihan hyvin. Olin ihan tyytyväinen, sanoin isille autossa että parhaani tein, lopputulos on sit niiden käsissä. Myöhemmin kun kelasin läpi koko pääsykoepäivän, aloin huvittua. Miten mulla muka olis mahdollisuuksia päästä tohon kouluun nyt? Mulla ei oo työkokemusta terveysalalta, enkä oo esimerkiksi lähihoitaja kuten muutamat hakijat siellä olivat. Sanoinkin aika monille jotka kyselivät, että on IHME, jos pääsen.
Ihmeitä tapahtuu : minä olin yksi niistä kahdestakymmenestäkahdesta naisesta, jotka saivat aloituspaikan.
On tää aika hullua. Mutta totta!
Nyt vaan opintotukihakemukset Kelalle ja sitä rataa. En kyllä tajua, mä oon 4,5 vuoden päästä kätilö. Jeah!
Tervetuloa siis seuraamaan mun opiskelujen eri vaiheita. Todennäköisesti (ja toivottavasti) täällä tullaan kuulemaan ja näkemään aika paljon kaikkea, mistä en itsekään osaa vielä kertoa. Mutta oon ite tosi innoissani kaikesta! (Erityisesti niistä pienistä vauvoista :> )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti